tiistai 27. tammikuuta 2009

Ne tyhmät japanilaiset?

Olen lueskellut täällä elämisen aikana aika valtaisan määrän erimaalaisten ihmisten Japani-blogeja sekä useita eri keskustelufoorumeja. Useimmiten blogaajat tai kommentoijat ovat kanadalaisia, amerikkalaisia tai ausseja. Se on hassua, kun välillä tuntuu, että elää kokonaan eri maassa kuin he.

Totta kaiketi on, että sekä blogeihin että foorumeille kirjoitetaan yleensä asioita, jotka jollakin tapaa hetkauttavat eli useimmiten kummastuttavat tai pöyristyttävät. Enhän minäkään jaksa tänne jorista niistä päivistä, joina en poistu kotoa laisinkaan (ja niitä päiviä on paljon!). Vaikkakin niistäkin saisi aasinsillan japanilaisnuoriin, jotka eivät ikinä oikeasti poistu kotoa, mikä jälleen on kummastuttavaa ja pöyristyttävää.

Silti on omituista, kuinka eri tavoin eri ihmiset näkevät tämän maan. Erittäin monia Japani suorastaan loukkaa, päivittäin. Pahimmat valittajat ovat yleensä amerikkalaisia (miksi tämä ei yllätä?) ja naisia, mutta marmattajamiehiäkin mukaan mahtuu. Ehkä amerikkalaisia haittaa se, että vaikka Okinawalla onkin jenkkien sotilastukikohta ja täällä on Mäkkäreitä, ei tämä maa ole sittenkään tarpeeksi amerikkalainen ja Bic Mac maistuu ihan väärältä, koska se on mukautettu japanilaiseen makuun??

Tottahan on, että täällä on paljon omituista ja ristiriitaista ja ensi katsomalta "väärää", mutta eipä mitään kulttuuria voi tuomita sen mukaan, että se on erilainen kuin oma. Esimerkiksi ihmissuhteet ovat toisenlaisia ja toisiin asioihin perustuvia täällä kuin vaikkapa Euroopassa, eikä monisyistä kokonaisuutta pysty näkemään, ellei ole syntynyt tähän kulttuuriin. Silloin on myös aika turhaa alkaa arvostella toisten toimintaperiaatteita, vaikka ne tuntuisivatkin tosi vääriltä. Monilla noilla blogaajilla tuntuu nimittäin olevan valtavan tuomitseva kanta melkein kaikkeen, mitä (tai miten!) japanilaiset sanovat ja tekevät.

Hassua ja paljon kertovaa on sekin, että pahimmilla valittajilla ei oman kertomansa mukaan edes ole juuri japanilaisia ystäviä. No onko sitten ihme, ettei muita puolia asioihin nähdä, kuin oma? Monet perustelevat asiaa sillä, ettei japanilaisiin saa läheistä kontaktia. On varmasti ihmisiä, joihin ei saakaan, mutta toisiin saa ja sitten kun saa, kontakti on aivan eri luokkaa kuin joku amerikkalaisten "ystävyys", joka unohtuu heti kun henkilö katoaa kulman taa. Okei, nyt saatan tuomita amerikkalaisia ihan samoin kuin he japanilaisia, joten ei siitä sen enempää! Pointti vain on se, että todellakin japanilaisiin voi tutustua ja se on myös erittäin suotavaa, mikäli aikoo sopeutua heidän maahansa. Missään ulkomaalaiskuplassa kannata kellua.

Yksikin pahimmasta päästä oleva jenkkityttö (joka onneksi jo palasi rakkaaseen kotimaahansa) valitti, että kaikki japanilaiset naiset ovat pelkkiä kuoria ja turhan hihittäjiä. Näitäkin varmasti on, mutta pakkoko sitä on pelkkiin pissiksiin tutustua? Minäkin tunnen ainakin kuusi japanilaisnaista, eikä kukaan heistä ole tuollainen.

Japanilaisuutta ei voi pureksia samoin ennakko-odotuksin kuin tuttuja kulttuureja. Esimerkiksi naisen asemasta ei oikeasti pysty sanomaan yhtään mitään suoraviivaista tässä maassa. Kumpi on vapaampi, kotona lapset hoitava nainen, joka määrää perheen rahoista, harrastaa ja matkustelee vai rahan ansaitseva mies, joka raataa töissä yöhön asti ihan eläimenä? Täältä löytyy sekä miehille hostess-tyttöjä että naisille host-poikia. Avioliitoissa petetään kai aika paljon (tai sen kuvan saa - tosin yleensä juuri näistä samaisista blogeista...), mutta sitä tehdään kummallakin suunnalla. Naiset kaunistautuvat, mutta miehiäkö varten vai siksi että kuuluu kaunistautua, koska muutkin naiset niin tekevät ja äidit taidot opettavat? Miehet ovat firmansa vankeja usein koko elämänsä, naisten on vaikeampi päästä vangiksi. He ovat kodin vankeja - mutta uran luominenkin on mahdollista, jos näin haluaa. Naiset mellastavat miesmarkkinoilla, joilla kilpailevat sekä länsimaiset että japanilaiset miehet.

Itse en lähtisi kauhean pitkälle pohtimaan japanilaisen naisen tai miehen mieltä, koska se nyt vain on hyvin toisenlainen paikka kuin oma mieli! Kiinnostavaa on toki kysellä kavereilta asioita ja myös lukea toisten ulkomaalaisten näkemyksiä. Siinä mielessä on hyvä, että asioista blogataan, mutta kivempaa olisi, jos tuomitsevan sävyn säästäisi vaikka ihan omiin asioihinsa.

On ollut tosi hauskojakin juttuja, etenkin koulumaailmasta. Monet täällä asuvat ulkkarit ovat opettajia, ja oppilaat voivat tehdä aika repäiseviäkin juttuja. On ilmeisen yleistä, että tyttöoppilaat tuosta noin vain kouraisevat open tissiä nähdäkseen, minkä kokoinen se on. Monet oppilaat ovat muutenkin hyvin fyysisesti tarrautuvia, tahtovat kosketella valkonaamoja (kaikkialta), kurkkivat hameen alle jne. Pojat sitten kanchottavat miesulkkariopeja...

Valituspuolella tosi monet ovat kohdanneet vanhoja vihaisia miehiä. Niitä kyllä on, myönnetään. Metroissa etenkin törmäilee usein kärttyisiin äijänkäppäniin - ja kirjaimellisesti törmäilee, koska he usein ryntäävät suoraan päin. Mutta paljon ovat jenkit ja muut saaneet valituksia vanhemmilta ihmisiltä esimerkiksi taidemuseoissa. Joku on alkanut ihan uhkailla. Kirjoittajat ovat sanoneet, että eivät ole puhuneet sen kovempaa kuin muutkaan. Pakko sanoa, että en ole varma uskonko! Niin usein on itsekin kuullut jossain ärsyttävää mölötystä, joka lähes aina paljastuu englanniksi. Kovaääniseksi englanniksi. Osaavat japanilaiset itsekin mekastaa ja kimittää, mutta englanninkieliset tekevät sen aina jotenkin hirmuisen itseriittoisalla minäminä-tavalla.

Japanilaisessa kulttuurissa on niin paljon osa-aluita, joista osa hyvin haastaviakin, että siitä ei tosiaankaan pysty sanomaan, että se olisi parempi kulttuuri kuin joku muu. Mutta ei se ole missään nimessä huonompikaan. Se on vain erilainen, toisenlainen, ihmeellinen, ällistyttävä, kiehtova, haastava ja jännittävä.

Olisihan vaikka mitä juttuja, jotka taikasauvaa heilauttamalla mielellään täällä muuttaisi, mutta japanilaiset etenevät asioissa omalla tavallaan. Aika muuttuu koko ajan, ja asiat sen myötä. Paljon enemmän saa, jos yrittää opetella kieltä, tutustua paikallisiin ilman ennakko-odotuksia, tutustua maan historiaan, lukea maan kaunokirjallisuutta, keskustella asioista, kuljeskella ja katsella - kuin haukkua kaikki pystyyn ensimmäisen mielikuvan perusteella.

Jatkan silti noiden blogien lukemista. Koska kyllähän niistä oppii paljon. Ja ehkä tulen itsekin kokemaan vielä jotakin loukkavaa ja ahdistavaa, kun asun täällä kauemmin. Jään siis odottelemaan niitä tissinpuristelijoita.

1 kommentti:

Selkeestioonstalkkeri kirjoitti...

Asiallista tekstiä. Ei lisättävää.