perjantai 30. huhtikuuta 2010

Kesä! Loma!

Tänään saattoi olla Tokion kevään ja samalla koko vuoden lämpöisin päivä. Mittari kipusi yli kahdenkymmenen ja auringossa ihan hikoilutti. Jopas nyt jotakin! Säätiedotus näyttää jatkossakin mukavalta: pelkkää keltaista palloa ja 23 asteen lämpölupauksia. Jo olisikin aika saada kunnon kevät ja kesä, kun tämä huhtikuu oli niin karmean kalsea. Alkaa hieman jo kyllästyä samaan villapaitaan, jota on kotona viimeiset viisi kuukautta käyttänyt...

Mutta näin vapun kunniaksi kesä näyttää vihdoin saapuneen eli simat sille! Elmerit nauttivat tänään auringonsäteistä Yomiurilandin huvittelupuistossa, mutta siitä tarkemmin lisää toinen kerta. Hupipäivä päätettiin iloisen yllättyneissä vapputunnelmissa: Kagetsussa on YHÄ tarjolla
Nanako-kasvisramenia ja kasvisgyozaa!! Pieni toivo elää, että tuote olisi jopa lisätty pysyvälle listalle, mutta emme kysyneet tarkemmin, slurpsimme vain suihimme tai ainakin Okun suuhun. Nam!

Meneillään on japanilainen kevätloma, Golden Week. Se tarkoittaa sitä, että Tokiossa on suhteellisen väljää. Tai tietysti tännekin päin lomalaisia saapuu, mutta ainakin tänään pääsi melkein kaikissa junissa istumaan. Kuten normaalistikaan japanilaisina pitempinä juhlapyhinä, jolloin kaikki maksaa tuplasti ja kaikkialla on väkeä tuplasti, emme aio poistua Tokiosta. Ehkäpä edessä olisi kevätsiivous (torakkatiedotus: ei ole näkynyt riiviöitä vielä, kop kop), pyöräreissua ja muuta pientä. Ja ensi viikolle on viimeinkin liput Ghibli-museoon. Ja huomenna tietysti juhitaan vappua kunnon finskien tapaan kunnon finskimeiningillä! Kampai!

Hyvää vappua ja Golden Weekiä Edo-Elmereiltä!

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kiitos-kylässä

Näitä aina silloin tällöin eteen putkahtelee. Suomalaisia yllätyksiä! Shimokitazawassa tuli törmättyä taannoin Kiitokseen. Täytyihän Kiitos testata. Kyseessä oli sarjiskahvila, jossa maksettiin ajasta, mitä kahvilassa istuessa kulutti. Muutamalla satasella sai viihtyä paikassa mangaa tai aikakauslehtiä lueskellen ja soft drinksejä vapaasti masiinasta nautiskellen. Juoma- ja ruokalistalta sai tahtoessaan lisähintaan tilata pikkuannoksia, teetä, alkoholeja ja muita juomia.



Suomi-teemaan oli panostettu. Mukit ja lautaset olivat Marimekkoa, muutenkin kuosit näyttivät Marimekolta. Paljon puuta, vaaleaa koivua, puutuoleja. Tavallaan kyseessä oli netti-mangakahvila "suomalaisittain", paikan kuutta tietokonetta ei tosin kukaan nyt käyttänyt.



Ruokalistalla ei näyttänyt olevan mitään Suomeen vivahtavaa. Kiitos-sanan merkitys selitettiin liitutaululla. Paikan pitäjä selitti lisää kummasteleville suomalaisille: kuulemma omistaja oli havainnut japanilaisnaisten kiinnostuksen suomidesigniin ja pohjoismaalaiseen tunnelmaan, joten siksi - siis ihan markkintointisyistä - paikka oli perustettu.



Kiitoksessa oli ihan mukava, rauhallinen tunnelma, mutta koska ei juuri muutenkaan tule mangakahviloissa käytyä, kun ei niitä mangoja tajua, niin tuskin Kiitokseenkaan tulee toistamiseen mentyä. Mutta tässä hyvä nettikahvila suomituristille: taatusti kotoisa tunnelma!

Kiitos!

* Comic & Cafe Kiitos, Shimokitazawa 2-11-3, South Exit

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Nyt piiputtaa!

Viime aikoina on tullut hengailtua paljon Shimokitazawassa. Aiempaa Shimokita-tarinointiammehan löytyy täältä ja täältä. Jälkimmäisessä mainittu Cafe & Jazz Masako on valitettavasti ilmeisesti lopettanut. Ainakin sen paikalla on nyt rakennustyömaa, ja eihän se ollut viime marraskuussakaan auki, kun jazzkaakaolle yritimme.

Onneksi Shimokitazawassa on kuitenkin aina jotakin jännää. Yan jo käväisi kerran aiemmin, ja nyt isommalla porukalla suuntasimme pari viikkoa sitten - piiputtelemaan! Shimokitazawan pohjoispuolella on pikkuinen vesipiippubaari. Mennessämme se oli tupa(koit)ten täynnä väkeä, mutta omistaja soitteli jonnekin ja opasti meidät sisarbaariin lähistölle. Talsimme pian keskellä hiljaista asuinaluetta, joka ei todellakaan näyttänyt siltä, että sisältäisi baaria - saatikka vesipiippubaaria. Mutta äkkiä alkoi makea tuoksu leijailla vastaan, ja pian löysimme tunnelmallisen korttelipiippukuppilan.

Hetken kuluttua edessämme sauhusi kuusi piipullista eri makuja: paria omenaa, sitruunaa, mangoa ja kookosta ainakin.



Paikassa oli rauhallista, vain pari poikaa meidän lisäksemme tupruttelemassa. Mukavaa, rentoa istuskelua.

Vesipiippuiluahan me Elmerit emme kuitenkaan suosittele noin yleisesti ottaen, jokapäiväiseksi huviksi. Tuleehan siinä, reilun tunnin tai jopa kahden tunnin session ajan, vedettyä määrällisesti aika monta savuketta, ja kun itse ei edes polta, ei touhussa loppujen lopuksi ole paljon järkeä. Mutta tämä itämaista perua (Egypti, Marokko, Tunisia) oleva Hookah-makutupakkakokemus on kiehtova ja maukas. Vesi poistaa jonkun verran haitallisia aineita, muttei todellakaan kaikkea.

Vaan tulipahan kokeiltua tällainenkin erikoisuus!



Matkalla Shisha-vesipiippubaariin näimme myös toisen kiinnostavan kohteen, jonne joskus täytynee poiketa: kukkakaupan, jossa oli baaritiski antimineen. Käyhän se niinkin! Kaksi kaljaa ja kimppu krysanteemeja, kiitti!


lauantai 24. huhtikuuta 2010

Karaokea ja kasvisburgereita

Vähäisen taas mässäilyn puolelle kallistunut tämä elämä. Ja laulun. Viime yö tuli pitkästä aikaa vietettyä laulumailla, niin kutsutussa "kämäkaraokessa". Tuo eräs karaokeketju, jonka nimeä en ole vieläkään selvittänyt, koska siinä on vain kanjeja, on hieman kämä ulkomuodoltaan, mutta oikein hyvä viisuvalikoima kyllä löytyy, ja muu meininkihän on ihan itsestä kiinni. Jos iltayhdestätoista aamuviiteen saakka maksaa alle 3000 jeniä (vähän yli 20e) per kultakurkku sillä diilillä, että viinaksia saa kyseiseen kurkkuun kipata kaksin käsin ihan ilmaiseksi halki yön hamaan aamuun, ei voi valittaa. Meidän tyttöporukkamme keskittyi ehkä enemmän laulantaan kuin kippaamiseen, mutta voin vakuuttaa, että ilo oli irti! Tällä erää tekniikkana oli biisiluettelon läpi käyminen aakkosjärjestyksessä. Muutama kipale kustakin kirjaimesta. Ihan loppuun saakka pääsimmekin, kun aamu alkoi valjeta.

Siinä on aina oma, maaginen tunnelmansa, kun puoli kuuden aikaan odottelee Yamanotea, ajelee iltapäiväruuhkan kaltaisessa yöjuhlakansan muodostamassa massassa omalle asemalle ja kävelee kotidoria pitkin ihaillen sinistä taivasta ja auringon nousun kultaamia rakennuksia. Ostaa automaatista Pocari Sweatin ja huomioi kaikenlaista uutta aamuisilla aisteilla. Tänä aamuna kyseisellä kävelyllä esimerkiksi hoksasin erään talon katolla vehreän puutarhan, jota ennen en ollut merkille pistänyt.

--

Aamukansan joukossa on myös yhtä ja toista taapertajaa. Junan ikkunasta näkee keskustojen kaduille, joilla lojuu teinejä pitkin poikin toisten yrittäessä herätellä ystäviään. Junan penkeillä pilkkii porukkaa pää polvissa. Omalla asemalla ulos purkautuvaa väkeä vastassa oli tänään salariiman housut kintuissa avoimesti asemalaiturille lorottaen. Ei jaksanut raukka edes käsillä auttaa toimitusta. Että osataan Japanin maallakin vappuilla jo ennen vappua.

--

Nyt viimein itse asiaan! Eli hampurilaisiin! Taas on vegeburger-visiittejä suoritettu, joten Osa Ties Kuinka Mones: J.S. Burgerin Veggie Burger (900 jeniä), olkaa hyvä:



Shinjukussa osoitteessa 4-1-7, Takashimaya Times Squaren lähettyvillä, sijaitseva burgerkahvila on hawaijilaishenkeä havitteleva, ihan viihtyisä paikka, ja kyllä tuota burgeria voi myös suositella. Siinä ei ole varsinaista pihviä, vaan paremminkin kasvismuhennos, jossa taitaa olla kananmunaa mukana aika rutkasti. Tai purilaisen menu-kuvassa näyttäisi siltä, että on pihvi, joten kenties omani oli vain heikosti paistettu... Hyvää se silti oli... Lisäksi välistä löytyy monipuolisuutta: vihreitä soijapapuja, avokadoa, ituja, yrttejä, salaattia, tomaattia ja paistettuja kasviksia.

Veggie Burgerin oheen ei lisätä ranskiksia, vaan paistettua renkonia! Ihan metkaa ketsupin kera!



Jos vegemeiningit unohtaa, J.S. Burgerilla on muutenkin mielenkiintoisia erikoisuuksia ja kampanjoita. Tällä hetkellä maistella saa muun muassa amerikkalaista pekoniburgeria, intialaista curry-kanaburgeria, italialaista prosciutto-burgeria ja meksikolaista taco-burgeria.

--

Vegemätöstä puheen ollen, eilinen käynti ketjuizakaya Doma Domassa oli yllätyspositiivinen. Ruokalista oli täydentynyt, ja usea täydennyksistä oli ihan vegetaarista tavaraa! Doma Domasta voi tällä hetkellä saada ainakin: paria salaattia, ison listan pikkelsejä, valkosipulileipätikkusia cheddarin kera, friteerattuja bambutikkuja (nam!), parsa-juustopaistosta folionyytissä, tomaatti-avokado-"kääryleitä", peruna-mochi-palloja ja mochipizzaa (!). Saattoipa listalla lisääkin olla, tofua, perunoita, friteerattua sipulia ja paistettua camembert-juustoa ainakin, mutta me tulimme täyteen edellämainituin valinnoin.

Nyt tuli nälkä.

Syömisiin!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Huonoa omaatuntoa

Tänään karkasin töistä ja mentiin Okun kanssa Shinjukuun burgereille. Palanpainikkeeksi Fire Rockia siemaillessa tuli mieleen, että miksi itse asiassa edes tunsin karkaavani töistä... Leimasinhan pahvisen kellokortin kello 20.12, eli olin ollut toimistolla 10 tuntia ja 19 minuuttia. Viime aikoina työkaverit ovat olleet useammin töissä yli keskiyön kuin lähteneet saman päivän puolella kuin ovat töihin saapuneet.

Onhan meillä toki julkistus tulossa tämän viikon lopulla, mutta kuka seisoo kohta tolpillaan, kun töitä on painettu viikkokausia tuollaisia määriä. Viime torstaina yksi työkaveri oli alihankkijalla yöllä kolmeen asti, tuli seuraavana aamuna kymmeneksi töihin ja lähti kotiin viettämään viikonloppua puoli neljältä yöllä. Itse asiassa hän toivoi pääsevänsä alihankkijalta suoraan kotiin, mutta illalla kahdeksan aikaan pomo soitti ja sanoi tarvitsevansa tätä työkaveria toimistolla. Niinpä hän tuli työpaikalle illalla kymmeneltä, kun meikäläinen vihdoinkin veti rotsia niskaan. Maanantaina tyyppi tuli aamulla kymmeneksi, istui illalla 23:een, tuli aamulla kymmeneksi ja lähti puoli kolmelta yöllä. Tänään aamulla häneltä saapui mailia, että nyt on niin kova päänsärky, että on pakko ottaa lääkettä, makoilla vähän aikaa ja yrittää tulla toimistolle vasta kello 12. Miksiköhän...

Kun meikäläinen vetää 12 tuntia duunia, on päässä samaan aikaan käynnissä lottoarvonta, vikingloton tulokset ja kinkkubingo. Maanantain session jälkeen oli niin sekava olo päässä, etten nukkunut koko yönä kuin pari minuuttia. Hikoilutti, hermostutti, ajatukset pyörivät töissä ja jatkuva tietoisuus seuraavan aamun lähestymisestä ahdisti. Onneksi sain seuraavan työpäivän jälkeen karattua kotiin jo 18.30, ja yöllä nukutti peräti kahdeksan ja puoli tuntia.

Saa nähdä millainen paloletku tarvitaan aamulla toimistolla, mutta tällä hetkellä en voi väittää sen aivan hirveästi kiinnostavan. Harmittaa noiden muiden puolesta, kun eivät yhtään ajattele itseään tai omaa hyvinvointiaan. Ja toisaalta nytkin saattaa joku tehdä minulta "tekemättä jääneitä töitä", kun en jäänyt duuniin päivystämään, että miten tätä speksiä nyt toteutuksen jälkeen halutaan taas muuttaa, kun ei oltukaan speksatessa ajateltu asiaa tältäkään kannalta.

Nyt, kun asia on todettu näin raa'asti, koitan seuraavalla kerralla palata aiheeseen vähän analyyttisemmin :)

edit: Tänään olikin taas postia odottamassa. Nyt tyypiltä, jolla on ollut jo pari viikkoa verestävät silmät ja selvästi eniten toimistolla vietettyjä tunteja. Käännöskoneversio on mailista on niin "hauska", joten laitetaan se: "I'm sorry, going to the office is delayed about one hour because there is suitably no physical condition. It is a schedule of going to the office at 11 o'clock."

edit2: Aamun sähköposteista putoilee näköjään lisää helmiä. Yksi tyyppi pahoittelee kovasti (申し訳ありません), että hän lähtee viikon jäljellä olevina työpäivinä normaaliin aikaan, koska hänen sukulaisensa kuoli. Kehtaakin tehdä vain ne tunnit joista maksetaan, ja heti työajan tultua täyteen lähteä kotiin.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Superkriminaali!

Kävinpä tuossa eilispäivänä nostamassa rikollisuusasteeni vähäpätöisestä oppitytöstä varhaisen tason gangsterinnaksi! Eli nyt on lopullisesti kylpylät koluttu, koska teippailtavaa alkaa olla jo hieman liikaa... Hain siis ikuisen muiston Japanista: uuden tatuoinnin!

Tatuoinnin hankkiminen on Tokiossa tavallaan helppoa, mutta toisaalta ei. Ellei osaa hyvin japania tai tunne tulkkia, joka pääsee päiväsaikaan töistään irti ja mukaan, on ensin löydettävä tekijä, joka hallitsee edes hieman englantia. Kahteen ensimmäiseen sähköpostiini ei edes vastattu, vaikka mukana oli myös lauseita japaniksi. Kyselin tutuilta ja sain paljon vinkkejä hyvistä tatuointipaikoista; mainittiin esimerkiksi Crystal Skull, Yen Tattoo Studio sekä 13needletattoo. Löysin sitten kuitenkin netistä ansioituneen hepun, jolla on private studio Asagayassa Koenjin vieressä sekä sivuillaan info: "English ok!" Meilailtiin tyypin kanssa, ja koska hänellä oli aikaa heti, sovimme työn heti. Kaverini hieman alusti kuvaa, joten eilen menin sitten paikan päälle Yamato-sanin luo suunnittelemaan lisää. Ja koska hänellä aikaa oli - myös tekemään kuvan saman tien.

Halusin muiston Japanissa asumisesta, ja tähän vuodenaikaan sopivin kuva tietysti on sakura no hana, kirsikankukka. Tai kukat. Päädyin lopulta ottamaan kuusi kukkaa alasääreen/nilkkaan, pinkihköllä sävyllä. Syntisiä, paheellisia, kuuman kylvyn estäviä kukkasia...

Yamato-san oli oikein mukava, mutta "English ok!" nyt ei ollut aivan ok... Tuntui välillä, ettei hän oikein tajunnut mitään mitä puhuin. Ehkä hän tsemppasi niin lujaa ymmärtääkseen, ettei sitten ymmärtänyt edes esimerkiksi yksinkertaista kysymystä: How often? Yritin vääntää englantienglantia ja amerikkaenglantia ja rallikuskienglantia ja Engrishiä päälle, mutta helpompaa oli solkata japaniksi kaikki, mitä vain osasin. Tosin, vaikka puhuinkin japania välillä, hän silti itse väen väkisin tahtoi yrittää sanoa asioita englanniksi.

No, tästä huolimatta kuva piirrettiin ja neuloin ihoon iskettiin, ja kaikin puolin toimitus oli sujuva, mukava ja siisti. Yamato-sanin oma studio (hänen kotinsa taisi olla siinä samassa yhteydessä) oli valoisa, pieni ja miellyttävä. Nilkka oli yllättävän herkkä paikka, mutta onneksi japanilaisilla puhelimilla voi kirjoittaa pitkiä sähköposteja.

Mukavaa oli, että samaan hintaan Yamato-san korjaili hieman yhtä vanhoista tatuoinneistani. Tosin se saattoi mennä pahemmaksi kuin ennen, mutta tuon näkee vasta puolen vuoden päästä. Ja itsepähän halusin.

Te haluatte kaiketi nähdä itse kuvan. On kai se paljastettava. Pahoittelut varjoista, kuvaamiseen ennen parantumista ei kannata vielä panostaa... Kukkien oikea väritys ei tästä nyt aivan näy, ovat hieman bloody sakura vielä!



Hinta oli 20.000 jeniä eli noin 150 euroa. Japani ei ole halpa maa tatuoida itseään. Mutta onhan meillä rikollisilla rahaa!

Suosittelen kyllä Yamato Bontenia, ja kannattaa alkuun neuvotella sähköpostitse kaikesta, niin hänen englantinsa toimii paremmin :)

Kaikki joukolla kriminalisoitumaan!

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Kaikoo Popwave Festival 2010

Helmikuussa last.fm antoi suosituksen, että voisin olla kiinnostunut Kaikoo Popwave Festivalista. Pikainen tarkistus esiintyjäluetteloon, ja näinhän se oli: Mono, Toe, Mouse on the Keys, Fuck You Heroes ja Abnormals. Ja outojen nimien tsekkaaminen Myspacesta vahvisti kiinnostusta entisestään. Niinpä viime lauantaina painelimme metrolla Kachidokiin, josta tepastelimme Harumifutōn puistoon.

Sään suhteen kävi uskomattoman hyvä tuuri. Wolfram Alpha tiivistää viime viikon sään hienosti: "rain, fog, cloudy, partly cloudy, few clouds". Ja viikon keskilämpötila 11 astetta. Mutta lauantaina oli aivan pilvetön taivas ja 20 astetta lämmintä. Erinomainen festarisää siis. Olikin mukava nautiskella musiikista t-paitasillaan.

Festivaalipaikkana toimi puiston vieressä oleva matkustajalaivaterminaali, josta ei ainakaan festivaalin aikana laivoja liikkunut. Terminaalin takapihalle oli pystytetty King & Queen Field -niminen päälava, joka koostui itse asiassa kolmesta eri lavasta. Kun yhdellä lavalla esiinnyttiin, valmisteltiin toista lavaa seuraavaa esiintyjää varten. Niinpä esimerkiksi Mouse on the Keysin viimeisten tahtien ja Monon aloituksen välissä oli alle minuutin tauko. Toiselle lavalle pystyi näkemään kääntymällä 90 astetta oikealle.

Mouse on the Keys esiintyi rumpujen ja kaksien koskettimiensa lisäksi kolmansilla koskettimilla, kahdella dj:llä ja yhdellä mc:llä varustettuna. Itse asiassa flyerissä lukikin "mouse on the keys + α", mutta sitähän en enää festareilla muistanut. Bändi veti ihan tyylikkään hip-hopin ja uusio-jazzin välimaastossa pyörivän setin. Akira paiskoi hetkittäin aika isolla kädellä kannujen takana, joten ei tuo mitään tylsää salonkijazzia todellakaan ollut. Ainoastaan mc:n ulosanti oli vähän monotonista tulitusta, mutta toki kielelläkin oli oma vaikutuksensa asiaan.


Mono tarjosi melkoisen yllätyksen, sillä olin aika vakuuttunut, että eihän bändin matsku voi mitään huikeita kokemuksia festareilla tarjota. Mutta mitä vielä, ihan törkeän hyvä esitys ja pala kurkussa sai katsella. Matsku koostui edelleen pääasiassa Hymn to the Immortal Wind -levyn biiseistä, mutta mukaan oli otettu myös "seisontabiisejä".


Keikka alkoi klo 16 keskellä kuumaa auringonpaistetta Ashes in the Snow'lla, mutta Everlasting Lightin loppusävelten kajahdellessa alkoi jo ilta hämärtyä. Näiden välissä kuultiin kappaleet Pure as Snow (Trails of the Winter Storm), The Kidnapper Bell ja Halcyon (Beautiful Days). Tällä kertaa ei jousisoittimia kuultu edes nauhalta, vaan kaikki oli "orgaanista" lavasoundia. Oli jännä nähdä bändi ensimmäistä kertaa päivänvalossa, kun heidän kielisoittimiensa kuluneisuus oli hyvin esillä. Varmaan olisi SG:llä ja Fendereillä tarina jos toinenkin kerrottavanaan.


Toen kanssa oli käydä hullusti. Eli festarioloissa aika tyypillisesti. Istuimme kavereiden kanssa puistossa nurtsilla ja odottelimme, että kello tulisi 18 ja Toe aloittaisi. Yllättäin iski oivallus, että siellähän Toe soittaa jo, ja esitys itse asiassa loppuu klo 18. Onneksi ehdimme paikalle toisen tai kolmannen kappaleen aikana, joten kaikki ei ollut vielä menetetty. Aika hyvä keikka matikka- ja post-rockia. Lavalla bändillä oli vahvistuksena hetkittäin synamies ja perkussionisti. Näkisinpä Toen mieluusti uudemmankin kerran vaikka klubilla.


Popwavessa oli tosi rento tunnelma. Portilla vilkaistiin vain rannekkeita, olutta ja muita juomia sai porttien sisä- ja ulkopuolelta, ja olipa paikalla myös kohtuuhintaista ruokatarjontaakin. Okullekin löytyi samosaa ja naanleipää. Ja olisi tarjolla ollut kasviscurryakin. Monissa muissa tapahtumissahan kasvissyöjille ei ole mitään. Olihan se vähän hassua olla festareilla, kun portistakin pystyi kulkemaan halutessaan Singha-tölkki kädessä.


Hyvä tapahtuma kaikin puolin. 5000 jeniä päivästä oli tarjontaan (ja säähän) nähden oikein kohtuullinen hinta. Mitä festareilla sitten sunnuntaina tapahtuikaan on meille täysi mysteeri. Ja miten meidän lauantai-iltamme jatkui, on myös eräänlainen mysteeri. Joka tapauksessa ilta eteni hauskoissa merkeissä Koenjin suunnalle.



sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Hanameja ja megginsejä

Hanamihommissa on aika sujahtanut sukkelaan! Vaikka viralliseen suomihanamiin emme jaksaneetkaan suuntautua, muita hanameja on kyllä vietetty. Siksi sinne suomihanamiin ei suoriuduttukaan... Tässä on viileitä ja harmaita päiviä ollut sekaisin aurinkoisten ja lämpöisten kanssa, ja onneksi viime viikon hanamipäivät torstai ja lauantai osuivat aurinkoakselille. Myös tiistaina oli ihana ilma, kun kävimme suomituttavan kanssa jälleen järkyttämässä lähitienoota kävelysauvoinemme. Kanda-joen varsi oli aivan upea! Kirsikkapuita on siellä niin solkenaan, että häikäisee! Mutta voi, nyt oli jo ilma terälehtisadetta täynnä... Pian se siis on ohi jälleen! Kenties meidän viimeinen sakuramme...





Viikko sitten torstaina Yoyogissa ei vielä ollut suunnattomasti väkeä. Meno kuitenkin yltyi mitä myöhäisempi tuli, ja ihmisiä kerääntyi paikalle lisää työpäivien päätyttyä. Kokonainen nuorten salarimanien joukkohanami näytti hauskalta.



Meidän suomalaisten kattaus näytti varmastikin myös hauskalta.



Lettuja ja vodkaa! Oli myös tällaisia kauden palleroita:



Tosi kauniita, mutta mausta voi olla montaa mieltä. Lehden jännittävä kitkeryys kiehtoi, mutta ei niin paljon, ettäkö toisen pinkin pallukan olisi heti perään voinut vetäistä.





Tuuli puuskittain, ja välillä ihmisten alustat lentelivät tavaroineen kaikkien kiljuessa. Tuulen ansiosta alkuun niin kaunis piknikkimme näytti lopulta näin herkulliselta:




Lauantaina Shinjuku Gyoen jo pullistelikin väkeä, ja porteilla tuntui massassa velloessa siltä, ettei sisälle ehkä ikinä pääse kautta mahdu. Mutta itse puisto on niin valtaisa, että tilaa kyllä sitten löytyi.





Shinjukussa oli enemmän perhemeininkiä, ja kännäily oli jätetty vähemmälle. Meidän japanilais-suomalainen hanamointimme sisälsi sekin kaikkea tervehenkistä, kuten oishii saradaa:



Kyllä on roskistyypeillä hommaa hanamin aikaan.



Lauantai-hanamin jälkeen jatkoimme keilaamaan sekä elämöimään Shibuyan mainioihin pikkubaareihin, mutta se onpi jo eri tarina!

--

Lämpötiedotus. Hiljalleen sää on lämmennyt Tokiossa. Tosin vuoristoradassa yhä mennään, ja tulevien päivien lämpötilaennustukset näyttävät parhaillaan tältä: 22, 12, 22, 14, 11. Vielä ei siis talvitakkia parane pakata pois. Vaikka tietysti japanilaiset ovat jo siirtyneet suin päin kesäaikaan ja kesämuotiin: katukuvaan ovat ilmestyneet kaiken alle puettavat legginsit. Myös miehillä.

Megginsit rule!! (?)





maanantai 5. huhtikuuta 2010

Naapurisuhteita ja dyykkausta

Liki vuoden takaa löytyi unohtunut julkaisematon kirjoitus. Ajatelkaa, että nyt on kesäkuu 2009:

Roskien osalta on tänä vuonna tapahtunut selvästi enemmän kuin blogimme perustella voisi päätellä. Käsittelin aihetta aiemmin jo kerran ja toisenkin, joten käydäänpä läpi mitä tässä välissä on tapahtunut.

Helmikuu meni roskien osalta hyvin. Roskakuskit eivät jättäneet viemättä yhtään pussia, eikä kukaan ollut tuonut jätteitä esimerkiksi lauantaina, jolloin ne olisivat lojuneet kadulla maanantaiaamuun asti. Ei siis mitään keskusteluja naapurin tädin kanssakaan. Maaliskuu ei mennyt yhtä onnekkaasti, sillä jätteitä alkoi taas ilmestyä vääriin aikoihin. Roskaohjeissa sanotaan selkeästi, että tuo jätteet aamulla ennen kello kahdeksaa. Siitä huolimatta joku toi lajittelemattomia jätepusseja aamulla kymmenen jälkeen, jolloin me olivat kissojen ja lintujen levitettävinä kolmen päivän ajan. Ja niiden kaikki sisältö ei edes kelvannut poltettaviksi jätteiksi, koska kasseissa oli metallitölkkejä. Kuinka välinpitämätön idiootti joku voikaan olla...

Lopputulos tälle välinpitämättömyydelle oli meidän ovemme eteen ilmestynyt pussi jonkun toisen jätteitä. Sinkosin suutuksissani iljettävän pussin keskelle pihaa. Jospa pussin jättäjä vaikka tajuaisi, että mikähän on vialla, kun omat jätteet ovat siirtyneet keskelle pihaa. Sehän oli selvää, kuka roskat oli meille tuonut. Niinpä kirjoittelin muorille lapun, jossa tahallani sanoin, että "älä tuo jätteitäsi minun kotini oven eteen". Töistä palatessa pussi oli siirtynyt keskeltä pihaa seinän viereen.

Seuraavana aamulla soi ovikello. Siellähän se mummeli oli lappuni kanssa. Sieppasin uudet roskat mukaan, vein ne keräyspaikalle mummon seuratessa ja sitten alettiin selvittää mikä nyt on ongelmana. Mummeli esitteli minulle eilistä roskapussia suorastaan vimmalla. Siinä sitten maaliskuisessa sateessa availtiin jonkun toisen jätepussia, että kuinka minä olenkaan jätteeni lajitellut ihan väärin. Onneksi ei ehditty saada kuin pussi auki, niin silmääni osui British Airwaysin lentolippu. Ja mikä parasta, lipussa luki käyttäjän nimikin: Manuela Condo. No, kas vain. Kiitos, Manuela, että sinun takiasi tässä tongitaan roskiasi. Näytin nimen lipusta mummolle, talutin mummon Manuelan ovelle ja näytin nimeä ovesta. Ei pahoittelua, ei mitään. Uskomaton *kku. Painelin sisälle ja taisinpa paiskata oven tavallista äänekkäämmin kiinni.

Seuraavana päivänä vuokranantaja lähetteli postia, että talossanne vaikuttaa olevan roskaongelma ja tästä tulee seurauksia. Mummo oli soitellut, mutta nähtävästi unohtanut kokonaan mainita, että kuka on todistettavasti syyllinen ongelmiin. Omaan vastineeseen tuli laitettua aika suorasanaisesti kuinka kiitollinen olen heille, että ovat tuollaiset Manuelan laittaneet pilaamaan maineemme ja aiheuttamaan meille vihamielisiä kohtaamisia paikallisväestön keskuudessa. Ei ehtinyt kulua kuin kymmenen minuuttia ja postiin pamahti suuret pahoittelut. Ja lisäksi luvattiin, että kyseinen henkilö ei enää aiheuta häiriötä. Ja niinpä Manuela muuttikin pois parin viikon kuluttua. Tuskin kuitenkaan häädettynä, vaan varmaankin ihan oma-aloitteisesti oli palaamassa kotimaahansa.

Nyt, huhtikuussa 2010, on viime ajat menneet jätehuollollisesti ihan kitkattomasti. Viime syksynä tosin koettiin vielä yksi roskaongelma. Mummelin isännöimään paikkaan muutti nuori kundi, joka heitteli roskat ulos oman aikataulunsa mukaisesti. Onneksi satuin näkemään, kun tyyppi toi perjantai-iltana lajittelemattomat roskat pihalle. Vuokranantajan valittaessa parin viikon päästä tiesin vastata, että "sanokaa sille mummolle, että se on hänen oman talonsa asukas, joka niitä roskia sinne kantaa". Heh, ja seuraavana aamuna töihin lähtiessäni kundi ja mummo kävivät roskapussien sisältöjä läpi tiiminä.