lauantai 17. tammikuuta 2009

Moria ja maisemia

Eilen oli hieno päivä. Aamulla kävin lenkillä (enkä eksynyt!), sitten puuhastelin perus-okusanaskareet eli tavaroiden järjestely päiväjärjestykseen, imurointi, pyykit kuivumaan, aamiaista ja tiskit, sitten tein töitä (ihan vähän) ja sitten suihkun kautta kaupungille. Menin tapaamaan Yan-sanin työkulmilleen ja käytiin syömässä lounasta tosi kivassa italialaisessa. Siellä oli ihan ciao-meininki, aitoja italialaisia heppuja töissä. Tokiossahan italialaisia ravintoloita on tosi paljon, mutta yleensä niissä on japanilaisia pizzanvääntäjinä. Nyt sain vegemuunnellun version maukkaasta paistetusta leivästä, jonka sisällä oli perunaa, porkkanaa, tomaattia, sipulia ja juustoa. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta uskokaa, oishii oli! No, mä olen aina onnessani, jos jossain on perunaa, kun sitä tulee niin vähän syötyä. Sitten oli lounaspääruuaksi kermaista pastaa, niin kermaista, ettei nälkä tullut uudestaan seitsemään tuntiin! Seurana jääteetä siirapilla.

No, Yan-san takas sorvin ääreen ja okusan kävelemään Roppongiin. Kohteena oli Roppongi Hills ja siellä Mori Tower ja sen taidemuseo. Ilma oli kaunis ja vierailusta tuli tosi onnistunut. 1500 jeniä pulitettuani pääsin hissiin ja huristin 52. kerrokseen (ihan yksinäni hississä!). Korvat vaan loksuivat. Mähän olen tosi korkeuskammoinen, mutta reippaasti selvisin yksikseni! Ylhäällä pääsikin heti maiseman ääreen. Lipun hintaan kuului siis myös Tokyo City View. Oli se huikeaa. Ikkunat olivat niin laajat, että näki paljon paremmin kuin Sunshine 60:stä. Lisäksi Mori Tower on keskeisemmällä paikalla. Näköalaa oli kokonaista 360 asteen verran, eli ikkunat kiersivät koko tornia. Nautiskelin kahvilassa mangomehun ja tähyilin aurinkosumun läpi Fujin heikosti erottuvia ääriviivoja taivaanrannassa.





Mangomehua siksi, että olin menossa katsomaan Mori Art Museumin näyttelyä Chalo! India: A New Era of Indian Art (Intiassa saa ihanaa mangomehua). Aikani huimuuksia hämmästeltyäni suuntasin siis museon puolelle. Ja täytyypä sanoa, että oli ehdottomasti yksi parhaimmista näyttelyistä mitä olen ikinä nähnyt! Äärimmäisen kiinnostava. En ollut oikein odottanut mitään, joten oli tosi jänniä - ja odottamattomia - juttuja. Modernia taidetta - ja sellaista from India en ole nähnyt sitten ikinä. Museossa oli hyvin englanniksi selitetty kunkin salin sisältö, ja monissa itse töissäkin oli paljon englantia. Eka huone oli heti vaikuttavin, koska siellä lattialla makasi aidon kokoinen kuollut norsu! Valokuvia ei saanut ottaa, mutta täältä linkistä näkee jotakin.



Lisäksi kiintoisia olivat:
* seinästä esiin kohoava nyrkki, kuin kankaan alta, valtava, sileä, tyhjä seinä muutoin
* museovahtien tuolit: yleensähän museovahdit ovat mahdollisimman näkymättömiä, mutta nyt he eivät voineet olla, sillä jokaisella oli älytön, taiteellinen, massiivinen, kattoon saakka korkea tuoli, joka teki vahdeista itsestäänkin taideteoksia
* kiinnostavat videot: kerrankin jaksoi oikein huolella olla ja katsoa. Tosi hyvin tehtyjä ja kiinnostavia aiheita, erityisesti pitkä filmi eräästä nuoresta intialaisesta taiteilijasta, joka teki työhuoneestaan taivaan.
* hauska oli myös huone, jossa oli vain iso valkokangas. Sille heijastui museovieraan oma varjo - ja sitten yhtäkkiä siihen omaan varjoon kiinnittyi naru (tai siis narun varjo), jota myöten varjoon alkoi valua kaikkea ihme roinaa. Omasta varjosta tuli kuin magneetti, ja sitten kun käveli salin poikki, näytti että hilaa sitä roinaa mukanaan kasapäin :) Elämä on raskas! Hauskinta oli, että olin salissa kahdestaan salarimanin näköisen pukumiehen kanssa, ja meidän roinaiset varjomme rinnatusten näyttivät hulvattoman hassuilta. Jouduin nauramaan, mutta hän oli kyllä ihan vakava.
* Gandhi-setelit ja postimerkit: tutut rupian setelit oli väännelty hauskoiksi, Gandhilla roikkui rillit ties missä, oli pitkää tukkaa ja afroa ja kai siellä Hitlerikin oli
* Dallas-video! Yhdellä seinällä pyöri Dallasin alkutunnari ja sen vieressä jonkun hupaisan intialaisen saippuan tunnari. En tiiä mikä oli idea, mutta tuli nostalginen olo :)
* eräs korkea, verkkomainen rakennelma, jossa "lensi" hävittäjämuodostelmia, oli tosi visuaalinen ja vaikuttava
* samoin olivat kadonneiden/kidnapattujen ihmisten nimillä varustetuista erivärisistä leimasimista muotoillut valtavan kokoisen kasvokuvat
* tosi hieno oli seinälle rakennettu slummialue, se oli rakennettu niin, että kaupunki kohosi suoraan seinästä, joten sitä joutui katsomaan jännästä kuvakulmasta
* aika lopuksi oli Narmada-yllätys! Eli hauska supersankariaiheinen kooste projektista "Intiasta Venetsia", joka olikin ironiaa Narmada-patoprojektista. Yllätys siksi, että mun graduni sivusi tuota samaa, eli oli mukava törmätä Narmadaan yks kaks yllättäen.



Sellainen paikka. Tosi laadukas ja hyvin järjestetty museokokemus. No, sen jälkeen jäljellä oli vielä yksi kohde: Sky Deck. Eli koko tornin katto, ulkoilmakatto! Hui! Mutta olipa upeaa! Aurinko oli laskemassa, kun pääsin ulos, ja katsoin ensin Tokyo Towerin puolen. Nämä kaikki kuvat on kännykällä otettuja, eli laatu on surkea, mutta ehkä tunnelma välittyy (jos oikein kovasti yrittää).



Sitten käänsin katseeni auringonlaskun suuntaan, ja siellähän oli Fuji-vuori! Viimeinkin näin sen! Huikeaa! Näissä kuvissa se näyttää olevan pienenä pisteenä taivaanrannassa, mutta kyllä se näkyi ihan lähellä olevan tuntuisesti paikan päältä, maailman katolta. Ja näytti hienolta!!

Siellä se häämöttää.



Taas myös sisäisti sen, että nykyinen kotikaupunkimme on aika iso...



Sky Deck oli tosi tunnelmallinen illalla, kun koristevalot vielä syttyivät. Pariskuntia hempeilikin eri puolilla vaikka kuinka. Tai no, eiväthän japanilaisparit juuri hempeile, mutta nojailivat heille ominaisella tavalla.



Olipa tämä paikka myös ihan kyltillä merkattu romantiikan keitaaksi!



Sellainen elämysten päivä. Mutta odottakaahan, kun kuulette TÄSTÄ päivästä! Vaan se on jo toinen tarina!

1 kommentti:

eija kirjoitti...

HUI, tuskin maltan odottaa :)
Kyllä noiden näkymien jälkeen SAATTAA arkielämä täällä koto-Suomessa joskus sitten tuntua HIEMAN tylsältä!!