tiistai 25. toukokuuta 2010

Saletisti Saipanilla


Terkkuja Saipanilta, eli "Japanin Kanarialta". Ollaan täällä Amerikassa, vähän reilun kolmen tunnin lentomatkan päässä Tokiosta. Tähän mennessä jokainen meidän kansalaisuutta arvaileva (n. 15 ihmistä) on luullut meitä venäläisiksi. Muutama ihminen sanoi tavanneensa joskus suomalaisen täällä. Pikku saarella on ollut oikein kivaa. Relasti resorttia, autoilua pikkurannoille, snorklailua, lepotuolissa lekottelua, syömistä, auringonlaskuja, vesiliukumäkiä, mangoja, biljardia, lisää syömistä, uimista, joutilaana olemista... Eli juuri sitä mitä tultiin hakemaankin.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Flipperii mä metsästän

Viime syksynä osuin Takadanobabassa tutun tien varrella olevaan uuteen pelihalliin. Pikainen vilkaisu sisään ja silmät suurenivat päässä! Siellä oli flippereitä ja vieläpä kolmena kappaleena! Flippereitä ei ainakaan nykyään tapaa Japanissa juuri missään. Niinpä parituhatta jeniä hujahti koneisiin, ja lähdin tyytyväisenä kohti kotia. Kuukautta myöhemmin palasin tähän samaan Mikado-nimiseen paikkaan, mutta voi kurjuuksien kurjuus: pelit olivat kadonneet ja niiden tilalle oli ilmestynyt jotain geneeristä perusarcadea, jota löytyy jokaisesta Tokion sadastatuhannesta pelihallista.


Harmitti, sillä pöydät olivat vieläpä ihan hyviä: Jack Bot, Bram Stocker's Dracula ja Solar Ride. Se harmitti vielä enemmän, että koneet olivat tosi hyvässä kunnossa. Yhdellä pelikerralla ei laitteissa ilmentynyt mitään ongelmia. Tyydyin tappiooni ja flipperit taas unohtuivat.

Noin kuukausi sitten tuli erään flippereitä Suomessa omistavan tahon kanssa puheeksi nämä hopeakuulan juoksuradat. Ja nälkä pelaamiseen taas heräsi. Nyt otettiin käyttöön aseista kovimmat, eli Google. Heti ensimmäiseksi löytyi Tokyo Pinball Association. He olivat järjestäneet flipperiturnauksen alle kuukautta aiemmin, joten tavallaan ensimmäiset uutiset olivat ikään kuin huonoja. Harrastajia siis on, mutta kisa meni jo. Eikä uutta ole toistaiseksi tiedossa. Harmillisesti yhdistyksen sivut eivät juurikaan näytä päivittyvän, joten sieltä ei löytynyt potentiaalisia pelipaikkoja.

Seuraavaksi löytyi Albert Mickyn sivu, josta mainittiin myös muutama flippereitä sisältävä pelihalli. Ei kun tutkimaan! Ensimmäisenä otin tarkasteluun Shinjukun Kabukichossa sijaitsevan Mikadon. Tässä vaiheessa en vielä osannut arvata nimestä mitään, mutta rakennusta etsiessä tajusin oman typeryyteni. Mikado muutti viime syksynä Takadanobabaan. Ja rakennusta on turha etsiä, koska se on purettu. Työmaa-aitaan kiinnitetty lappu vahvisti kurjat uutiset. Mikado-biru purettiin muutamaa viikkoa aiemmin. Siellä olisi ollut viisi pöytää, joten pettymys oli valtaisa. Varsinkin, kun yksi olisi ollut kovasti fanittamani Williamsin Guns n' Roses.

Seuraava kohteeni oli idässä Sobu-linjan varrella oleva Shinkoiwa. Siellä oleva Omoron-niminen pelihalli vaikutti suoranaiselta hopeakaivokselta, jossa olisi peräti 20 flipperiä! Voi kuinka junassa kuumottikaan sormia päästä pudottelemaan kolikoita koneeseen. Pitkähkön matkan jälkeen Omoron löytyi helposti. Ensimmäisessä kerroksessa ei näkynyt jälkeäkään flippereistä. Suuntasin toiveikkaana toiseen kerrokseen, mutta siellä oli vain tylsiä pachinko-koneita. Aloin jo pelätä pahinta, kun askelsin portaita kolmanteen kerrokseen. Kyllä, se kerros oli täynnä kaikkea perusarcadea.

Omoron tarjosi flipperikulman peräti 14 vuoden ajan, mutta vuoden 2009 lopulla kulmaus suljettiin. Ilmeisestikin pelaajapulan takia. Melkein kuin olisi viety maailman paras tikkari kädestä! Lainaan nyt tähän Albertin sivuilta kuvan flipperikulmasta, jotta se muistuttaa minua aina paikasta, johon olisin yli vuoden ajan voinut mennä, jos olisin ottanut paikasta ajoissa selvää.


Onneksi tämän pettymyksen jälkeen sain kaksi hienoa vinkkiä: Tokyo Domen lähellä olevassa keilahallissa on melkein uudenveroinen Lord of the Rings! Ja lisäksi sain linkkivinkin japanilaiselle Pinball Locator -sivustolle. Harmi, että monet sivuston vinkeistä ovat jo vanhoja, joten seassa on nämä mainitsemani edesmenneet paikat. Ja moni muu paikka on varmaan kokenut saman kohtalon.

Vaan Lord of the Rings sentään löytyi! Olihan siitä ihan pirusti iloa. Siitäkin huolimatta, että ihan vehkeen vieressä oli sellainen nyrkkeilypeli, jossa isketään hanskalla mahdollisimman lujaa säkkiin. Ensimmäisen kerran siinä flipperiä pelatessa vähän säpsähti, kun joku läsäytti täysiä säkkiin, mutta onneksi siihenkin tottui. Ihan parhaalla tavalla ei peli kulkenut, sillä pistesaaliiksi jäi vaatimaton 32 miljoonaa. Ainakaan tällä kertaa en saanut nimikirjaimia high score -listalle, mutta sisäinen (ja ulkoinenkin) pikkupoika hymyili leveää hymyä.


Kyseinen masiina löytyy Tokio Domen vieressä olevalta keilahallilta (tällä kartalla "Yellow building"). Kun Domelta lähtee kulkemaan ylempänä olevaa kävelytasoa Suidōbashin asemaa kohti, näkyy oikealla puolella n. sadan metrin päässä melko isolla teksti BOWLING. Tasolta menee portaat alas, josta pääsee kävelemään keilahallia kohti. Siitä hissi neljänteen kerrokseen ja keilaradan tiskin kohdalta oikealle. Kiitokset Kirahville vinkistä.

Tällä hetkellä olisi melko varma tieto, että Chibassa Narashinossa olisi DEEP-niminen pelihalli, jossa olisi useampikin flipperi. Matka sinne on kauhean pitkä, joten tuollaiseen pelireissuun tarvitsisi varata aikaa useita tunteja. Ja totta kai on mahdollista, että sinnekin matkaisi aivan turhaa. Jos retkeen yhdistäisi käynnin Ikean salmiakkikalahyllyllä, ei Oku ehkä pitäisi retkeä ihan kahjona ajatuksena.

Todella hankalaa tämä flipperien etsintä joka tapauksessa on. Pari viikkoa sitten kiertelin Ikebukuron itäpuolelta kolme pelihallia läpi, mutta niistä yhdessäkään ei ollut mitään flippereihin viittaavaa. Tarjonta oli yhtä kattava myös Nakanon Broadway Mallin pelihalleissa. Eikä viikonloppuna Shibuyan EST:in yhteydessäkään olevat useat kerrokset pelikoneita tuoneet helpotusta tuskaan. Shinjukun Kabukichossa olevalla keilaradalla saattaa olla yksi flipperi. Ainakin siellä on ollut, mutta tämäkin tieto voi olla vanhentunut. Niin tai näin, niin joskus sekin täytynee selvittää.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Vapunaatto Yomiurilandissa

Kun Suomessa lähestyttiin vasta unessa vapunaattoa, olimme me jo Tokion lähistöllä olevassa Yomiuriland-huvipuistossa. Olenkin muistanut jo yli vuoden ajan muistuttaa Okua, että sinne on päästävä. No, nyt muistuttelu on ohi, kun tämäkin rasti tuli suoritettua.

Golden Weekiä edeltävä perjantai osoittautui hyväksi päiväksi vierailla huvitusten parissa. Torstai oli edesmenneen Showa-keisarin syntymäpäivä, eli kansallinen vapaapäivä. Ja perjantai oli työnantajani myöntämä vapaa, joten osa kansasta rehki vielä töissä ja loput olivat jo matkustaneet kohti kotiseutujaan. Puiston laitteisiin ei ollut käytännössä ollenkaan jonoja. Työkaverit sanoivat, että heidän käynneillään laitteisiin joutunut jonottamaan jopa yli tunnin.


Kuten yllä olevasta maailmanpyörästä otetusta kuvasta näkyy, jakautuu puisto melko isolle alueelle. Käveltävää siis riittää. Kuten kuvasta voi huomata, on alueella useampikin vuoristorata. Ne olivatkin syy koko retkelle.


Tärkeinpänä vetonaulana toimi luonnollisestikin paikan suurin ja kaunein laite, eli Bandit. Pituutta radalla on 1560 metriä, korkein kohta on 78 metriä ja huippunopeus 110 km/h. Rata ja vaunut ovat hyvin nykyaikaiset, joten vauhtia löytyy, mutta kaikki tapahtuu miellyttävän sulavasti. Okukin innostui Banditiin ja kertoi aivan aidosti nauttineensa kyydistä. Samaa ei voi sanoa kolmen vuoden takaisesta reissusta Fuji-Q Highland Parkiin, jossa Guinnesin ennätysten kirjassakin vieraillut Fujiyama taisi jättää vähän traumoja kolmen ja puolen minuutin ajelullaan...


Puinen White Canyon kiinnosti myös suuresti. Olihan se ihan makea, mutta silti ehkä aavistuksen pettymys. Kyyti oli hyvin kolkkoa (olihan se toki vanhasta radasta odotettavissakin, mutta nyt se oli vielä vähän kolkompaa) ja vaunu pikkuisen liian pieni. Vaikka jalat koitti asetella miten tahansa, kolhiutuivat polvet joka töyssyssä ja äkkimutkassa. Ja niitä riitti. Näin viikkoa myöhemmin päällimmäisenä muistona on valitettavasti tuo polvien hakkautuminen, joten laitetta kannattaa lähestyä ehkä pikkuisen pienemmillä ennakko-odotuksilla.



Nyt tuli käytyä myös ensimmäistä kertaa seisottavassa vuoristoradassa. Loop Coaster MOMOnGAssa tosiaankin seistään tukevasti pyöränpenkkiin puristettuna. Ja mennään seisten 360 asteen silmukan läpi. Ihan veikeä fiilishän se. Tosi simppeli ja turvalliselta tuntuva laite. Ei aiheuttanut kummempia tykytyksiä, mutta ei välttämättä erityisiä fiiliksiä kokeilla uudestaankaan.

Täällä jokaisesta huvipuistosta vaikuttaa löytyvän Lintsiltäkin tuttu Space Shot. Tosin eri nimisenä. Yomiurilandista laitteita löytyi kaksi: yksi ampuu istujat vauhdikkaasti ylös ja toinen tiputtaa istujat hetkellisellä vapaapudotuksella alas. Kummankin tornin korkeus on 60 metriä ja huippunopeus noin 58 km/h. Ihan ok. Lintsiin en osaa verrata, kun edellisestä käynnistä taitaa olla yli 10 vuotta.

Tarjolla olisi ollut myös alakuvassa näkyvä "benji-hyppy", mutta siinä en käynyt. Joku näytti olevan jo ylhäällä hyppyvalmiudessa, mutta päättikin ottaa valjaat pois ja tulla portaita alas. Ei siis ihan helppoa ainakaan jokaiselle.


Olin jostain syystä käsittänyt, että huvipuisto olisi aika kaukana, mutta sinne pääsikin Shinjukusta ihan näppärästi. Paikalle pääsee itse asiassa kahta eri linjaa, joten kokeilimme molemmat. Menimme puistoon Shinjukusta Odakyu-linjalla Yomiuri Land-Maen asemalle, josta pääsi n. viidessä minuutissa bussilla porteille. Paluun teimme köysiradalla, joka kuljetti meidät Keion Yomiuriland-asemalle. Kumpikin asema on pelkkä "local"-asema, johon nopeammat limited express -junat eivät pysähdy. Kannattaa siis vaihtaa junaa sopivasti nopeampaan tai hitaampaan, jotta matka taittuisi noin 30 minuutissa.



keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Vapunviemät

Kesäkausi olkoon virallisesti avattu! Vappu on juhlittu, ja viidettä päivää on kuuma! Tänään kuumin. Vietimme kuumuutta ja Golden Weekin viimeistä päivää, Lasten päivää, ihanassa Kichijojissa ja Inokashiran puistossa evästäen. Paikat olivat pullollaan somasti asustettuja pikkukoiria ja juoksentelevia pikkulapsia. Aikeena oli kokeilla viimeinkin joutsenvenettä, mutta koska lampi oli niin täynnä veneitä, ettei vettä näkynyt, päätimme luovuttaa.

--

Vappu sujui jo perinteiseen tapaan Odaiban biitsiä vastapäätä sijaitsevalla linnoitussaarella. Kohde on oiva piknikpaikka meren äärellä. Iltahämärän laskeuduttua Rainbow Bridge sävähtää taustalla loistoon ja Tokyo Towerkin pilkistelee.


Eväinä oli tietysti lettuja,



ilman muuta herkullisia munkkeja ja



totta kai simaa!



Onneksi joku muu kuin Oku onnistui tänä vuonna paremmin siman ja munkkien suhteen. Okulla meni pikkaisen pieleen ensiksi mainittu ja toisia ei laiska vaimo jaksanut edes yrittää.
Ruohikolla iloteltiin esimerkiksi petankin merkeissä.



Eikä vain ruohikolla, vaan myös junalaiturilla.



Eikä vain junalaiturilla, vaan myös junassa.



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...





P.S. Yllättävän hyvin japanilaiset lopulta rentoutuvat, kun lauma suomalaisia vappupöljiä laittaa junassa ranttaliksi. Ensin toimittavat tärkeinä omia kännykkäasioitaan ja iltatorkkujaan ja kynsien tarkasteluaan, sitten alkavat varovaisesti ja vaivihkaa vilkuilla, sitten vilkuilevat jo ihan kunnolla, ja lopulta yhtyvät nauruun suomalaisten kanssa.


Kenties junassa kiertävällä ginipullollakin saattaa olla osuutta asiaan...

--

P.S.2. Muistakaahan muuten, että Odaiban rannalla uiminen on ehdottomasti kielletty... (paitsi vappuna)!