keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Lapsuuden taakka

Voisi luulla, että japanilaisen lapsen elämä on yhtä Hello Kittyä ja söpöjä asuja. Täällä saa lukea viikottain ihan käsittämättömistä lapsille tehdyistä julmuuksista, joita vastaaviin harvemmin törmää Suomessa. Tai sitten vain luen vääriä (vai juurikin oikeita) uutisia kotimaassa. Jos mielikuva japanilaisesta on sellainen hassu viihdeohjelmassa tiiliseinään kolmipyörällä ajava ja sen jälkeen omalle kivulleen naurava höntti, niin ei kaikki toisen maailmansodan loppua edeltänyt julmuuksien perintö ole vielä mihinkään kadonnut. Ohessa karuimpia poimintoja viimeisen kuukauden ajalta. Ja ne lukemalla saatat pilata päiväsi.

Daiki Ishihashi (22) pidätettiin Tokiossa viisivuotiaan poikapuolensa pahoinpitelystä. Hänen kerrotaan polttaneen pojan jalkapohjia sytkärillä, hakanneet poikaa kasvoihin ja heitelleen häntä ympäri huonetta. Pojan päiväkodin opettaja huomasi vammat ja teki ilmoituksen poliisille.

Narassa Hiroshi Yoshida (35v) ja Mami Yoshida (26) nälkiinnyttivät viisivuotiaan poikansa kuoliaaksi. Poika sai ruokaa vain aamiaisella ja niinpä hän kuoli maaliskuun alussa aliravitsemuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen. Normaalisti japanilainen viisivuotias painaa 15-20 kiloa, mutta tämä poika painoi enää 6,2 kiloa. Syyksi vanhemmat sanoivat, etteivät tunteneet kiintymystä (tai rakkautta) poikaa kohtaan. Pojan kehosta ja kasvoista löytyi useita ruhjeita, joten lasta oli mahdollisesti myös pahoinpidelty. Pariskunnalla on myös kolmevuotias tytär, joka on otettu huostaan.

Mitakassa pidätettiin noin 30-vuotias mies luvattomasta tunkeutumisesta asuintaloon. Hänellä oli mukana laukussa vauvan ruumis, mutta vauvan sukupuolta ei voitu päätellä, koska ruumis oli jo pahoin lahonnut. Niinpä vauvan kuolinsyystä ei ollut tietoa.

Saitamassa Masami Shindo (47) ja Sanae Shindo (37) eivät ruokkineet neljävuotiasta poikaansa. Hän kuoli helmikuussa ja painoi kuollessaan vain kymmenen kiloa. Heidän kymmenvuotias poika on nyt hoitokodissa.

19-vuotias mies hakkasi tyttöystävänsä kaksivuotiaan pojan kuoliaaksi Osakassa. Tyttöystävä työskenteli öisin ja hänen poissa ollessaan mies pahoinpiteli poikaa, jos tämä alkoi ärsyttää häntä. Eräänä lauantaiyönä poika alkoi itkeä, jolloin mies hakkasi poikaa ensiksi rintaan ja takoi sen jälkeen tämän päätä seinään. Sairaalaan tuotaessa pojan keho oli täynnä ruhjeita ja hän kuoli sydäninfarktiin.

Osakassa Asuka Takenaka (24) kyllästyi kaksikuukautisen vauvansa itkuun, kun hän ei saanut nukuttua. Niinpä hän suutuksissan ravisti vauvan päätä, joka johti lopulta aivojen turvotuksesta johtavaan kuolemaan. Naisen mukaan hänen ei ollut tarkoitus tappaa lastaan.

Vuonna 2009 Japanin poliisilla oli käsiteltävänään 935 eri tapausta, jotka liittyivät lapsipornon tuotantoon ja levitykseen. Tämä on 38,3 %:n nousu edelliseen vuoteen verrattuna ja samalla ennätysmäärä tapauksia vuoden aikana. Nythän täälläkin suunnitellaan lapsipornon suodatusta internetissä. Uskomatonta, että täälläkin edes mietitään samaa sontaa kuin suomessa. Suodatus ei 1) pelasta YHTÄ AINOATA lasta raiskaajalta, 2) johda yhdenkään pedofiilin pidätykseen, 3) vaikuta millään tavalla hyvin piilossa ja salassa tapahtuvaan lapsipornokauppaan, ja 4) kohdenna vähäisiä resursseja rikollisten kiinniottamiseen. Hulluinta kaikessa on se, että Japanissa lapsipornon hallussapito ei ole edelleenkään laitonta. Ja tätä ei ilmeisestikään olla muuttamassa.

Hanamiaika käyntiin!

Okusan kävi vähän lämmittelemässä Thaimaassa, mutta enää helle on vain hiekkakärpästen pistoksina muistissa iholla. Tokiossa on yhä kalseaa, alakerrassa yhä 10 astetta. Tänään piti paistaa aurinko ja olla lämpöä lähes 20, mutta ulkona on harmaata ja sisällä viileää, niin viileää.

Kaikesta huolimatta sakura on vallannut kaupungin ja hanami ihmiset! Lauantaina kävimme pyörähtämässä Uenossa, jossa oli yllättävän isot pirskeet ja yllättävän isot kukat. Lähes normaalikokoiset jo. Uenon puistoa ja kirsikkapuukujaa taitaa aurinko lämmittää enemmän kuin muita seutuja. Otimme osaa hanamiin ostamalla yakisobaa, makeja, kuumaa sakea ja Sapporoa sekä istahtamalla vilinää ja piknikmeininkejä katsastelemaan. Porukalla vaikutti olevan ilo jo ylimmillään - paitsi täkäläisen Facebookin eli Mixin leirissä, jossa oli valtava oluttorni ja paljon tilaa sinisellä pressulla, muttei juuri ketään osallistujia. Enemmän säpinää oli gokon-leireissä, tai sellaisiksi nimilapuilla varustetut laumat päättelimme. Gokon on siis sitä deittailua, että kaveripiirin pari jäsentä kutsuu uusia erisukupuolisia kavereitaan joukkosokkotreffeille. Tosin tämän nimenomaisen porukan pojuset tuntuivat kyllä pelaavan mieluummin keskenään lautapeliä kuin tarkastavan uudet joukkoon saapuvat tyttöset.

--

Inokashira-puistossa taas kävin eilen. Siellä Kichijojin kaukaisuudessa kirsikkapuut olivat vasta ehkä puolivälissä.



Väkeä kuitenkin virtasi jo päiväsaikaan paikalle sankoin joukoin, erityisesti koulusta päässeitä teinejä.





Monilla oli venekisat meneillään: kuka soutaa coolimmin ja lujimmin. Itse makoilin alustan päällä lueskellen ja evästäen auringossa, ja tuli jopa kuuma!



Inokashira on yksi ehdottomista lempipuistoistani, ja lisäksi löysin Kichijojista ihan uuden, eläväisen kujan, jolla oli kiehtovia putiikkeja ja etnohenkistä tunnelmaa.



Suomalaisilla on suurempi yhteishanami sunnuntaina, ja pienempimuotoista sakurajuhlintaa on luvassa myös huomenna ja lauantaina. Nyt ei malta pysyä puistoista poissa, sillä japanilainen kukkavillitys tarttuu helposti. Päivät tuntuvat menevän hukkaan, ellei joka päivä näe kirsikankukkia, kevään pikku prinsessoja, toivon terälehtiä!

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Takuu toimii!

Viime tammikuussa lahosi läppäristä kiintolevy. Ei sinänsä ihme, sillä olihan levyllä ikää jo viisi vuotta. Onneksi oireet alkoivat vain parin sektorin lukuvirheinä, joten ehdin ottaa vielä aiempia tuoreemmat varmistukset käyttöjärjestelmistä. Hain Akihabaran T-Zonesta viisi kertaa isomman levyn tilalle ja käyttö jatkui.

Tällä viikolla, reilut kaksi kuukautta myöhemmin, alkoi tämä uusi levy ilmoittaa lukuvirheitä. Eipä ihme, että Hitachin Travelstar -levyt tunnetaan myös Troublestar-lisänimellä... T-Zone antaa kiintolevyille kolme kuukautta in store -takuuta, joten kirjoitin levyn täyteen kukkua niiltä osin kuin mahdollista, ja painelin Akihabaraan kuitin ja levyn kanssa.

Huoltotiskin hemmo otti levyn, kyseli millaisesta ongelmasta on kyse, laittoi levyn koneeseen ja ajoi diagnostiikkaohjelman. Lopputuloksena sain ilmaiseksi uuden samanlaisen kiintolevyn tilalle. Siitäkin huolimatta, että diagnostiikka ilmoitti koruttomasti ongelman syyksi: Excessive shock. Myyjä pyysikin, että olehan jatkossa huolellisempi levysi kanssa. Ja olenhan minä. Vaikka takuu näyttääkin kattavan aika paljon...

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Shaken and bathed

Tänä aamuna herätys tapahtui pienehkön maanjäristyksen muodossa. Tällä kertaa talo ei pitänyt rutinaa, mitä vaatimaton 4,4:n voimakkuuskin antaa olettaa, mutta ainakin sänkyyn asti värinää tuntui yli 10 sekuntia. Pikantti lisä oli heti värinän loputtua soimaan pärähtänyt herätyskello. Ainakin oli jo valmiiksi hereillä.

Kuulimme vähän aikaa sitten, että kodin lähistöllä olisi julkinen kylpypaikka, eli sentō. Olenkin harmitellut, kun kylvyn takia joutuu aina lähtemään jonnekin kauemmas, ettei tahdo tulla kylvettyä "tarpeeksi". Lauantaina näppäsin Google Mapsiin ihan kokeeksi haun ja punaisten pisteiden paljous oli kääntää silmät nurin. Ja totta, noin 500 metrin päästä kotoa löytyi punainen piste. (OBS! Kaikki pisteet eivät ole kylpypaikkoja.)

Uskomatonta, kuinka tuon paikan on voinut olla huomaamatta jo puolitoista vuotta. Paikan kyltti näkyy pienen kapean kujan päästä aivan pääkadulle asti, joten siinä lukeva サウナ olisi pitänyt olla mahdollista bongata. Toisaalta, käymme aika usein paikasta noin 50 metrin päässä olevassa kaupassa, mutta se onkin yleensä kaukaisin piste, johon kyseisellä kadulla vaellamme. Ja tuo kapean kujan päässä olevan kyltti on nähtävissä vain muutaman metrin matkalla kadulla kävellessä. Selityksiä riittää kuin olympiaurheilijalla.

Sunnuntaina kävin iltasella pinkaisemassa ripeähkön viisi kilometriä, sieppasin kotoa valmiiksi pakatun kylpykassin ja suuntasin pulikointipaikalle. Sentōssa on syytä olla mukana oma pyyhe ja pesuaineet, sillä niitä ei talon puolesta tarjota. Tai olisi tästä(kin) paikasta voinut ostaa kaiken uusia alkkareita ja hiusharjaa myöten, mutta yleensä kaikkea noita löytyy kotoa jo ennestään.

Kylpymaksu oli kohtuulliset 450 jeniä. Ei suoranaisen halpaa, mutta nyt ollaankin Tokiossa. Ja paikka oli tähän asti nähdyistä korttelikylvyistä yksi siisteimpiä. Kylpypuolelta löytyi peräti 20 pikkujakkaralla istuttavaa pesupaikkaa, kaksi suihkua, pieni 90-asteinen saunahuone ja kaksi kuumaa poreilevaa kylpyä. Kummassakin kylvyssä roikkui säkki yrttejä ja vesi oli vähän vihertävän kellertävää.

Yrteistä tulikin mieleen yksi Ikebukuron kylpypaikka, jossa tarjoiltiin kiinalaista yrttikylpyä. Yrtit polttivat pissavehkettä ja takapuolta niin, että siellä olisi varmaan kaikki sukupuolitauditkin lähteneet pois. Ja viiden minuutin istuskelun (hammasta purren) jälkeen tarvitsi helliä itseään hyvä tovi 18-asteisessa vedessä. Polttelu loppui, mutta pelko jäi. Kaveri meni vielä uudestaan, koska ohjeen mukaan kylpy tuli suorittaa kolme kertaa. Katsoin häntä varmaan kuin hullua. Ja niin hän poistuikin altaasta kumaraisesti varpaillaan kävellen, vähän kuin itkua pidätellen.

Tämän oman sentōn yrtit eivät aiheuttaneet onneksi mitään reaktioita. Paitsi kuuma vesi tuotti lenkin päälle tietenkin mahtavan raukeuden. Pukuhuoneessa vaani automaatti biiruineen, joten ei auttanut kuin kaivaa kolikot kaapista, sihauttaa tölkki auki ja nauttia hetki viimeisistä vapauksista ennen alkavaa työviikkoa.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Gyozat stadionilla

Omaa blogia lukiessa huomaa kuinka aika rientää. Kävimme Okun kanssa viime vuoden helmikuussa Ikebukuron Namco Namja Townissa katsastamassa kummitukset ja mussuttamassa jäätelöä. Jo silloin vannoin, että palaisin pian Namja Townin Gyoza Stadiumille syömään kuvun pullolleen gyozaa, mutta näköjään harkinta-aikaa tarvittiin peräti 13 kuukautta.

Gyoza Stadium on Namja Townin ensimmäinen teemaruokapaikka. Siellä on 11 erilaista kojua/ravintolaa, jotka tarjoilevat kaikki gyozaa eri puolilta Japania. Tarjolla on paistettuja, keitettyjä ja höyrystettyjä versioita, ja vielä vähän päällekin. Erikoisuus, jota en yksin käydessäni jaksanut enää kokeilla on versio, johon on laitettu päälle okonomiyakin lisukkeet kastikkeineen. Sitä syödessä voisi kuvitella makuvastaanottimien huutavan vaikka mitä virhetilaa, kun ymmärrys loppuu kesken.



Pienenä varoituksena täytyy mainita, että paikka on todellakin täysin teennäinen ja siellä saattaa olla hyvin paljon lapsia, joten tämä kannattaa pitää mielessä vierailua suunnitellessa. Toisaalta ruoka on todellakin aitoa ja annosten koko on melko hyvin mitoitettu maisteluun sopivaksi. Lauantai-ilta oli yllättävän hyvä hetki pistäytymiselle, sillä kaikkiin ravintoloihin pääsi sisään ilman jonotusta.



Ensimmäisenä katselin, että tuollaisia kolmion muotoisia voisi olla hauska kokeilla. Niinpä tilasin kolmen kappaleen setin nankotsugyozaa. Kymmenen minuuttia odottelua ja sain laatikon eteeni, jossa kolmiot odottelivat syöjäänsä...



Tässä vaiheessa muuten selvisi, että nankotsu tarkoittaa rustoa. Olihan siinä ainakin hampaille tekemistä, vaikka ei se missään nimessä pahaa ollut. Seuraava!



Utsunomiya nimisestä kaupungista peräisin oleva Kirasse tarjoili vähän omaan makuuni perinteisempää yakigyozaa. Tarjoilija suositteli, että kannattaa ottaa "näytelautanen", jossa on kolmea erilaista gyozaa kaksin kappalein. Sellainen eteen, ja hyvää oli. Ihmekään, että Utsonomitassa on patsas, joka johdattaa syömään muun muassa Kirasseen, sillä herkut oli paistettu juuri sopivasti ja täytteet mainion tasapainoisia.



Kahden yakigyoza-annoksen jälkeen oli aika ottaa kevyempää tarjontaa eli suigyozaa. Keitetyt versiot ovat selvästi armeliaampia vatsalle, kun kuoreen ei ole imeytynyt paistorasvaa.



Tännekään ei ollut jonoa, joten sisään vain.



Kolme kappaletta näitä herkkuja oli ehkä aavistuksen turhan vähän. Tuplasetti olisi mennyt maun puolesta helpostikin, mutta täälläkin ruuan valmistuminen kesti noin 10 minuuttia, joten en viitsinyt odotella enää toista kertaa.



Viimeisenä söin Osakalaista yakigyozaa miso-voikastikkeella. Hyvää ja ähkyhkö olo oli varmistettu. Varsinkin, kun näitä tuli peräti viisi kappaletta.



Itse gyoza oli aika peruskamaa, mutta misolla ja voilla on vaikeaa mennä metsään. Tosin, kastike käytännössä peitti koko gyozan maun alleen, että siinä mielessä tähän annokseen olisi ollut turha tehdäkään mitään maailman parasta herkkua.

Nyt siis jäi höyrystetyt gyozat syömättä, mutta niitä olin syönyt jo aiemmin viikolla. Lisäksi tästä matka jatkui kapselihotellin kylpyosastolle, joten 17 kappaletta taisi olla jo aavistuksen liikaakin kuumassa lillumista ajatellen.

Kotimatkalla osui silmään rankahkolta vaikuttava yakitori-paikka. "Sisäänheittäjäkin" oli puettu pelkkään bondage-köyteen, joten olisikohan asiakkaallekin annettu irashaimasen jälkeen köyttä eikä kuumaa pyyhettä. Jos tämä mysteeri joskus selviää, niin lupaan kertoa siitä täällä heti ensimmäisenä.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Perjantain pakopaikkana ALCATRAZ ER

Koska emme nykyään tee muuta kuin palele tai syö, kertoo tämä päivitys jälleen jommasta kummasta, eli syömisestä.

Tosin tarinaan liittyvät myös teho-osasto ja vankila. Sekä rehevät reidet.

Kävimme viime perjantaina laajentamassa teemaravintolarepertuaariamme. Aiemminhan käytyjä ovat The Lockup ja Princess Heart. Tällä erää testasimme Lock Upin esi-isän, Alcatraz ER:n Shibuyassa.





Lockupiin verrattuna paikka oli vanhempi, eikä niin tyylikäs kokonaisuutena, mutta ellei vastaavassa ravintolassa ole ennen käynyt, on tämäkin kokemisen arvoinen. Kyseessä on izakaya-tyyppinen ihan perusravintola, jonka merkittävin ero muihin ravintoloihin nähden on se, että ruokailu tapahtuu telkien takana.

Aluksi jännitystä tuotti tällainen sisäänkäynti:



Piti painaa jostakin napista, ja pelkäsimme sähköiskua tai vastaavaa. Onneksi vain ovi ravintolaan aukesi. Sisällä meidät vastaanotti lääkärijoukko, joka kytki innokkaimman porukasta käsirautoihin, ja me muut seurasimme kiltisti vankia samaan selliin.

Koska kameraa ei ollut mukana, joudutte nyt tyytymään netin valikoimiin. Ehkä tästä saa hieman kuvaa ravintolan miljööstä.



Kalteriovi vedettiin kiinni, joten ruokailla sai omassa rauhassa. Listalla oli yllättävän paljon vegellekin sopivaa sairaalasapuskaa, muun muassa tomaattipizzaa, herkullisia avokadomakeja, kurkkua, juustopäällysteisiä keksejä, tietysti ranskalaisia perunoita, salaatteja. Oluet saapuivat kapeissa, muovisissa laboratoriomittalaseissa, ja tilasimme myös mielenkiintoisen näköisiä tuttipulloja.



Lockupista tuttuja ruiskujakin oli tarjolla:



Ruisku tultiin oikein kädestä antaen syöttämään potilaan suuhun.

Tarjoilijat olivat pukeutuneet valkoisiin minihameasuihin ja he olivat merkille pantavan reheviä. Monia koristi pieni tatuointi. Hurjia hoitsuja. Käytävillä pyyhälsi myös valkotakkisia nuoria lääkärismiehiä. Hyvää huolta meistä kyseisellä vankilateho-osastolla pidettiin.

Mutta se on sanottava, että jännittävämpikin kokemus olisi voinut olla. Tietysti kyseessä ei ollut kauhuteema, kuten Lockupissa, mutta jollain tavalla esimerkiksi musiikki olisi voinut olla tunnelmallisempaa kuin paikallista listahittikimaraa. Odotimme myös koko ajan jonkinlaista yllätystä - no tulihan sellainen, pieni ainakin, sitten lopuksi, kun vankeja pääsi karkaamaan!

Vessalle erityispisteitä: todella ankea, aivan kuin vankilassa olisi ollut! Miljööstä myös sen verran kiitosta, että kaksikerroksiset sellit näyttivät hauskoilta. Ruoka taas oli kaiken kaikkiaan keskinkertaista, mutta ihan kelvollista. Jälkiruuat olivat ihania, ainakin pudding ja jätski-parfait. Hintataso oli korkeahko, mutta aika ookoo 100 minuutin tabe- ja nomihoodailla (3500 jenskua per pää tämä yhdistelmä).

Huippuhetkemme taisi olla, kun olutta tuotiin - kusikuikassa! Niin aitoa!

--

Teho-osastokokemuksen jälkipuintia menimme harrastamaan hauskaan, anonyymiksi jääneeseen baariin Center-Gain päässä. Paikka oli ihanasti sisustettu, katosta roikkui pehmoeläimiä, käärmeitä, silmälaseja... Pöytinä oli vanhoja pulpetteja, joiden sisältä löytyi hurmaavia tulitikkurasiakokoelmia. Vessassa roikkui kaksi jääkarhuasua, joihin kuuluvat valtavat päät kellottivat sohvalla vieressämme.

Arvatkaa, pitikö ne työntää omaan päähän... No niin kai piti...

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Halleluja: KASVISramenia!

Tokiossa sataa toista vettä päivää hyvin ankealla tavalla: lujaa ja viluttavasti. Olimme aikoneet käydä eilen retkellä Gunmassa, mutta ikävä sää kirjaimellisesti jäädytti suunnitelmat. Onneksi tänään kuitenkin löysimme ihan valtavan lämmittävän asian: ramen-paikan, jossa meneillään on vegekampanja, eli KASVISRAMEN listalla!! Ketjun yksi paikka oli vieläpä omalla chomellamme aivan lähistöllä.

Kagetsu-ketju siis kyseessä ja heidän jokakeväinen Nana-vegeramentempauksensa!




Ja tapahtui tänä päivänä, että myös Okusan pääsi syömään aidosta kulhosta autenttisessa paikassa höyryävää ramenkeittoa! Viime vuoden kampanjan nimittäin missasimme.



Ramen oli oikein hyvää, liemi ihanan suolaista. Keitossa ei ollut mitään ihmeellistä, nuudeleita, pikkusieniä, tuoreyrttejä ja sipulia. Lisämaksulla olisi voinut ottaa lisä-toppinguakin, mutta perusversio riitti nyt mainiosti.

Eikä tässä vielä kaikki.

Listalla oli myös kasvisgyozaa!!



Tilasimme oitis. Ja gyoza oli itse asiassa paljon parempaa, kuin Non-izakayassa, mehukasta ja kuumaa. Suosittelemme!



Nyt siis kaikki vegemieliset kipin kapin Kagetsu-ketjun tiskeille slurpsimaan! Tätä herkkua saa ainoastaan 11.4.2010 saakka! Kagetsuja löytyy kuutisenkymmentä Tokion alueelta, esimerkiksi Shinjukusta ja Megurosta.