Asakusassa ahmimassa

Viime vuonnakin tuli suunnattua Asakusan temppelimatsuriin, joten täytyihän traditiosta kiinni pitää. Ankaran aleshoppailuviikonlopun päätteeksi ja Elmerin päivän kunniaksi siis vielä Asakusan hulinaan.

Tai suhteellisen säyseää seudulla oli, yhä ihmiset jaksoivat lomailla landeillaan, mikä onkin ollut aivan ihanaa! Tokio, esimerkkinä oma vilkas kotikatumme, on ollut kuin toinen kaupunki. Rauhoittavan virkistävää!

Ensi töiksemme ostimme pussillisen höyryäviä pikkumunkkeja, joita ahmien etsimme sopivaa ruokapaikkaa. Päädyimme lopulta viime vuodelta tuttuun telttakojuun.





Yan otti yakisobaa ja minä hain viereisestä kojusta voiperunan. Matsureissa on se kiva puoli, että kunhan jotakin kunkin teltan omaa tuotetta nauttii, saa ohessa särpiä menemään myös naapurikojujen antimia. Tai näin ainakin kaikki ympärillä tekivät.

Perunaan sai lisätä oman maun mukaan suolaa, voita ja misotahnaa. Ihanan suolainen sekoitus, kelpasi mainiosti muusinhimoiselle Okusanille!



Yan-san se ei vähästä täyty, joten hää haki vielä okonomiyakiakin rasiallisen!



Oku siirtyi jo jälkiruokaan eli matsuribanaania suklaalla, rakeilla ja tikulla:



Oli tosi kylmä, kuten aina talvi-iltaisin (ja päivisin, aamuisin ja öisin), mutta lämpöinen sake jelppi yli pahimman hytinän.



Kävimme vielä temppelillä toivomassa kaikkea hyvää sekä ottamassa itsellemme ennustuksen rasiasta. Ennustuksesta tuli kai pahin mahdollinen, koska siinä luvattiin ihan kaiken menevän pieleen, joten sidoimme sen kiinni telineeseen parantumaan. Haittaako, jos vähän repesi??

Asakusan Senso-ji:ta on rempattu nyt niin kauan kuin muistan, ja kunnostus oli yhä kesken. Julkisivua onneksi komisti tällainen otus.



Kovin oli Asakusassa nättiä ja tunnelmallista, ja muistuipa taas mieleen, että kenties retket itään silloin tällöin olisivat ihan paikallaan. Pian turmellumme tyystin länsi-Tokion materiamielipuolisuuden pauloissa!



Mutta huomenna ehkä vielä vähän shoppailemaan..!

Hanabi - Japani tulittaa!

Hana-bi on varsin hyvä Takeshi Kitanon elokuva, ja mutta aika toisenlaista hanabi-elokuvaa tarjoilee kesä-Japanin taivas. Hanabi tarkoittaa ilotulitusta, ja Japanissa ilotulitusten sesonkiaika on kesä. Eikä kyseessä ole mikään perusposauttelu, vaan japanilaiset suorittavat tulitetouhunsa hartaasti, suureleisesti ja viimeisen päälle esteettisesti. Ainakin puolitoista kuukautta kaikkialla paukkuu, monta kertaa viikossa. Ihmiset ottavat eväät tai vähintään juomaa mukaan, pukeutuvat yukatoihin ja lähtevät kadulle muiden sekaan. Räiskintä kestää yleensä tunnin tai jopa kauemminkin, ja paukut ovat sellaisia, että Suomessa moista ei ole nähty.

Kävimme pari viikkoa sitten Olympiastadionilla järkätyssä hanabissa. Keskeisen sijainnin ja luvattujen 12.000 tulitteen vuoksi väkeä oli paikalla käsittämättömät massat. Katselupaikkana oli poliisien sulkema katu, jolle ihmisiä oli istunut siisteihin riveihin kuin konserttisalissa.



Ilotulitteet olivat ensinnäkin valtavan isoja. Sellaisia, kuin Suomen uudenvuodenjuhlassa on ehkä aivan loppuhuipennuksena. Nyt niitä räiskyi taivaan täydeltä jylyn säestämänä. Ihmiset tietysti ottivat kuvia kuin hullut.



Japanilaiset ovat aika sissejä ilotulitemarkkinoilla, vaikka suurin rakettituotanto tapahtuukin Kiinassa. Mutta tekniikka on täälläkin viimeisen päälle. Kuvia ei nyt oikein ole niistä hienoimmista, ja muutenkaan pokkari ei aivan ikuistanut hanabin aitoa tunnelmaa...





Värit ja rytmitys olivat tarkkaan harkittuja. Ihmiset huudahtelivat ja kiljahtelivat, erityisesti monivärisille ja jättimäisille räiskeille ja sellaisille, joista taivaan täydeltä jäi tulipyrstöjä satamaan alaspäin. Tämän alla olevan kaltainen paukku, mutta kuva ei tee nyt ollenkaan oikeutta.



Hanabit ovat yleensä sponsoreiden, isojen firmojen rahoittamia, ja yhden pommin hinta voi olla jotakin ihan käsittämätöntä. Japani-hanabeissa ei ehkä kannata alkaa laskeskella, että mitä muuta samalla rahalla saisikaan hankittua... Ainakaan tänä kesänä vielä ei lama hanabihommissa tuntunut näkyvän.



Yukata-juhlia viettivät myös monet miehet. Aina jaksan ihmetellä, että kuinka nuo japanilaiset kestävät kesäkuumaa pitkissä yukatakaavuissa... Mutta kiva perinne, ehdottomasti!





Hieman oli pelkoa, että kuinka selviytyä ikinä sen massan jaloista metroon ja kotikulmille, mutta maltillinen jonottelu on valttia ja jo toiseen junaan mahtui, toki tuskallisesti puristuen. Itse olin viimeisiä vaunuun mahtuneita, ja asemaäijät puskivat selästä, jotta oven sai menemään kiinni. Lämmintä ilotulitustunnelmaa - ja vain junalipun hinnalla!

Teknistä infoa hanabi-kiinnostuneille löytyy esimerkiksi tästä blogista.

Matsurin pyörteissä

Kesä on siitä mukavaa aikaa, että silloin tapahtuu paljon. Tokio näyttää ihan aidolta Japanilta, kun ihmiset sipsuttelevat ympäriinsä kauniin värisissä yukatoissa hiukset taidokkailla nutturoilla. Välillä on huvittavankin näköistä, kun viimeisen päälle meikatut Shibuya-teinitytöt - ja teinipojat! - yhdistelevät kesäkimonoihinsa moderneja kampauksia ja Vuittoneita.

Kesällä järjestetään useita matsureita, festivaaleja. Yleensä melkein jokaisella alueella on oma, paikallinen matsurinsa kesän aikana. Usein matsurit järjestetään temppelillä, ja esi-isien henkiä kunnioitetaan ynnä muuta rituaalista, mutta matsurit ovat luonteeltaan tavallisesti hyvin maallisia, iloluontoisia tapahtumia.

Me kävimme muutama viikko sitten Yasukuni Shrinella järjestetyssä kolmipäiväisessä matsurissa. Vaikka ensimmäinen päivä oli maanantai, oli alueella täysi hulina päällä! Noin sata ruokakojua, pelikojua, namikojua, juomakojua...



Matsuria valaisivat tuhannet paperilyhdyt, joissa luki juhlaa rahoittavien paikallisten yritysten nimiä, kuinka romanttista... No, olivat ne silti nättejä!



Yllä olevassa kuvassa näkyy myös kakigoori-koju, jäähilejuomaa vapaavalintaisessa makusiirapilla. Maistelimme sinistä "Blue Hawaii" -makua, ja ihanan viilentävä juoma/syömähän tuo on! Oli nimittäin TODELLA kuuma ilta, yli 30 astetta.



Keskellä Yasukuni Shrinen temppelikujaa oli taiko-rummuttajien koroke, jonka ympäri ihmiset tanssivat ringissä tietyin liikkein. Kuka tahansa sai mennä mukaan, jos koki hallitsevansa liikkeet. Me emme kokeneet.



Taiko-rummutus on aika kivan kuuloista ja erityisesti näköistä. Rummuttajat vaihtuvat vähän väliä, koska rummun takominen taitaa olla aika rankkaa puuhaa. Niin kokonaisvaltaiselta se näyttääkin. Pääasiassa rummuttajat olivat miehiä, mutta ainakin yksi nainenkin joukkoon mahtui.



Parasta matsureissa melkein on, yleisen korkean tunnelman ohella, ruoka. Kojuista saa jokaista sorttia. Vegellekin löytyy okonomiyakien, takoyakien ja yakinikujen joukosta myös ainakin kuumaa uuniperunan kaltaista perunaa, johon saa itse lisäillä voita, majoneesia ja suolaa maun mukaan.

Ja olut ja sake toki matsureissa virtaavat myös. Etenkin nuoret näyttivät olevan aika tuiterissa, kuten kesämaanantaina toki kuuluukin...



Matsureissa on paljon erilaisia kilpailukojuja, joiden meininkiä ei ummikko juuri ymmärrä. Pariskuntia kojut erityisesti tuntuivat kiinnostavan.



Tässä suoritetaan kalakisaa. Kultakalan nappausta. Jonkinlainen traditionaalinen peli tämäkin. Kalat saa ilmeisesti viedä sitten kotiin.



Se oli mukava matsuri-ilta japanilais-suomalaisten kavereiden kanssa meininkiä seuraillen ja herkkuja ahmien. Loppukuusta on tulossa ainakin Koenji Awaodori -matsuri, johon suunnittelimme menevämme.

Festarikesä!

Tokiolais-suomalainen juhannusmatsuri!

Keskikesän hetki on ohitettu. Ainakin Suomen mittapuulla. Täällä keskikesän hellehetket lienevät pahimmillaan vasta edessäpäin, mutta kyllä on kuumat paikat jo nyt. Eilen onneksi hain tuulettimen kaverilta, joka muuttaa pian pois, eli ensihätään varustauduttu on. Mutta ei se tuuletinkaan, vaikka iso ja hieno onkin, ihan täällä yläkerrassa riitä. Jos nyt ei vielä silti tarvitsisi ilmastointilaitetta alkaa huudattaa. Pimennysverhot pitäisi muuten ostaa.

Meillä on pian paha futon-ongelma edessä, nimittäin asunnossamme (tai sen ulkopuolella lähinnä) ei ole mitään paikkaa futonien kuivattamiseksi päivisin. Ovat ne pystyssä seinää vasten (sisällä) silloin kun niillä ei nukuta, mutta se ei riittäne. Oku tässä unelmoi sängyn ostamisesta, viimeinkin... Nykyiset futonit eivät nimittäin kauaa enää riitä, sen verran litteiltä tuntuvat. Ja olis se sänky muutenkin ihana yhdeksän kuukauden patjalla nukkumisen jälkeen! Muistakaamme siis, että Japanissa "futon" ei ole sama asia kuin "futon" Suomessa: kallis luksuspatja. Täällä futon on ihan vaan litteähkö patja ilman minkäänlaista hohtoa.

Mutta, viikonloppuna tosiaan juhlittiin siis juhannusta, myös täällä päin palloa! Perjantaina olimme ihan kotosalla vain, näissä merkeissä:





Eli tapaksia ja sangriaa. Tapakset: patonkipaloja valkosipuli-oliivi-juustokuorrutuksella, marinoituja sieniä ja papuja, sinihomejuusto-soijarouhe-pikkupihvejä ja perunamunakasta. Sangriasta tuli kenties parasta ikinä, täkäläinen Mitsuya Cider sopii siihen tosi hyvin! Alle tonnijenisellä viinilläkin mentiin, mutta sangriana oishii!

Lisukkeeksi Okinawan makua: awamoria! Kelpasi mainosti sangrian lisämausteeksi (ehkä siitä juuri siksi tuli niin hyvää)!



Lauantaina sää oli mitä ihanin, vaikka nyt onkin paljon sadellut, eli tuuria matkassa. Suomalaisten isot kesäjuhlat sijaitsivat Heiwajiman puistossa muutama kilsa Shinagawasta jonnekin, ihan mukava alue tekosaarilla hauskan Monorail-matkan päässä. Ohjelmassa oli grillausta, telttasaunaa, bändi ja tietysti kaikenlaista rupattelua. Kokkokin piti olla, mutta taisi siinä tuoksinnassa tyystin unohtua. Tosin tuskin puutakaan paljon oli jäljellä saunoittelun jälkeen.

Yllättävän paljon täällä asustaa suomijengiä. Lapsiakin oli vaikka kuinka paljon. Japanilaisia vaimoja ja tyttöystäviä myös lukuisia, miehiä vähemmän. Itse asiassa neljä kappaletta: kaksi poikaystävää ja kaksi hupaisaa vanhempaa miekkosta, jotka osasivat suomea! Olivat käyneet aikoinaan Suomessa paljonkin, ilmeisesti jotain ortodoksikirkkoon liittyviä henkilöitä, vai mitenhän se meni. Pappeja?

Ruokalistalla oli kulla mitäkin, meillä grillinyyttejä ja makkaroita. Osa makkaroista tosin hämärän siimeksessä katosi parempiin suihin luvatta, mutta sattuuhan sitä.

Tässä grillaillaan.



Tässä ahmitaan.



Tässä hypätään narua.



Tässä telttasaunotaan (sumennetusti). (Yan-sanin mukaan huippulöylyt!)



Tässä telttasaunotaan yöllä (yhä sumennetummin).



Ja tässä nostatetaan juhlatunnelmaa yleisössä perisuomalaisin rytmein eli esimerkiksi Leevi & The Leavingsien rytmit kaikuivat lujaa yöllisessä yössä.



Kaiken kaikkiaan leppoisaa menoa ja mukavaa tutustumista uusiin ihmisiin. Vaikka osa poistuu ja mielen valtaa haikeus, tulee uusia aina tilalle. Se on tämän ulkomailla asumisen suru ja rikkaus.

Ja nyt sitä todellista keskikesää odottelemaan!