Uuden vuoden punkit alhaisella veloituksella

Uuden vuoden kunniaksi Hatsudai Wall tarjoili punkkia peräti 13 bändin verran. Niinpä ainoa oikea vaihtoehto oli mennä näkemään mitä Tokion skenessä tapahtuu. Ja koko kattauksen hinta oli olemattomat 500 jeniä. Parasta kaikessa oli, että esiintymässä oli vuonna 1981 perustettu paikallinen hard core -legenda Gauze, jonka raivoisista esiintymisistä olin aiemmin vain lukenut juttuja.

Paras vertauskohta Wallille Suomesta lienee edesmennyt Vuoritalo. Wall on kellarikerroksessa sijaitseva tila, jonka katto on matalalla ja mustia seiniä pitävät pystyssä vanhat keikkajulisteet. Kuten monessa muussakin Tokion keikkapaikassa, niin omien eväiden nautiskelu on sallittua, vaikka paikalla onkin omaa anniskelua. Keikkalipun ostamiseen liittyy pakollisen juoman ostaminen, ja tällä varmistetaan, että jokainen asiakas tukee paikkaa ainakin yhden juoman edestä.

Tapahtuma alkoi ajallaan noin kolmelta iltapäivällä. Oli mukava startata 13 bändin urakka jo hyvissä ajoin, kun olo oli virkeimmillään. Cheerio oli hassu aloittaja, koska heillä vaikutti olevan esityksessään vähän kieli poskessa. Eikä vähiten kappalevalintojen ohella. Yleisö ei oikein näyttänyt pääsevät heidän kanssaan samalle taajuudelle, mutta Summertime Blues oli joka tapauksessa hauska veto. Heidän jälkeensä tulikin useamman bändin verran melko keskinkertaista, mutta ei suoranaisen huonoa, hard core -lätkyttelyä.

Screwithin oli ensimmäinen kova nimi, ja yleisössä tapahtuikin heidän aloitettuaan selkeä terävöityminen. Kahta laulajaa käyttävä bändi huutaa kireän korkeasti ja paiskoo menemään ihan täysillä. Laulajakundi daivasi pari kertaa yleisöön oikein vimmalla, ja näytti häneltä pari hammastakin puuttuvan. Eikä olisi ihme, jos niitä olisi lähtenyt keikkatilanteissa. Iskevät kappaleet ja hyvä draivi, joten Screwithinin veto nousi helposti aiempien bändien yläpuolelle.

Toinen kova nimi oli D.S.B. Bändin esiintyminen oli ryntäilevää ja energistä. Laulaja kiipeili vähintään yhtä paljon katossa tai yleisön seassa kuin vietti aikaa lavalla. Yllättävin veto oli rynnätä yleisön läpi salin keskivaiheille ja kätellä niin paljon ihmisiä kuin mahdollista muutaman sekunnin hyökkäyksen aikana. D.S.B soittaa nopeaa hard corea, mutta sillä poikkeuksella, että nopeus näkyy jotenkin poikkeuksellisella tavalla bändin esityksessä. Oikein hyvä, ja voisin käydä katsomassa heitä toistekin.

Ennen Gauzea lavalla vieraili vielä monta bändiä, mutta Fuck on the Beachin power violence oli oikeastaan ainoa jollakin tavalla massasta edukseen erottuva esitys. No-All soitti liian Social Distortionin kaltaista punk rockia. Ainakin livenä kappaleet olivat kaikkine maneereineen häiritsevän tuttuja. Capturedin tuplabasaripoljento ei viihdyttänyt ollenkaan ja sen aikana tulikin käytyä ulkona haukkaamassa happea. Niin, Japanissa tupakointi on edelleen sallittua ravintoloissa, kahviloissa ja keikkapaikoilla, ja tuollaisessa matalassa tilassa jatkuvasti käryävät röökit tekevät sisäilman aivan luokattoman huonoksi.

Illan viimeisenä Gauze polki lujaa ja yleisöä pakkaantui lavan eteen enemmän kuin koko illan aikana aiemmin. Ihmismassa velloi vähän joka suuntaan ja seinien lähistöllä olleilla (Okusan) olikin tukalat paikat. Silti meno yleisössä oli aika kesyä verrattuna Suomeen. Bändillä oli yllään tutut haalarit ja keikka hoitui huikealla intensiteetillä. Jos lähes kaikki paikalla olijat olivat odottaneet koko päivän Gauzea, niin bändi tarjoili taatusti sitä, mitä jokainen oli tullut näkemään. Kuvaamisesta ei tietenkään tullut mitään, mutta yksi suttuinen kuva tarjoilkoon edes pienen näkymän keikalle.

Mainio päivä ja kotona oltiin (hyvin väsyneinä) jo puolen yön jälkeen. Siitäkin huolimatta, että harhailimme jonkin aikaa Shinjukussa, palasimme hakemaan kaverin unohtunutta reppua (jota näin Japanissa kukaan ei ollut tietenkään varastanut) ja kävimme haukkaamassa vielä pientä purtavaakin. Hienoa, että tällainen tapahtuma saadaan vedettyä läpi ajallaan eikä juniin ehtiminen muodostu ongelmaksi!