keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Herkkuhetkiä, jazzia ja jotakin aivan muuta

Sain juuri nieleskeltyä alas vihreän, kimmoisan pallukan eli matchakuorrutteisen papumössön. Jota jälkiruuaksi kautta herkkupalaksi täällä kutsutaan. Kaukana herkkupalasta, sanon minä! Järkyttävää oli se. Ja vielä yksi olis jäljellä. Ostin tänään myös taateleita, jotka eivät olleetkaan taateleita, vaan jotain pahoja lössöjä juttuja. Joista sain vieläpä allergiaoireet. MUTTA SEN SIJAAN en saanut lainkaan allergiaoireita tuoreista mansikoista, mikä on poikkeuksellista! Poikkeukselliselta tuntuu myös se, että talvella saa ostaa vaikka millä mitalla erilajikkeisia mansikoita ja ne ovat vieläpä japanilaisia mansikoita. Ja ne ovat hyviä, kauniita ja kaikin puolin ihania. Nyt alkoi meikäläisen mansikka-aika! Ja nyt se kuulemma muutenkin on, kesällä täällä ei samalla tavoin mansikkaa myydäkään! Vakioherkku yhä on myös tuore ananas valmiiksi purkkiin paloiteltuna. Nams.

Mansikasta puheen ollen: huomenna on Strawberry Day! Koska on 15. päivä eli numerot 1 ja 5 lausutaan ichi ja go eli ichigo eli mansikka! Tää on ihan virallinen juttu, mutta ei sentäs kansallinen lomapäivä. 26. päivä onkin sitten Take a Bath Day, ilmeisesti siksi, että 2-6 sanotaan fu-ro eli furo eli allas. Vain Japanissa...

Meillä on nyt menossa tiukka tammikuu eli koitamme säästää mahdollisimman paljon. Ei ulkona syömistä (useammin kuin kaksi kertaa viikossa), eikä ainakaan juomista (kovin paljoa). Ei shoppailua. No, sainkin jo alennusmyyntikiintiöni täytettyä kahdella uudella paidalla viime lauantaina Shimokitazawassa. Alet alkavatkin vedellä viimeisiään. Pahin aika oli heti uudenvuodenpyhien mentyä se ensimmäinen viikko. Jo 2.1., kun palasimme temppeliltä, ihmettelimme valtaisaa jonoa 109-kauppakompleksin edessä (ja metrotunnelissa asti). Japanilaiseen tapaan paikalla oli miekkonen jos toinenkin ohjaamassa ihmisiä kurillisesti oikeaan jonoon ja oikeassa järjestyksessä sisälle rakennukseen. Päättelimme, että ei siellä ketään julkimoa ole esiintymässä, kyllä se vain on ihan alennusmyynti, jonka vuoksi kulutushysteerikot eli Tokion teinit ovat järjestäytyneet.

Muutama päivä myöhemmin kävin 109:ssä. Nyt oli jo paljon rauhallisempaa, eli enää vain älytön hulina. Myyjät mekastivat megafoneihin niin, että ainakaan niihin kauppohin en mennyt, missä ne huusivat.



109 on siis sellainen 8-kerroksinen tavaratalo Shibuyassa, vieri vieressä vaatekauppoja, kenkäkauppoja ja vaate- ja kenkäkauppoja. Toisille taivas, lopuille helevetti.





Itse en ostanut yhtikäs mitään, koska minun mielestäni siellä oli kalliimpaa kuin normaalisti! En oikein tajunnut niiden systeemejä. Hirveä mesoaminen että nyt sitä saa, mutta hinnat tosi korkealla. Tai ei nyt tosi, on kai siellä vähän laadukkaampaa asua kuin TakeShita-kadulla.



Laitetaanpa oikein video, kun on niin hirveän mielenkiintoinen aihe...



Sana pari myös Shimokitazawasta. Yan-san kävikin siellä penkomassa jo silloin kun minä olin Suomessa, joten nyt oli Okusanin vuoro. Alue oli aivan ihana! Kapeat, sokkeloiset kujat täynnä pieniä, kivoja krääsäpuoteja, levykauppoja, kahviloita ja musabaareja. Bändi soitti kadulla, ja muualla musiikkia tuli kaduille kaupoista ja kahviloista. Tibet-ravintoloita, thaikkupaikkoja, eriteemaisia kahviloita. Vaihtoehtoinen, rento tunnelma ja kivan näköisiä ihmisiä. Tällä hetkellä Shimokitazawa ja Kichijôji ovat lempialueitani. Yan-san liittyi joukkoon myöhemmin ja vaelsimme aikamme ruokaa etsimässä. Hätiin löytyi pieni italialainen, jossa oli maistuvaa mozzarellapastaa ja basilicapizzaa. Onnistuimme viimein myös löytämään Jazz & Coffee Masakon, jazzkahvilan. Se olikin tunnelmallinen paikka kaakaolevolle. Yhdessä nurkassa poika kutoi lapasia, toisessa toinen poika luki kirjaa. Musiikki oli tosi hyvää (sekä uutta että vanhaa jazzia), samoin kaakao. Meille alkoi jutella vanhempi mies, joka oli kiinnostunut muukalaisuudestamme. Vaihdettiin siinä kulttuurieroja. Harvahampainen mies olis pyytänyt meidät sakemaistiaisillekin, mutta meidän oli aika jatkaa matkaa eli palata kotiin.





Harmi, jos Shimokitazawan tunnelma tulee tuhoutumaan tierakennussuunnitelmien vuoksi! Vastalause!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvin kuvitella, että jos alet Suomessakin saavat muuten niin juron kansan sekaisin, niin minkälaista onkaan Japanissa... Huh!

Itse skippasin alet tänä vuonna aika tehokkaasti ostolakon takia.

-Rii

Anonyymi kirjoitti...

Ah, mansikka-aika!

Kiva bloggaus oli, kiitos siitä. :)