torstai 25. syyskuuta 2008

Japaniin asumaan 1... 2... 3 (2)

Nyt siis työpaikka Tokiossa on löytynyt ja olemme kesäkuun alkupuolessa menossa.

3. Totesimme tulevan työnantajan kanssa, että olisi hyödyllistä, jos hankkisin osaamista firman Suomen toimistolla työlupaa odoteltaessa. Näin siis tuli aika irtisanoutua varmapalkkaisesta päivätyöstä ja siirtyä irtisanomisajan jälkeen väliaikaisesti konsultoinnin ihmeelliseen maailmaan. Yritys ei voinut ottaa minua vielä omaksi työntekijäkseen, koska minulla ei ollut työlupaa Japaniin.

Tästä alkoi työluvan hankkiminen. Paras, ja joskus myös ainoa tapa saada työlupa on, että hakijalla on Japanissa työnantaja, joka haluaa hankkia luvan ulkomaiselle työntekijälleen. Tällöin täytetään Certificate of Eligibility -hakemus, jota anotaan välimiehen kautta Japanissa. Minun tapauksessani välimies oli yrityksen sihteeri, joka toimitti hakemuksen ja paperini käsittelyyn. Nyt hakemusta täyttäessä huomasin vasta asian, joka voi romuttaa koko hankkeen. Maahan pyrkivältä insinööriltä vaaditaan mm. 10 vuoden työkokemusta. Pahimmasta järkytyksestä toivuttuani huomasin, että työkokemukseksi lasketaan myös ammattiosaamisen hankkimiseen kulunut aika eli opiskeluaika. Näin sain kasaan täydet 10 vuotta työkokemusta ja lukio mukaan laskettuna peräti 13 vuotta.

Sitten vietinkin seuraavat illat papereita kääntäen. Viisi suomenkielistä työtodistusta ja kahden koulun paperit odottivat englanniksi kääntämistä. Lisäksi yksi työtodistus oli jäänyt saamatta, joten sekin piti saada hankittua parissa päivässä. Eikä siinä vielä kaikki. Tarvittiin kaksi kappaletta valokuvia, jotka poikkesivat kooltaan passikuvista, sekä lääkärintodistus englanniksi, jossa vakuutettiin, että henkilö kykenee tekemään työtään Japanissa. Koska Helsingin terveydenhuolto on ihan kuralla, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi käydä hakemassa paperi yksityiseltä terveysasemalta 82 euron hintaan. Paperit haluttiin alkuperäisinä kopioina, joten n. 50 euroa lähipostin tiskiin ja n. 20 a4-arkkia pikana Japaniin.

4. Työt uusien asioiden parissa alkoivat heinäkuun aikana ja kävelymatka töihin vaihtui pidempään muilla kulkupeleillä taitettavaan matkaan. Uusi työporukka osoittautui oikein mukavaksi ja tehtävätkin erilaisiksi ja kiinnostaviksi. Nyt, kun tulevaisuus oli siltä osin arvoitus, että mahdanko saada palkkapäivänä Japanista rahaa tilille ja miten käy työpaikan suhteen, jos työlupa jääkin saamatta, niin nämä olivat varsin positiivisia seikkoja rauhoittamaan mieltä.

5. Tästä alkoi pitkältä tuntunut certificate of eligibility -käsittelyn odotus. Olimme varovaisesti toivoneet, että hakemus olisi käsitelty jo heinäkuun loppuun mennessä ja voisimme alkaa etsiä asuntoa, ostaa lentolippuja ja pakata ja myydä tavaroita. No, niin ei käynyt. Elokuun lopulla kuulin, että sertifikaatti on myönnetty. Nyt piti vielä saada sertifikaatti Suomeen ja mennä sen kanssa hakemaan työlupaa Japanin Suomen suurlähetystöstä. Tuntui, että sertifikaatin kesti saapua ikuisuus Suomeen, vaikka todellisuudessa siihen taisi kulua neljä työpäivää. Joiden väliin totta kai osui viikonloppu. Harmillisesti paperi saapui vasta syyskuun ensimmäisenä päivänä, joten jouduimme irtisanomaan asunnon ja ostamaan lentoliput Japaniin tietämättä varmasti, että tuleehan sertifikaatti taatusti perille ja saanhan ihan 100%:n varmasti työluvan suurlähetystöstä. Odottelusta koitui sellainenkin harmi, että suoran Helsingistä Tokioon lennon hinta nousi n. 300e / lippu. Olimme valmistutuneet maksamaan 830e lipusta, mutta yli 1100e oli liikaa. Päätimme siis lentää 597e:lla Nagoyaan ja tulla Shinkansenilla (~70e) Tokioon.

6. Asuntoa Okusan oli jo alkanut etsiä ja päädyimme pääasiassa ulkomaalaisille asuntoja vuokraavan firman asiakkaiksi. He vuokraavat asuntoja ilman takaajaa, välityspalkkiota, asunnon omistajan lahjarahaa ja avainrahaa. Japanissa vapailla markkinoilla yleensä nämä kaikki tarvitaan ja lisäksi on vielä se ongelma, että monet asuntojen omistajat eivät halua vuokrata asuntoa ulkomaalaisille. Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että asunnon vuokraamiseen Tokiossa tarvitsee rahaa noin kuuden kuukauden vuokrien edestä, että pääsee siivoamaan ja järjestelemään uutta kotiaan. Me siis maksamme ehkä vähän kovempaa vuokraa kuin vapailla markkinoilla, mutta aloituskustannukset olivat huomattavasti alhaisemmat.

7. Lopulta, kun kädessä on voimassa oleva passi, lentoliput, työlupa, työsopimus ja asuntofirman osoite, onkin hyvä alkaa hävittämään kaikkea maallista omaisuuttaan, jota tuntuu siunaantuneen niin älyttömän paljon, ettei voi käsittää mistä se kaikki on ilmestynyt. Kaikkea tavaraa ei voi säilyttää. Tai voi, mutta se maksaa ihan järkyttävän paljon. Onneksi saimme järjestettyä tavarat kaikkiaan viiteen eri paikkaan kesämökkiä myöten, joten me olemme Tokiossa ja sukulaisemme kompastelevat tavaroihimme Suomessa. Möimme kaikkea mahdollista huuto.netissä, annoimme ja möimme dvd-leffoja ja kirjoja kavereille, lahjoitimme ruokaryhmän, telkkarin, sängyt ja työtuolin pois ja teimme mitä vaan, jotta emme joutuisi heittämään käyttökelpoista tavaraa kaatopaikalle. Onneksi myös rakas automme sai hyvän uuden kodin.

8. Seisomme edullisen tokiolaisen hotellin aulassa ja selässämme on reput, joissa ovat seuraavan päivän vaatteet. Isot matkalaukkumme jätimme Nagoyan lentokentällä kuljetuspalvelun tuotavaksi ja ne saapuvat seuraavana päivänä. Aika jännä tunne, kun huomaa koko elämänsä mahtuvan ahtaaseen hotellihuoneeseen ja kaiken alkavan alusta maassa, jossa et osaa lukea suurinta osaa kylteistä tai lehdistä ja ihmiset puhuvat kieltä, josta osaat vain perusteet.

Japaniin asumaan 1... 2... 3 (1)

Haluatko töihin Japaniin? Se on helppoa. Hankit työpaikan, työluvan ja asunnon ja sitten vain nostat kytkintä. No, näin siis periaatteessa. Meidän kohdallamme aikaa kului maaliskuussa syntyneestä ideasta syyskuun loppuun asti, jolloin aloitin työt Tokiossa. Monta kertaa projektin aikana tuli olo, että tässä ei ole mitään järkeä ja miten tämä voi kestää näin kauan. Askel kerrallaan on hyvä asenne tässä projektissa, koska muuten tulee olo, että kaiken hoidettavan asian alle rusentuu.

Näin se käy:

1. Ihan ensimmäisenä pitää tehdä päätös Japaniin lähtemisestä. Kuten kohta tulette huomaamaan, niin tietyllä tavalla tässä hankkeessa joutuu laittamaan aika paljon peliin. Jos asiat eivät menekään hyvin (esim. työlupa jääkin saamatta), niin on hyvä olla jo mietittynä, kuinka seuraavassa kuussa talous turvataan.

2. Potentiaalisen työnantajan löytäminen oli aika hankalaa. Googlen, Monsterin ja LinkedInin avulla selailin avoimia Tokion työpaikkoja, mutta niistä ei kauhean paljoa jäänyt käteen. Pääasiassa avoimet paikat olivat sellaisia, että japanin kielen tasosertifikaatteja
pitää löytyä ja työluvan jo olla passin välissä. Ei kovin lupaava alku ainakaan.

Kuten aina, osoittautui sosiaalinen verkosto parhaaksi välineeksi. Työkaverini mainitsi, että hänen opiskelukaverinsa asuu Japanissa ja on töissä IT-alalla. Laitoinkin opiskelukaverille Japaniin postia ja sain monia hyviä vinkkejä työn löytämiseksi. Hänen työnantajansa ei ollut palkkaamassa ennen kesää, joten jatkoin etsimistä ja jäin odottelemaan ajan kulumista.

Muutamaa päivää myöhemmin eräs toinen työkaveri mainitsi paikasta, jonka ilmoituksen oli nähnyt Uratiessä. Kaivoin lehden esiin ja huomasin, että kyseisellä yrityksellä on toimisto Japanissa. Niinpä otin yhteyttä ja tiedustelin olisiko toimisto Tokiossa ja tehdäänkö siellä millään tavalla omaa osaamisaluettani sivuavia töitä. Vastaus molempiin oli myöntävä, joten tapasimme ensiksi Suomessa ja hyvän keskustelun päätteeksi sovimme, että he voivat suositella minua japanin toimistolle.

Olimme päättäneet jo liki vuotta aiemmin, että käymme taas Japanissa keväällä, joten työhaastattelun sopiminen Tokioon oli aika helppoa, koska olimme joka tapauksessa matkustamassa. Vaikka meillä oli kaksi viikkoa aikaa perillä, niin haastattelupäivien sovittaminen osoittautui aika vaikeaksi. Firman edustaja halusi kaksi haastattelua, joista vain ensimmäisen päivän saimme lyötyä lukkoon ennen matkaa, koska johtajilla oli hyvin tiukka aikataulu (kyllä, japanilaisessa yrityksessä myös toimitusjohtaja halusi tavata hakijan).

Ensimmäinen yhden henkilön tekemä haastattelu sujui oikein hyvin ja pääsimme keskustelussa molempien kannalta mieluiseen lopputulokseen. Päätimme haastattelun lounaaseen ja keskustelimme Pohjoismaista ja lomasuunnitelmistani Japanissa. Viikonloppuna ollessamme Sapporossa sain tekstiviestin, että johdon haastatteluun sopisi seuraavan viikon perjantai. Se oli hyvä päivä, koska olisimme silloin jo takaisin Tokiossa. Nyt minua haastetteli ensiksi firman talousjohtaja ja toinen pelkästään japania puhuva henkilö. Puolen tunnin jälkeen huoneeseen saapui toimitusjohtaja, jolloin kaikki ponkaisivat ylös tuoleista. Hän katsoi huolellisesti CV:ni läpi, esitti muutamia ystävällisiä kysymyksiä englanniksi, totesi minun olevan "good guy" ja poistui sihteerin jo odottaessa puhelimen kanssa ovella. Muut johtajat saattoivat minut hisseille, kumarreltiin ja sovittiin, että kuulen heistä ensi viikolla.

Seuraavalla viikolla sain sähköpostia, että yritys haluaa palkata minut mahdollisimman pian ja meidän täytyy aloittaa työluvan hankkiminen.

Sain sähköpostiini sopimusluonnostelman, joka minun tuli lukea ja hyväksyä. Sopimus oli kirjoitettu japaniksi, mutta suurelta osin myös englanniksi. Koska kanjien lukeminen ei ollut meidän taloudessa kovin hyvällä osaamistasolla, jouduin pyytämään apua japanin kielen opettajalta. Hän lukikin sopimuksen nopeasti läpi ja vahvisti, että kanjeilla kirjoitettu teksti vastaa englanniksi kirjoitettua. Hienoa, ainakaan minua ei oltu heti huijaamassa suolakaivokselle.

Taistelu jatkuu tästä seuraavassa postauksessa.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

EDO-ELMERS’ ADVENTUROUS SIN JUKU (2008)

Overview

User Rating: * 1/10

Director: Kapibara-san
Writers: Yan-san, okusan
Release Date: 24 September 2008 (Finland)
Genre: Comedy / Drama / Romance / Action / Thriller / Horror
Tagline: How much is too much sushi?
Plot: It-worker and a media worker move to a haunted house in Tokyo.
Awards: hai hai

Cast:

okusan
Yan-san

Additional Details

MPAA: Rated R for plenty of violence e.g. killing numerous enemies
Runtime: 365 days
Country: Japan
Language: Finnish, English, Nihongo
Color: occasionally
Locations: Tokyo and surroundings

FAQ:

User Comments
Message Boards
Recommendations
Related Links

Fun stuff

Trivia:
The writer-actors are already well-known in the neighbourhood of carrying weird stuff around.
Yan-san is originally a funny Nihongo o benkyoo o shimashoo -tv-character.
Okusan is not really okusan.
Goofs: Some of the material was already written before - or after - actual publishing dates even though the plot fakes to be logical and coherent.
Quotes: "Toivottavasti naapuriin ei muuta amerikkalaisia." "Kauhee nälkä." "Kuinka paljon tää on rahassa?"
Sountrack: operettes, night cats, cockroach chorus