tiistai 3. elokuuta 2010

Melontaretki Iyan laaksossa

Ja sitten takaisin Shikokun tunnelmiin. Tokushimassa ollessamme teimme päiväretken Iyan laaksoon. Valitsimme kohteeksemme vähän reilun kahden tunnin junamatkan päässä olevan Okoben aseman, josta voisimme lähteä näkemään ja kokemaan laakson nähtävyyksiä.

Kun noin puolen päivän aikaan hyppäsimme ulos junasta, tuli välittömästi selväksi, että auringon paahteessa olisi aivan turha yrittää kävellä mihinkään. Varsinkaan ilman hattuja. Kun varjosta poikkesi minuutiksikaan, alkoi jo tuntua, että pää kärvähtää. Lisäksi tokiolaiset olivat toisenlaisessakin pulassa: Emme olleet ottaneet mukaan riittävää määrää käteistä rahaa. Meillä oli rahaa juuri paluulippuihin ja hyviin eväisiin, mutta ei juurikaan muuhun. Ja totta kai läheisille köynnössilloille ja vuorille vievä bussi maksoi rahaa. No, kuumuus rajasikin jo vuorille kapuamisen pois vaihtoehdoista.

Vähän aikaa karttaa tutkittuamme huomasimme mielenkiintoiselta vaikuttavan koskenlaskuvaihtoehdon. Aseman vierestä laskikin upean turkoosilta näyttävä Yoshino-joki, joten vesi alkoi vetää puoleensa. Tässä vaiheessa tuli vain mieleen, että uikkarit ja pyyhkeet ovat Tokushimassa sen parin tunnin junamatkan takana, jonka olimme juuri matkanneet. Hienoa Elmerit!

Hetken aikaa asemalla ihmeteltyämme pihaan huristi vanhaa tilataksia muistuttava kosla, josta hyppäsi ulos pari märkää matkustajaa. Ja ratin takana istui länkkäriltä näyttävä häiskä. Ei kuin juttelemaan ja kävi ilmi, että hän on paikallisen Happyraft-koskenlaskuretkifirman opas. Iltapäivän kurssi alkaisi noin tunnin kuluttua ja hän voisi käyttää meitä läheisellä postilla olevalla pankkiautomaatilla. Niinpä yllättäen olikin aivan selvää, että koskenlaskupuuhat kutsuvat.

Happyraft antoi kaikki tarvittavat varusteet, kuten märkäpuhun Okulle, auringolta suojaavat fleecet ylävartaloille, kypärät, pelastusliivit ja teräviltä kiviltä suojaavat kengät. Sitten vain kastautumaan vuorilta laskevaan kirkkaan viileään ja vuolaaseen virtaan. Ennen lauttaan nousua saimme noin 20 minuuttia opastusta siitä, kuinka lautalla toimitaan ja miten meloilla ei huidota muita päähän. Ja kuinka ympäri kääntyneen lautan alla voi hengittää, kun pitää vain laidalla olevasta köydestä kiinni. Meidät kuljettanut uusiseelantilainen Steve opasti meitä englanniksi ja neljän japanilaisen porukkaa johdatti koskenlaskun saloihin japanilainen Teru.


Ja sitten lautalle. Lautalla Teru antoi käskyjä pääasiassa japaniksi, mutta onneksi sanasto oli sen verran suppeaa, että "melo eteenpäin", "melo taaksepäin", "seis" ja "suojaan keskelle" teroittuivat nopeasti mieleen. Koska kyseessä oli aloittelijoiden retki, olivat kohtaamamme kosket varsin leppoisia. Ja koskien välissä pulahdettiin pari kertaa myös uimasille. Yhdessä vaiheessa pysähdyimme keskellä virtaa olevan noin viisimetrisen kallion luo ja hyppäsimme sieltä jokeen. Yksi japanilaisista hyppäsi hienolla takavoltilla. Itse menin huomattavasti vaatimattomammin jalat edellä.




Toivottavasti kuvista välittyy retken hauskuus. Itselläni hymy oli ainakin naamalla alusta loppuun asti. Lauttamme ei kaatunut kertaakaan, joten joen puolelle sai hypätä ihan vapaaehtoisesti. Parissa paikassa tosin vettä tuli laidan yli niin paljon, että korvia sai kinkata tyhjiksi rannalla. Yoshino-joen maisemat olivat todella upeat, joten myös retken visuaalinen anti oli aivan vertaansa vailla.

Paluumatkan Tokushimaan kruunasi Okoben aseman vieressä olevasta pikkukaupasta eväiksi löytyneet Premium-oluet ja kasvispihvit!



Kaikki postauksen kuvat ovat retkeltämme. Happyraftin opas seurasi kajakilla lauttaamme ja otti ehtiessään myös kuvia.