Ramenia kasviksilla ja ilman!

Moikka moi taas pitkästä aikaa! Nyt on niin tärkeitä ramenterveisiä, että blogi on otettava esiin naftaliinista, puhallettava pölyt päältä ja laitettava tärkeä tiedote.



Kyllä vain, taas on se aika keväästä, että Kagetsu tarjoilee Nanako-ramenia. Eikä kannata missään nimessä unohtaa kasvisgyozaa, jota Kagetsu tarjoilee myös. Edelleen, näin yli puolitoista vuotta myöhemmin, kova japanilaisen ruuan ikävä kalvaa, joten älkää te Japanissa oleskelevat kasvissyöjät menettäkö tätä tilaisuutta.

Niin, se ramenikävä. Suomessa sitä onkin saanut potea. Itse en ole edelleenkään oppinut tekemään hyvää keittoa. Muutamasti olen yrittänyt netistä löytyneiden ohjeiden avulla tehdä miso- ja soijaramenia, mutta valitettavan vaatimattomiksi ovat lopputulokset jääneet. Parhaat onnistumiset koin, kun työkaveri Tokiosta laittoi tuttujen mukana tulemaan sellaista kaupasta saatavaa kylmässä säilytettävää tuoreainesta. Tuoreita nuudeleita ja isohko nestemäinen liemiainespussi. Näistä lahjoista sai tehtyä neljä annosta ja olihan se perusta oikein maukasta. Tosin, kaupasta ostamani lisukkeet olisivat voineet olla paremmatkin.

Parasta ramenia Suomessa on tähän mennessä tarjonnut Hanabi Ramen Tampereella. Harmi, että paikka on Tampereella, joten olen päässyt käymään siellä vain kerran. Kesälomalla oltiin Tampereella yö hotellissa, että pääsee käymään nuudelikeitolla (niin, en liioitellut sitä ikävää). Olihan se varsin hyvää, että Yan-sanin ramenmittarilla uskaltaisin antaa 7/10 kulholliselle. Annoksen tosin piti olla tantanmenia, mutta mitään tulisuutta ei ollut havaittavissa.

Talvella sutaisin kuhollisen Sähkötalon Darumassa. Hanabiin verrattuna varsin vaatimaton annos, mutta -20 asteen pakkasen keskellä ruoka lämmitti mukavasti vielä ulkona käyskennellessäkin. Ramen olisikin erinomaista talviruokaa Suomeen. Heikoin lenkki oli Daruman liemen vaatimaton maku ja peruskuivanuudelien käyttö. Zen Sushissakin sai ramenia, mutta se oli tämän kolmikon vaatimattomin. Heillä oli listalla miso- ja soijavaihtoehdot, mutta mison ollessa loppu jouduin tyytymään soijaan. Ainakin omat yritelmäni ovat olleet parempia kuin heidän ramen.

Gaijinin 25 euron ramen tarjosi ainakin hintansa puolesta hyvät naurut. Ei pysty menemään tuohon hintaan syömään ramenia, vaikka saattaisikin olla hyvää. Tai sitten ei. Jos on tietoa, niin saa toki kommentoida.

Vaan elämä Suomessa jatkuu. Valitettavasti ilman ramenia, mutta jatkuu kuitenkin. Tänä vuonna emme taida vielä vierailla Japanissa, mutta ensi vuodelle jo ehdoton ehkä!

Jee raamenia jee!!

Juhuu, vegeramenin himoitsemispäivät ovat jälleen ohi! Chabuton-ketju on pelastanut Kagetsun jättämästä pälkähästä: kasvispohjaista ramenkeittoa saa taas! Ja vieläpä useasta paikasta!

Kävimme tänään Ikebukuron Chabutonissa. Automaattiin 780 jeniä kloks ja lipuke tarjoilijalle - hetken kuluttua edessä höyrysi söpön näköinen keittokulho täynnä terhakkaita nuudeleita herkullisen suolaisessa liemessä. Lisäksi kasvisraamenissa oli kasvisyllätyksiä: kevyesti grillattua porkkanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa, tomaattia, reikävihannesta, tunnistamatonta vaaleaa vihannesta sekä makea, pehmeä pikkuperuna!





Keitto oli maukasta ja livahti alas sutjakkaasti. Paikka oli mukavasti sisustettu: seinällä vanhaa Tokiota kuvaavaa mustavalkotapettia, tummaa puuta ja vaaleaa seinää, ruostuneiksi maalattuja lamppuja, silti modernia ja tyylikästä. Musiikkina pehmeää jazzia.



Chabutonin on perustanut telkkarista tuttu raamengurujulkimo Yasuji Morizumi, ja ketju kuuluu samalle omistajalle kuin Kagetsukin (Globeat Japan). Kenties Kagetsun kasvisramenkampanja innoitti Chabutoniakin samaan kokeiluun.

Aiomme palata - usein!



Ruokaisan raamenkokemuksen jälkeen kävimme vielä lukukahveilla kotinurkkien tunnelmallisessa kahvilassa, jossa oli herkullista lattea ja söpöjä kuppeja sielläkin!

Kesä! Loma!

Tänään saattoi olla Tokion kevään ja samalla koko vuoden lämpöisin päivä. Mittari kipusi yli kahdenkymmenen ja auringossa ihan hikoilutti. Jopas nyt jotakin! Säätiedotus näyttää jatkossakin mukavalta: pelkkää keltaista palloa ja 23 asteen lämpölupauksia. Jo olisikin aika saada kunnon kevät ja kesä, kun tämä huhtikuu oli niin karmean kalsea. Alkaa hieman jo kyllästyä samaan villapaitaan, jota on kotona viimeiset viisi kuukautta käyttänyt...

Mutta näin vapun kunniaksi kesä näyttää vihdoin saapuneen eli simat sille! Elmerit nauttivat tänään auringonsäteistä Yomiurilandin huvittelupuistossa, mutta siitä tarkemmin lisää toinen kerta. Hupipäivä päätettiin iloisen yllättyneissä vapputunnelmissa: Kagetsussa on YHÄ tarjolla Nanako-kasvisramenia ja kasvisgyozaa!! Pieni toivo elää, että tuote olisi jopa lisätty pysyvälle listalle, mutta emme kysyneet tarkemmin, slurpsimme vain suihimme tai ainakin Okun suuhun. Nam!

Meneillään on japanilainen kevätloma, Golden Week. Se tarkoittaa sitä, että Tokiossa on suhteellisen väljää. Tai tietysti tännekin päin lomalaisia saapuu, mutta ainakin tänään pääsi melkein kaikissa junissa istumaan. Kuten normaalistikaan japanilaisina pitempinä juhlapyhinä, jolloin kaikki maksaa tuplasti ja kaikkialla on väkeä tuplasti, emme aio poistua Tokiosta. Ehkäpä edessä olisi kevätsiivous (torakkatiedotus: ei ole näkynyt riiviöitä vielä, kop kop), pyöräreissua ja muuta pientä. Ja ensi viikolle on viimeinkin liput Ghibli-museoon. Ja huomenna tietysti juhitaan vappua kunnon finskien tapaan kunnon finskimeiningillä! Kampai!

Hyvää vappua ja Golden Weekiä Edo-Elmereiltä!

Halleluja: KASVISramenia!

Tokiossa sataa toista vettä päivää hyvin ankealla tavalla: lujaa ja viluttavasti. Olimme aikoneet käydä eilen retkellä Gunmassa, mutta ikävä sää kirjaimellisesti jäädytti suunnitelmat. Onneksi tänään kuitenkin löysimme ihan valtavan lämmittävän asian: ramen-paikan, jossa meneillään on vegekampanja, eli KASVISRAMEN listalla!! Ketjun yksi paikka oli vieläpä omalla chomellamme aivan lähistöllä.

Kagetsu-ketju siis kyseessä ja heidän jokakeväinen Nana-vegeramentempauksensa!




Ja tapahtui tänä päivänä, että myös Okusan pääsi syömään aidosta kulhosta autenttisessa paikassa höyryävää ramenkeittoa! Viime vuoden kampanjan nimittäin missasimme.



Ramen oli oikein hyvää, liemi ihanan suolaista. Keitossa ei ollut mitään ihmeellistä, nuudeleita, pikkusieniä, tuoreyrttejä ja sipulia. Lisämaksulla olisi voinut ottaa lisä-toppinguakin, mutta perusversio riitti nyt mainiosti.

Eikä tässä vielä kaikki.

Listalla oli myös kasvisgyozaa!!



Tilasimme oitis. Ja gyoza oli itse asiassa paljon parempaa, kuin Non-izakayassa, mehukasta ja kuumaa. Suosittelemme!



Nyt siis kaikki vegemieliset kipin kapin Kagetsu-ketjun tiskeille slurpsimaan! Tätä herkkua saa ainoastaan 11.4.2010 saakka! Kagetsuja löytyy kuutisenkymmentä Tokion alueelta, esimerkiksi Shinjukusta ja Megurosta.

Ippudon täydellinen(kö) ramen

Olen yrittänyt jatkaa makumatkaa ramenin pariin, koska viimeisen vuoden aikana olen syönyt näitä keittoja aivan luvattoman vähän. Tarjontaa vain on niin paljon (tuhansia liikkeitä pelkästään Yamanoten reitin sisällä), että olen ottanut internetin avuksi gastronomisiin sekoiluihini. Koska Jangara viritti makuhermot tonkotsun taajuudelle, päätin jatkaa kokemuksia hakatalaisten herkkujen parissa.

Vaikka ketjuravintola ei yleensä herätä erityisen positiivisia mielikuvia, Ippudon tapauksessa ketju on tae laadusta. Ravintolat vaikuttavat keräävän melkoisen tasaista kehua ja kiitosta, mistä todisteena esimerkiksi useampien blogaajien suositukset ja suitsutukset. Ollessani Takadanobabassa koemaistoin paikallisen ravintolan, joka löytyy matkalla Wasedaan.

Ippudoon on yleensä jono, kuten useampikin sivusto tiesi kertoa, ja se piti paikkansa myös kyseisenä arkipyhän iltapäivänä. Tarjoilija kävi jakamassa ulkona jonottaville menut, ja hetken kuluttua myös ottamassa tilaukset ylös. Ippudon tapauksessa menu on lyhyt ja yksinkertainen: Tarjolla on vain muutama erilainen ramen ja niiden sidekickit, kuten riisiä ja gyozaa. Kun perusasia tehdään hyvin, ei tarvita loputtoman pitkää listaa näennäisesti erilaisia annoksia.


Jonotus kesti noin kymmenen minuuttia ja päästyäni sisälle saatoin vain todeta, että Akamaru kasane-aji (赤丸かさね味) oli juuri niin täyteläistä ja suussa sulavan kermaista ja pehmeää tonkotsu-ramenia kuin olin valmistautunut syömäänkin. Valitettavasti en voi edes arvailla millaisen evoluution tämä ruoka on kokenut sitten vuoden 1985, kun ensimmäinen Ippudo avattiin Hakatassa, mutta ihan varmasti suuret nuudelijumalat ovat olleet johdattamassa tietä tähän liki täydellisyyteen yltävään herkkuun.

Keiton pohjana on sianluista hyvin kuumassa lämmössä keittämällä valmistettu vaaleanharmaa liemi, jolla on seuranaan jännittävä, salainen musta öljy. Tämä "nokiöljy" on käytännössä valkosipuli- ja seesamiöljyä, joka on paahdettu ihan mustaksi. Mutta Ippudon tapauksessa siihen liittyy vielä jokin salainen ainesosa, joten heidän öljynsä maistuu hieman erilaiselta kuin muissa paikoissa.

Pöytämausteena on mm. kokonaisia valkosipulinkynsiä ja puristin. Vaikka keitto oli hyvää jo sellaisenaankin, niin valkosipulin lisääminen täydellisti makua vielä entisestään. Vaikka olenkin toitottanut täyteläisestä mausta, se ei todellakaan tarkoita sitä, että liemi oli vain yksi iso makuräjähdys. Kaikki osaset ovat hyvin eroteltavissa, mutta silti selkeä osa kokonaisuutta. Ippudon ramen olikin ehkä aavistuksen kevyempi kuin Jangaran. Eikä missään nimessä huonolla tavalla. Pyöräily Takadanobabasta Koenjiin onnistui ilman pelkoa vatsassa vaanivasta kuolemasta.

Eräänlaisena lisäkokeiluna söin pari päivää sitten työpäivän päätteeksi jonkin halpisketjun 450 jeniä maksavan tonkotsu-ramenin. Tokiosta on mahdollista saada tuohon hintaan maittavakin ramen, mutta suurelta osin tarjonta on kuin tässä testaamassani paikassa: liemi ei maistu juuri miltään, mutta rasvaa siinä lilluu kauheasti, nuudelit ovat ihan keltaiset ja sitkeät, ja kaikki muu maistuu suunnilleen pahimmalta mahdolliselta purkkitavaralta. Tällaiset kokeilut ovat silti oikein hyödyllisiä, koska niiden jälkeen Ippudon 850 jeniä maksava ramen tuntuu joka jenin arvoiselta.

Ramenilla Jangarassa

Jo viime lokakuussa työkaverit suosittelivat kokeilemaan Kyusyu Jangaran ramenia. Nähtävästi ehti kulua melkein 11 kuukautta ennen kuin sain maistettua Jangaraa. Talvella yritimme työkavereiden kanssa vierailla ketjun Akasakassa sijaitsevassa toimipisteessä, mutta kyseinen ravintola oli jättänyt jälkeensä vain tyhjän kolon seinässä. Tänä perjantaina suuntasimme ostoksille Akihabaraan, jossa myös Jangaran pääravintola sijaitsee. Niinpä merkitsimme jo maanantaina mieliimme, että perjantai-iltana luvassa olisi elektroniikkaostoksia ja ramenia.



Kuulemani perustella olin osannut varautua, että tähän pienoiseen paikkaan joutuu hyvin todennäköisesti jonottamaan, ja näin myös kävi. Onneksi jono eteni nopeasti, ja noin 15 minuuttia seisoskelua oli aivan kohtuullista. Ramen-paikoissahan ei ole tapana istuskella sen enempää kuin mitä annoksen syömiseen kuluu aikaa. Tilaukset otettiin jo meidän ollessamme jonon puolivälissä, joten saimme kulhomme alle minuutissa, kun olimme istuneet tiskin ääreen.



Ensikertalaiselle suositeltiin Jangara Misoa (九州じゃんがらみそ味), joten sitä tilasin. Vaihtoehtoisista lisukkeista otin vain buta kakunin (makea haudutettu sianlihakuutio), sillä nyt olin kiinnostunut keiton perusasioita. Mentaiko (punainen mausteinen kalanmäti) tai kananmuna olisivat kilpailleet liikaa huomiosta varsinaisen tonkotsu-liemen kanssa. Tonkotsu on paksua ja harmahtavaa sianluista keittämällä valmistettua lientä. Ja tämän Jangara Miso -annoksen tapauksessa siihen oli lisätty myös misoa. Jos jollekin jäi vielä epäselväksi, niin ramen ei sovellu kasvissyöjille.

Tulikuuman keiton maku oli täyteläinen, muttei (liian) rasvainen. Nuudelit olivat sopivan kypsiä, ja chashu-liha kakunin ohella suussa sulavaa. Tämä annos ei ole valtava, joten nälkäinen syömäri voi ottaa lisukkeeksi esim. riisikupin kuivalla currylla. Tai pyytää lisänuudelit liemen sekaan. Koska olin liikkeellä työkaverini kanssa, päätimme ottaa lisukkeeksi vain olutta, jotta voisimme kilistää laseja ja kiittää toisiamme viikon erinomaisen ahkerista työsuorituksista.

Useampi japanilainen on sanonut Jangaran ramenista, että tämä kyushulainen tonkotsu ei välttämättä miellytä jokaista. Niinpä olin vähän varautunut, että katsotaan nyt mitä eteen kannetaan. Pienen makustelun jälkeen olin kuitenkin vakuuttunut, että tämä on toistaiseksi parasta ramenia mitä olen syönyt.

Varoituksen sanana täytyy nyt sanoa, että netsku on täynnä erilaisia ramen-blogeja, ja mielipiteitä Jangarasta riittää. Aika usein Jangarasta ei pidä joku yhdysvaltalainen "ramen-expertti", jonka mielestä esimerkiksi Kaliforniasta saa parempaa ramenia kuin Jangarasta. Tosin, osa mielipiteistä on ollut ihan perusteltuja, kuten että lisukkeeksi otettu bambu on maistunut purkkitavaralta, kananmuna on ollut huonosti keitetty, nuudelit ylikypsiä tai liha kuivaa. Onneksi omassa annoksessani ei esiintynyt mitään näitä vioista.

Kyusyu Jangara on äänestetty (jossakin äänestyksessä) vuonna 2003 Tokion parhaaksi rameniksi, joten joitain meriittejä löytyy. Lisäksi paikka on pysynyt senkin jälkeen vuodesta toiseen parhaiden joukossa. Itse aion syödä Jangarassa toistekin, ja suosittelen kokeilemista muillekin. Ravintoloita löytyy muun muassa Harajukusta, Nihonbashista ja Kandasta.