torstai 31. joulukuuta 2009

Tiikerin vuotta päin!

Näin se on toinen uuden vuoden aatto Japanissa meneillään. Meininki ei suuremmin poikkea viime vuodesta, kotosalla ollaan - tai poikkeaa siinä mielessä, että kotosalla pysytäänkin, eikä tänä vuonna poistuta temppeleillekuumallesakellebaariinauringonnousussakotiin. Vähän sairastelua ollut ilmassa, niin otamme iisisti.

Telkkarissa siirryttiin juuri Kōhaku-lauluskabasta kuhisevan Tokyo Towerin liepeille ja sitten eri temppeleiden uuden vuoden aaton rituaaleihin. Olisihan se ollut hauska kurkata tänä vuonna Towerin ilmapallomeiningit, mutta näin tällä erää.

(Ja nyt telkkarin kuva siirtyi harmonisilta temppeleiltä suoraan harmaaseen Suomeen ja Espoon Sellon ampumadraamaan...)

Toshikoshi-nuudelit on sentään nautiskeltu, tällä erää kuumina versioina (eikä taaskaan ihan nappiin mennyt) ja kinako mochiakin paisteltu (ei lainkaan nappiin) ja muitakin mocheja ja kaikkia outoja juttuja maisteltu. Iisisti lomaillen siis... Ja viikonloppuna alennusmyynteihin!

Meidän toshikoshissa ei ollut Kittyjä.



Eikä meidän mochikaan ihan tältä näyttänyt...



Mutta siitä huolimatta sukulaisille, ystäville ja kaikille lukijoille mitä jännittävintä tiikerin vuoden 2010 alkua ja rohkeaa tassuttelua uusiin seikkailuihin!

tiistai 29. joulukuuta 2009

Joulu Hokkaidolla Osa 1

Mietimme jo syksyllä, että täksi jouluksi pitää ehdottomasti päästä lumen keskelle. Pohdimme kaveriporukalla ensiksi Naganoa, mutta leudossa syksyssä eli epäilys, että josko "Alpeilla" onkaan vielä lunta joulun aikaan. Olisihan siellä ollut, kuten melkein kaikkialla maailmassa (paitsi Tokiossa), mutta hieno päätös oli kuitenkin lähteä Hokkaidon Nisekolle saakka! Olihan unelmissamme ollut toive pääsystä Hokkaidolle talviaikaan.

ANAn lentopaketti kuljetti meidän Annupurin hiihtokeskukseen, joka on yksi kolmesta Nisekon pääkeskuksesta. Niseko Village ja Hirafu ovat ne muut, mutta vaikka Annupuri oli ehdottomasti rauhallisin ja hiljaisin - tai kenties juuri siksi - viihdyimme paikassa mainiosti.


Matkalla Sapporosta Nisekolle sai jo ihastella aamupäivähämärän lumimaisemia:










Taukopaikka oli myös tunnelmallinen:



Hotellimme Northern Resort oli oikein kiva, huoneet lämpimät, sängyt hyvät ja hotellin oma onsen saunoineen ihastutti.



Buffet-ravintolan aamiainen oli runsas, ja hotellista löytyi kaksi ruokaravintolaa ja tunnelmallinen baari. Eipä ollut mitään valittamista - paitsi toki se perinteinen: kasvisruuan määrä oli minimaalinen... Jouluaattona menimme porukalla illallisbuffettiin, joka maksoi peräti 3700 jeniä per pää ilman juomia, ja eihän siellä ollut yhtäkään lämmintä kasvisruokavaihtoehtoa, ellei sellaiseksi laske höyrytettyä perunaa ja paria höyrytettyä parsakaalin palaa. Salaattianti oli sekin niukahko, mutta onneksi juustoja, leipiä ja jälkkäreitä piisasi. Okusan keskittyikin jälkiruokien nauttimiseen koko Nisekon ajan, kuumia kaakaoita myöten!


Hotellimme ravintoloineen noudatteli skandinaavista muotoiluperinnettä:



Aamiaisella saipi nautiskella muun muassa tällaista:








Illallisella vaikkapa näitä:

Eturuoaksi


Jälkkäriksi

Baari ja sen takkanäkymät:



Ikkunasta aukesi talven ihmemaa.





Heti hotellin ovien ulkopuolelta saattoi suksia mäkeen, jonka juurta koristivat valopuut ja hissien luona moniväriset lumilyhdyt.



Päivät kuluivat sukkelasti rinteissä, joista Yan kertoo myöhemmin lisää, välillä pulahdimme onseniin, ja illan tullen yleensä menimme porukalla syömään ja istumaan iltaa hotellibaariin - josta sai myös miltei glögimäistä hotto wainua! Osa jengistä kävi myös kylässä Hirafussa, mutta pääasiassa, laskettelua lukuun ottamatta, pysyttelimme oman hotellin alueella perusasioihin (kylpeminen, syöminen, juominen, nukkuminen) keskittyen. Jouluunhan kuuluukin mahdollisimman rauhallinen oleskelu! Hotelli oli varaustilanteen mukaan täynnä, mutta tunnelma oli silti hyvin seesteinen, toisinaan jopa autio. Ulkomaalaisia oli jonkun verran, mutta pääaussikeskittymät taisivat sijaita vilkkaammassa Hirafun kylässä.

Oma hotellimme oli satsannut jouluun muun muassa näin:





Ravintolassa vilahti tosiaan myös joulupukki - tai itse asiassa kaksi, yhtä aikaa...

Niseko oli todellinen winter wonderland, enkä muista hetkeen, ehkä ikinä, nähneeni niin paljon lunta ja niin isoja lumikinoksia, kuin teiden varsilla pienen kävelyretken tehdessäni. Lunta tuli melkein joka päivä vielä kasoittain lisää. Jääpuikot olivat oikeita taideteoksia:



Lauantaina suuntasimme jälleen bussilla Sapporoon ja lentokentälle. Heippa hepat ja Niseko!





Lentokentällä koimme matkan ensimmäiset vastoinkäymiset. Tai tavallaan emme. Kentällä oli meneillään japanilaisittain kauhea kaaos eli hyvin hillittyä, mutta epätietoisuuden leimaamaa jonotusta, sillä iso osa lennoista oli aamupäiväisen lumimyräkän vuoksi peruttu. Koneet Tokiosta eivät olleet suurimmaksi osaksi ollenkaan saapuneet Hokkaidolle, joten eivät ne sitten olleet lähtemässäkään.

Yksi pariskunta porukastamme teki pikapäätöksen ja siirsi paluulentonsa viikolla eteenpäin - koska se oli nyt mahdollista ilman lisäkuluja - ja palasi Nisekolle! Me muut jäimme syömään sushia ja valmistautumaan hotelliyöhön Sapporossa. Mutta kuinka ollakaan, tunnin päästä selvisi, että juuri meidän koneemme olikin paikalla ja lähtövalmiina, tosin 3h myöhässä. Loppuaika kentällä kului erilaisissa jonoissa, mutta kuitenkin suhteellisen kivuttomasti. Säälitti erään toisen Tokion lennon porukka, joka 5 tunnin odotuksen jälkeen viimein pääsi lähtöselvitykseen ja portille - jolla tuli kuulutus, että lento on sittenkin kokonaan peruttu. Odotimme itse samaa kuulutusta, mutta lykky oli tykönä ja pääsimme matkaan. Hanedaan laskeuduimme klo 01.20, ja ANA lahjoitti jokaiselle matkustajalle 5000 jeniä sisältävän taksirahakuoren! Viimeinen jonotus taksijonossa, ja lopulta pääsimme huristelulle läpi öisen Tokion. Rahakin juuri ja juuri riitti kotiin tai paremminkin 100 jenin Lawsonin ovelle saakka.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Tokyo Domen enkat: Guns N'Roses 3H37MIN!



Toissa lauantaina Guns N'Roses teki historiaa ja heitti uransa pisimmän keikan Tokyo Domella. Tämä 3 tunnin ja 37 minuutin show päihitti vajaalla minuutilla vuoden '91 Inglewoodin konsertin Jenkeissä. Olin keikalla, joka tuntui hiukkasen liian pitkältä, mutta ällistys oli todellinen, kun katsoin kelloa show'n päätteeksi. Se oli tunnin enemmän kuin kuvittelin. Mietin konsertin jälkeen, että olisihan se voinut olla lyhyempänä tiiviimpi ja toimivampi, mutta kun kuulin, että kyseessä oli pisin keikka IKINÄ, täytyy sanoa, että hieno kokemus olla mukana!

Sain lipun Yan-sanilta synttärilahjaksi marraskuussa, mutta ei keikka ollut loppuunmyyty vielä konserttipäivänäkään. Tokyo Dome on valtava ja älytön, enkä oikein tiedä, miksi tämä bändi noin massiiviseen paikkaan oli edes laitettu. Olihan siellä väkeä, mutta myös tyhjiä katsomoja vaikka kuinka. En kyllä tiedä, ovatko ihan yläkatsomot ja sivukatsomot lavan luona muutenkaan käytössä.

Oma paikkani oli vastapäätä lavaa yläkatsomon alaosassa, kaukana lavasta kyllä, mutta kokonaisuuden näki hyvin. Ostin kiikarit stadionin kaupasta sen jälkeen, kun lämppäri oli soittanut ja olin todennut, että ムックlta se kuulostaa, mutta näkökyvyllä ei voi todistaa, että onko lavalla todella Tatsurō ja kumppanit. Kiikarit olivatkin tosi hyvät, joten loppuaika Domella menikin pääasiassa ne silmillä. Screenejäkin katseli mieluummin kiikareilla, sen verran suuret olivat etäisyydet hallissa.

Gunnarit olivat heittäneet Osakassa 3 tunnin setin, joten odotuksena oli, että pitkä keikka Tokiossakin on edessä. Suhteellisen ajallaan bändi lavalle lennähti ja Axl "Asterix" Rose aloitti Chinese Democracyn vedon. Kuten normaalia, stadiumi oli täysin tuolitettu permantoa myöten, mutta väki toki pomppasi tuoleistaan pystyyn välittömästi.

Alettuaan show jatkui, jatkui ja jatkui. Välillä bändi jammaili, kun Axl kävi tekemässä lisähappihyppyjä. Tai vaihtamassa paitaa... 9 paidanvaihtoa vähintään! Noin isoon paikkaan yhtye veteli melkein liiankin rennosti, aloitteli coverbiisejä ja lopetti kesken, toisaalta taas rentous oli miellyttävääkin. Pyrojakin oli varsin paljon, painottuen hittibiiseihin ja keikan loppupuolelle. Taustakankaalla pyöri kaikenlaista jutskaa, tosin kiikaroinnin takia jäi vähän vähemmälle sen seuraaminen.

Axl ja bändi tuntuivat olevan uusien biisien kanssa enemmän kotonaan kuin vanhojen, ja Axl viihtyi selkeästi paremmin niitä laulaessaan. Leppoisalla tuulella vaikutti heppu muutenkin olevan. Höpötteli kaikenlaista biisien välissä. Japanilaiset omassa katsomossani eivät niin piitanneet Chinese Democracyn biiseistä, suurin osa istuutui aina, kun "uusi" biisi alkoi. Tunnelmaa katsomossani söivät myös tympääntyneen näköiset intialaiset vieressäni sekä se, että ääni kiersi välillä vähän oudosti siellä hallissa. Toisinaan laulua ei kitaroiden alta kuulunut ollenkaan, sitten yhtäkkiä taas kuului tosi hyvin. Kaikki kuitenkin tuntuivat jakavan mielipiteen, että Axl kuulostaa paremmalta kuin pitkään aikaan.

Vieressäni oli myös aika outo japanilaistyttö, joka robotin lailla välillä "käynnistyi" ja alkoi vimmaisesti nykiä, sitten seuraavassa hetkessä taas tapahtui jähmettyminen. Kerran katsoin tyttöä hänen istuessaan ja hän nukkui! Loppukeikan ajan tyttö sen sijaan seisoi tiiviisti, vaikka kaikki muut esimerkiksi soolojen aikana istuivat. Muutaman kerran hän spontaanisti kiljahti "Äääkseerii" ja sitten taas vajosi katatoniseen tilaan.

Salissa oli myös tosi kylmä, yläkatsomossani suorastaan tuuli, ja kaikki olivat talvitakit päällä kuin jossain Venäjällä. Tämän talven hittitakki on ruskea tai musta Michelin-toppatakki karvakaulushupulla, ja permanto näytti jotenkin hullulta, kun siellä vaan oli ruskeanmustaa massaa.

No mutta. Uusi kitaristi DJ Ashba oli varsin hyvä monessa biisissä ja monien mielestä paljon parempi kuin Robin Finck. DJ tuntui aika usein jäljittelevän Slash-liikkeitä ja asentoja, mutta ihan Slashin viileyteen ei hemmo yltänyt. Mutta hyvä poitsusta tulee, täytyyhän ottaa huomioon, ettei DJ ole ollut vielä kuin muutamalla keikalla mukana. Siihen nähden oivasti tilutteli.



Muut kitaristit, Ron Bumblefoot ja Richard Fortus olivat myös hyviä, etenkin Ron. Richardilla oli rytmikitaristina selkeästi pienin rooli, mutta välillä hänellekin suotiin sooloja. Kenenkään soololurittelut eivät tosin sytyttäneet mitenkään wow-tavalla. Bändissähän on nykyään väkeä 8 tyyppiä: 2 koskettimissa ja taustoissa (Dizzy ja Pitman), rumpali (Frank Ferrer), 3 kitaristia, basisti (Tommy Stinson) ja Axl. Lavalla siis riitti porukkaa.

Biisilista oli:

01. Chinese Democracy
02. Welcome to the Jungle
03. It's So Easy
04. Mr. Brownstone
05. Catcher in the Rye
06. Sorry
07. band jam (I Want You Back, Jackson 5)
08. If the World
09. Richard Fortus Solo (James Bond Theme)
10. Live and Let Die
11. Dizzy Reed Solo (Ziggy Stardust)
12. Street of Dreams
13. band jam
14. You Could Be Mine
15. Rocket Queen
16. My Michelle
17. DJ Ashba Solo
18. Sweet Child O' Mine
19. Shackler's Revenge
20. I.R.S.
21. band jam
22. Axl Rose piano solo
23. November Rain
24. band jam
25. Whole Lotta Rosie
26. Knockin' on Heaven's Door
27. Scraped
28. Prostitute
29. jam
30. This I Love
31. Frank Ferrer Solo (We Will Rock You)
32. Out Ta Get Me
33. Ron Bumblefoot solo (Pink Panther Theme/Don't Cry)
34. Don't Cry (Axl, Ron and DJ)
35. Nightrain

Encore:

36. Madagascar
37. There Was a Time
38. My Generation
39. Better
40. Patience
41. Nice Boys
42. Paradise City

Huh, megalomaaninen lista! Nyt jälkeenpäin vasta tajuaa kokonaisuuden!

Loppuun klippejä Tokion keikalta kiinnostuneille.

Rocket Queen:


Live And Let Die:


Patience:


Mr. Brownstone (itse olin about tällä etäisyydellä lavasta):


Tässä If the Worldissa on huono laatu, mutta näkee hyvin Axlin nykykomeuden:

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Hoi Hokkaidolta

Tänä jouluna päätimme lähteä lumisempiin maisemiin. Ei viime vuoden joulussa mitään vikaa ollut, napa oli ratketa, mutta Tokion töiden täytteinen ja lumeton joulu oli jo nähty. Oli siis paikallaan hypätä Boeing 747:n kyytiin ja kiitää Hokkaidolle.

Näinpä vietimme joulun 2009 Nisekon lasketteluparatiisissa, jossa ei ollut pulaa puuterista, nuoskasta, tampatusta lumesta tai vaakasuoraan ainakin satasta kiitävästä kasvot punaisiksi piiskaavasta tuiskusta. Ja paluumatkalla tiet ehti vielä täyttää loskakin. Neljänä päivänä ehdimme lankkujen päälle, ja sään puolesta saimme kokea monenlaista keliä, joista yksi oli aivan täydellisen selkeä ja tyynehkö parin asteen pakkaspäivä. Edellisen illan ja yön aikana rinteet ja metsä olivat saaneet useamman kymmenen senttiä tuoretta puuterilunta.


Nyt on siis vietetty perinteikäs laskettelujoulu, ja toivottavasti vuoden kaksi jäljellä olevaa työpäivää hoituvat näillä ladatuilla akuilla kuin itsestään. Lisää Nisekosta vielä myöhemmin!

maanantai 21. joulukuuta 2009

Japanilainen bonusjärjestelmä

Näin joulun alla voisi olla sopiva hetki pukahtaa pari sanaa japanilaisesta bonusjärjestelmästä. Bonus kuulostaa yleensä mukavalta asialta, ja sitähän se periaatteessa on täälläkin. Mutta silti siihen on saatu väännettyä vähän hankalaa ja tavallaan jopa vähän negatiivista japanilaista kierrettä mukaan. Yritänpä selittää miksi.

Jos täällä (esimerkiksi it-alalla) onnistuu/joutuu tekemään täysipäiväisen toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen, pääsee osaksi japanilaista bonusjärjestelmää. Nykyisen taloustilanteen aikana tällaisen sopimuksen saaminen/sen piiriin joutuminen on melko harvinaista. Tarjolla onkin pääasiassa 6-12 kuukauden määräaikaisia sopimuksia, joita mahdollisesti jatketaan niiden umpeutuessa saman mittaisella kaudella. Kun työhaastattelussa, joka johtaisi toistaiseksi voimassa olevaan sopimukseen, puhutaan palkasta, on kyseessä yleensä vuosipalkka, johon bonukset jo sisältyvät. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tulee tässä vaiheessa kiinnittää huomiota siihen, montako kuukautta tämä vuosipalkka sisältää.

Oma vuosipalkkani koostuu 16 kuukauden palkasta. Nyt siis tarkkana. Jos vuosipalkaksi sovittaisiin 1200 rahaa, olisi vuoden keskimääräinen kuukausipalkka 100 rahaa. Mutta, tämän bonusjärjestelmän takia tuo 1200 rahaa jaetaankin 16 osaan ja kuukaudessa palkaksi tipahtaakin vain 75 rahaa. Aivan, joka kuukausi palkasta "puuttuu" yksi neljännes eli 25 rahaa! Tämä mahdollinen bonus, eli neljän kuukauden palkka, maksetaan kahdessa osassa: kesä- ja joulukuussa.

Bonuksen suuruuteen on normaalisti vaikuttanut firman taloustilanne ja kehityskeskustelun yhteydessä tehtävä arvio työsuoritusten tasosta. Koska oma työskentelyni osui Japanin pitkästä aikaa pahimman taloustaantuman alkuun, on firmalla ollut luonnollisestikin hyvä syy olla maksamatta täysiä bonuksia. Kaikkea ei ole voitu olla maksamatta, koska jotain osuuksia bonuksista on luvattu. Niinpä bonuksia maksettu n. 60-70% maksimimäärästä.

Työsuoritusten arviointi tapahtuu kaavakkeella, johon aiemmassa kehityskeskustelussa on määritelty tulevan kauden tehtävät. Näissä tehtävissä onnistuminen pisteytetään puoli vuotta myöhemmin. Skaalaa pisteillä on huimat 0-20, mutta käytännössä jokainen laittaa itselleen 10-12 pistettä. Jokaiseen kohtaan. Ei voi kehua itseään, mutta ei voi laittaa asteikon keskitasoa heikompiakaan pisteitä, tai bonukset pienenevät. Mutta, olivatpa pisteet hyvät tai huonot, on niiden vaikutus bonusten lopulliseen suuruuteen vain joidenkin prosenttien tasoa.

Viime keväänä täytin kaavakkeen käyden kohtuullisen huolellisesti kaikki kohdat läpi. Kysymykset olivat suurelta osin hölmöhköjä, sillä kaavakkeessa tiedusteltiin muun muassa, millä tavalla olen kohentanut sijoittajien luottamusta yritystä kohtaan. Kaavakkeen kysymykset oli itse asiassa jaoteltu viiteen luokkaan, joista nämä sijoittajakysymykset olivat lähinnä tarkoitettu firman johdolle. Varmistin, pitääkö tällaisen duunarinkin tosiaan täyttää nämä selvästi johtajille tarkoitetut kysymykset, mutta käsky kuului, että täytettävä on. Niinpä päätin, että olin kohentanut sijoittajien luottamusta firmaa kohtaan 11 pisteen edestä. Kehityskeskusteluissa selvisi, että esimies oli kanssani samaa mieltä, eli sijoittajien luottamus on työni ansiosta kohentunut 11 pisteen edestä...

Bonuskaudet ovat huhtikuusta syyskuuhun ja lokakuusta maaliskuuhun. Näihin liittyvät kehityskeskustelut on ainakin meidän firmassa käyty marras- ja toukokuussa. Ja bonukset maksetaan siis joulu- ja kesäkuussa. Joku tästä ehkä jo huomaakin ärsyttävän seikan: Bonuskauden työt ovat päättyneet liki kolme kuukautta aiemmin kuin varsinainen bonus maksetaan. Niinpä työnantajalla on työntekijään aika napakka lukko, sillä harva lähtee työstä, josta on vielä rahaa saamatta. Käytännössä kaikki työpaikan vaihdot tapahtuvatkin tammi- ja heinäkuussa. Tästä seuraa tietenkin se, että vanhassa työssä on tehnyt jo kolme kuukautta seuraavaa bonuskautta ja tulee uuteen työhön kesken kauden. Näinpä menettää kokonaan seuraavan kauden bonukset.

Olen kuullut puheita, että joissakin firmoissa on nyt joulukuussa ilmoitettu bonusten "taatun" osuuden muutoksista. Ja myös henkilökohtaisen arvioinnin poistumisesta. Ei tarvinne olla kovin suuri meedio voidakseen arvata, maksetaanko ensi kesäkuussa sovitusta vuosipalkasta suurempi vai pienempi osuus.

Onneksi lähdin itse Japani-peliin sillä asenteella, että pelkillä kuukausipalkoilla pitää tulla toimeen ja bonuksia ei ehkä tule. Niinpä nämä bonukset ovat jollakin tapaa jopa tuntuneet bonuksilta. Muistan viime kesänä, kuinka useampikin ihminen valitti vaivihkaa, kun ilmoitettiin, että firma ei maksa täysiä bonuksia. Oli kuulemma luottokorttivelkaa ja ties mitä. Toisin sanoen "bonus" oli jo tuhlattu, vaikkei mitään takeita sen saamisesta ollut. Nyt joulukuussa ei tällaisia puheita ole kuulunut ja nekin, jotka vannoivat lähtevänsä viime kesänä, ovat edelleen samassa pajassa töissä.

Nyt siis jokainen japanilaisessa firmassa työskentelystä haaveileva muistaa olla tarkkana sen kanssa, mitä palkkaneuvotteluissaan sopii. Kun Suomessa on tottunut sopimaan kuukausipalkasta, voi miljoonien jenien vuosipalkasta puhuminen tuntua aluksi valtavalta rahamäärältä. Ja voi se sitä ollakin, kunhan on sopimusta tehdessään varmasti tietoinen siitä, paljonko normaalina palkkapäivänä siirtyy jenejä tilille.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Jouluruokaa tarjosi kunnon väki!

Melko hassua on se, että täällä Japanissa tulee vietettyä joulun aikaa jotenkin paljon ahkerammin ja enemmän ajatuksella kuin Suomessa. Täällä tuntuu niin hienolta saada glögiä ja maistaa piparkakkua ja muuta, koska kaiken eteen joutuu näkemään ihan eri tavalla vaivaa. Kaikki tuntuu ansaitummalta eli maistuu myös paremmalta!

Viime vuonna olinkin Suomessa tähän aikaan ja palasin juuri aatoksi Tokioon, joten tämä joulun odotteluaika Japanissa on nyt ihan uutta. Eikä yhtään haittaa, ettei ole Suomessa, vaikka siellä lunta ja pakkasta onkin. Täällä on vain koleaa ja sisällä jäätävää, mutta niitä paria kynttilää, jotka on kalliilla Loftista ostanut, on mukava poltella ja kuunnella youtubesta joululauluja. Katsoa vähän TVkaistaa välillä ja nähdä siellä suomalaisia joulumainoksia!

Viime vuonna reissujeni takia jäivät myös väliin kahdet isot joulunnostatusjuhlat: aiemmin mainitut suurlähetystön itsenäisyysbiletykset sekä viime viikonlopun suomalaisyhteisön viralliset pikkujoulut. Mutta nyt pääsimme patojen äärelle!



Kaiken japanilaisen ruokapähkäilyn lomassa oli ihanaa nautiskella välillä tuttuja ja turvallisia antimia!



Nämä korvapuustit olivat ihan taivaan nannaa!



Ja saatiinpa torttuja sittenkin myös tänä jouluna!



Suomessa en ihmeemmin fanittele karjalanpiirakoita, mutta täällä ne ovat sellaista herkkua, että kaikki kalpenee rinnalla.



Jopa munavoi!



Olenkin päättänyt, että kun palaamme Suomeen, opettelen itse tekemään karjalanpiirakoita. Moni on opetellut täällä, mutta vaikka juuri ostimmekin isomman grillin, ei siinä taida sentään karjalanpiirakkain leipominen onnistua. Saatan kyllä siltikin yrittää!

Tämä kakku oli tosi upea, mutta en millään jaksanut maistaa sitä. Itse asiassa koko päivän paastoamisen jälkeen mahaan ei mahtunut kuin vähän yli yksi lautasellinen herkkuja, mikä harmittikin loppuillan... Olin kateellinen uusille vieraille, jotka saapuivat paikalle vielä tyhjän mahan kanssa!



Laitetaan nyt tämäkin jouluasia tänne, vaikkei omalle lautaselleni päätynytkään.



Kunnon pikkujoulupitoihin kuuluu tietysti myös PUKKI, joten pukki saatiin! Pukilla oli isot lahjavarastot, joiden täyttämistä me vieraat olimme kukin avittaneet.



Juhlissa oli paljon Suomesta innostuneita japanilaisia, suomalaisten aveceja ja kavereita, ja kun pukki kehotti istumaan polvelle, syntyi hirmuinen jono! Kaikkien piti päästä!



Sitten pukki jakoi lapset ja lahjoja jännitti. Eiku.



Illan musiikkiannista vastasivat suomicovereita tykittelevä Mr. Perkele sekä kaksi bändiä, joten meininki rokkasi!







Illan päätti yhtye Wäinämöinen, joka nykyisellä kokoonpanollaan taisikin heittää viimeisen keikkansa. Tokiossa virtaa pian reippaasti vähemmän suomiverta kuin ennen (brutaalia!), sillä niin moni nokialainen ja muitakin poistuu pian Japanista parempibisneksisille vesille. Emmepä taida mekään täällä enää ensi jouluna olla, joten kaikin puolin nämä joulusuomikemut olivat hieman haikeutta ja etukäteisnostalgiaa aiheuttavat. Moni kaveri ottaa ja lähtee, muutoksen tuulet ja niin edelleen.

Mutta mainiot olivat sapuskat ja porukat, ja nyt sitten odottelemaan oikeaa joulun viettoa ja toivottavasti hyvin lumisen Hokkaidon rinteitä!

maanantai 14. joulukuuta 2009

Joulukahvit

Jos Tokiossa etsii joulumieltä, eräs hyvä keino on pujahtaa kahvilaan. Kahviloissa on aina lämmin, ja Tokion kahviloissa yleensä soi tosi kiva musiikki, pehmeää jazzia tai muuta tunnelmallista. Oma suosikkikahvilani on lähistöllämme sijaitseva La Cucina, ja erityisesti sen yläkerta, koska siellä on aina tosi rauhallista. Siellä on yleensä vain yksin liikkeellä olevia ihmisiä, jotka joko opiskelevat, tekevät koneella töitä tai lueskelevat muuten vain, omissa oloissaan. Siellä on niin rauhallista, että jos keskustelua kaipaavat parit tai isommat porukat tulevat kurkkaamaan portaiden yläpäähän, he yleensä kääntyvät takaisin hälyisempään alakertaan häiriintyneinä hiljaisuudesta!

Käyn kyseisessä kahvilassa välillä kirjoittamassa kirjeitä - taito, jota olen yrittänyt elvyttää täällä kaukana Suomen tutuista asuessa. Alkuaikoina kävin siellä myös opiskelemassa japania, mutta nyt enää äärimmäisen harvoin jaksaa raahata oppikirjoja mukana...

Tokiossa on siis muutamia kivoja kahviloita, mutta yhä vieläkin Se Täysin Oikea tuntuu puuttuvan. Shimokitazawan jazzkahvila Masako on kyllä ihana, samoin Harajukun Yellow Café ja Koenjin Dogberry. Se Täysin Oikea olisi vain kiva löytää lähimaastosta, ettei kahvilan vuoksi tarvitsisi vaeltaa aina metrolla jonnekin.

No, Starbuckseja lähistöllä ainakin riittää - niitä kai on kaikkien lähistöjen lähistöllä. Ei niitä kyllä yleensä tule harrastettua, mutta NYT oli pakko. Piparikahvin takia! Hetki kirjan ja Starbucksin Gingerbread Latten (jinjaabureddo rate) kanssa tuo väkisinkin rauhaisan joulumielen!



tiistai 8. joulukuuta 2009

Pikainen uutiskatsaus

Koostin pikaisen katsauksen viime aikoina mieleen jääneisiin uutisiin. Aloitetaan tuoreimmalla ja yllättävimmällä.

* Japanista karkoitettu kiinalainen nainen onnistui palaamaan maahan vaihdettuaan kirurgisella toimenpiteellä sormanjäljet vasemman ja oikean käden välillä. Hänet oli karkoitettu maasta aiemmin, koska hän oli ylittänyt oleskelulupansa. Nainen pidätettiin viime kuussa, sillä hänen epäiltiin lavastaneen avioliitonsa japanilaisen miehen kanssa. Tämä on ensimmäinen ilmi tullut biometriahuijaus, ja nyt viranomaiset epäilevät, että sormenjälkien vaihtaminen saattaa olla varsin yleistä. Nainen kertoi leikkauksen maksaneen noin 10000 euroa, joten hänen on todellakin täytynyt haluta palata Japaniin. BBC News

* Japan Airlines on käynyt neuvotteluja työntekijöidensä eläkkeiden leikkaamisesta. Yhtiö ehdotti, että eläkkeellä olevien entisten työntekijöiden eläkettä leikataan 30% ja nykyisten työntekijöiden tulevaa eläkettä 53%. Tällä säästöllä yhtiö voisi varmistaa valtion takaaman tukipaketin. Hieno maa. Hieno tuokin eläkesysteemi, että ilmeisesti niitä tulevia eläkerahoja ei laiteta mihinkään rahastoon, vaan ne maksetaan sitten tulevaisuudessa. Jos on rahaa... Kun isolla (ja konkurssikypsällä) japanilaisella lentoyhtiöllä käydään tällaisia neuvotteluita, voi vain arvailla, millaisissa kantimissa pikkuyhtiöiden eläkkeet ovat. Toivottavasti olen aivan väärässä. Japan Today

* Nagoyassa joukko poliisimiehiä on alkanut harrastaa drag dressingiä työaikana. Uutisen mukaan partion asusteisiin kuuluu lyhyt hame, sukkahousut, korkokengät, peruukki ja ilmeisesti arvokas brändikäsilaukku. Ja taitovalikoimiin musta vyö karatessa, judossa tai jossain muussa kamppailulajissa. Kaiken tämän tarkoitus on saada pidätettyä Nagoyan kaduilla käsilaukkuja varastelevat hyypiöt. Japan Today

* Ja entisestään laskevan syntyvyyden syihin... Viime aikaiset tutkimukset osoittavat, että noin 20-30 -vuotiaiden miesten joukosta jo 60% tunnustautuu "ruohonsyöjiksi", eli miehiksi, joita ei kiinnosta seksi tai kontaktin luominen naisten kanssa. Nämä hoikat pojat ovat heteroseksuaaleja, mutta kumppanin saalistaminen ei kuulu heidän taitovalikoimiinsa tai kiinnostuksen kohteisiinsa. Nyt arvioidaankin, että japanilainen maskuliinisuus on pehmenemässä kilpailu- ja suorituskulttuurista aivan päinvastaiseksi. Paljon lisää aiheesta kertoo npr.org.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Ruokahöpinää muun muassa

Kuinka olenkaan ihastunut tuollaiseen paahtovanukkaaseen, tai mitä ikinä sitten onkaan! Joku kermaisa pudding, karamellikastiketta alinna. Muutoinkin japanilainen pudding, purin, on niin nannaa. Jos izakayassa on sellaista jälkkärinä, oku ottaa, aina ottaa!



Mietin tuossa äsken kaupan kassalla, että mitenhän ikinä ostokset jossakin Alepassa tai vastaavassa enää sujuvat. Eivät voi sujua. Täällä on jo ihan kaavoihinsa kangistunut kauppatoimissaan. Kummassakin lähistön isommassa supermarketissa toimitaan samoin. Otetaan mennessä ostoskori, jonka tahtoessaan voi laittaa työntökärryyn (jonka alaosaan mahtuu toinen kori tarvittaessa, isompia ostoskärryjä ei ole). Lapataan se täyteen kaikkea hyvää. Mennään kassalle. Asetetaan kori kassatiskille, ja myyjä siirtää ostokset viivakoodin kautta toiseen koriin, tarkkaan harkitussa järjestyksessä. Touhun katselu on joskus kuin palapelin kokoamisen katselua. Tekisi melkein itse mieli mukaan asettelemaan jogurttipurkki juuri tuonne koloon tofun viereen.

Toisinaan ostoskoripalapelin suorittaa toinen myyjä, ja toinen iskee tavarat kassaan ja pyytää rahat. Ja ellei ole tarkkana, saattaa koriin livahtaa myös muovilusikka tai syömäpuikot jogurtteja ja makeja varten. Blogissamme on kenties jo mainittukin joskus, että kyseisiä muovilusikoita meillä on ainakin 100, koska alussa ei millään muistanut kieltäytyä ajoissa. No, koriin lykätään myös (aina liian monta) pari muovipussia, ja sitten pääsee tämä uuden korin kanssa pakkaustason ääreen kaupan seinustalle. Siinä sullotaan itse tavarat kasseihin, vieressä toki märkä pyyhe sormia varten eli sitä varten, ellei pussin suu aukea helposti. Pakkauspisteellä on yleensä myös vedenkeitin ja mikro, jos tahtoo alkaa heti syömäpuuhiin, kuten esimerkiksi laskea nuudelikuppiinsa kuuman veden.

Pienemmissä kaupoissa kuten konbineissa myyjät pakkaavat ostokset pusseihin saman tien ihan itse, ja vielä isommissa kaupoissa taas on yleensä pakkauspuuhiin erikoistunut henkilö erikseen. Joskus kassalla on vielä kolmaskin tyyppi, joka häärää muuten vain.

Esimerkiksi tässä taannoin Ikeassa olin ihan hämilläni, kun seisoin yhtäkkiä kassaliukuhihnan toisessa päässä hihna täynnä ostoksiani. Siinä vain lojuivat, siitä piti alkaa noukkia kassiin, joka vielä itse oli pitänyt muistaa napata mukaan ja vieläpä maksaa kassista rahaa! Huh huh - liikaa skandinaavista vapautta & vaivannäköä! Ja ylipäänsä - liukuhihna! Mikä se on?

--

Ruokaostoksista kaiken kaikkiaan, että Elmereiden alkuaikoina tein päivityksen kaikesta kummallisesta, mihin kaupoissa on saanut törmätä. No, kaikkeen siihen törmää yhä, eikä minkään merkitys ole vieläkään sen kummemmin valjennut. Japanilaiset antimet, joihin olen erityisen höyrähtänyt, ovat: se pudding, tuore ananas purkissa, japanilainen kurpitsa (valmiiksi keitettynä), reikäjuures eli renkon eli lotus root (no se sentään on selvinnyt, että mikä se on) valmiiksi keitettynä seesaminsiementen kanssa, kausittaishedelmät eli tällä hetkellä mandariinit ja syksymmällä taivaallinen nashi (omena-päärynä) ja kohta mansikat, kylmä vihreä tee, genmaicha-tee kuumana, maustamaton jogurtti, sobasämpylä (sobanuudeleita sämpylän sisällä), kaikki tofu ja silloin tälläin, sopivin väliajoin makit, inarit ja perunasalaatti.



--

Viime perjantaina Suomen suurlähetystö järkkäsi oivalliset itsenäisyyspäivän juhlat, joissa finskit herkutkin taas muistuivat mieleen. Oli porkkanalaatikkoa ja lanttulaatikkoa, rosollia ja karjalanpiirakoita munavoilla, ruisleipää ja smetanaa. Toki myös kinkkua ja kalaa. Sekä viinejä, viskejä ja vodkia. Kerrassaan runsasantimelliset juhlat, kiitos vain kaikille asianosaisille! Ja jotta herkuttelu ei tähän jäisi, ensi lauantainakin suomimieliä hemmotellaan isohkojen pikkujoulujen merkeissä. Ei täällä siis lanttulootaa ehdi ikävöimään, vaikkei kotiuunia omistakaan! Joulutortut lienevät nyt ainoa jouluinen laji, jota maistamaan ei ole päässyt. Pipariakin on kodin joka nurkka täynnä, ei kylläkään itse leivottua.

--

Koleus on vallannut Tokion. Päivisin auringossa on yhä lämmin, mutta iltaisin ei suinkaan. Tuuli on toisinaan julma, ja kesätakki vaihtui suoralta kädeltä talvitakkiin ilman välivaiheita. Alakerrassa on pysyvästi 13 astetta, yläkerta sentään sinnittelee 16-18 asteessa. Varatoimenpiteet on otettu käyttöön, hokkairoja ei sentäs vielä.

--

Bling bling on myös vallannut Tokion. Jokainen kaupunginosa panee parastaan talven valotaideteoksineen. Kävelimme eilen Shinjukun Southern Terracen valomaailmassa, jonka valkoisten puiden siimeksessä lähestulkoon sokeuduimme. Toinen vallitseva väri oli sininen. Missä punainen ja vihreä, joulun värit? No, varmaankin maissa, joissa joulua todellisesti vietetään. Nämähän ovat vain talvi-seasonin illuminaatiota. Täällä aika hieno kuva.

Loppupäässä aluetta oli kotamainen valohässäkkä, kai se kuusi oli olevinaan, jolle jonotettiin kymmenien henkien voimin. "Kuusen" sisällä pääsi painamaan nappulaa, jolloin jokainen painaja sai puun syttymään satunnaiseen väriin. Vau? Tai saattoi touhulla olla jokin muukin funktio, jota emme hoksanneet. Seurasimme pariskuntaa, joka antoi sylimäyräkoiransa painaa tassullaan nappulaa. Koiralla oli ihan taatusti päällään joku söpö mekko.

Tokiolaiset!! :)


keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Joulukuun hehkua!!

Tällä erää pelkästään kuvat saavat puhua. Oku vietti upean päivän Shinjuku Gyoenissa ja totesi monien muiden lailla, että sugoiiiiiiii sentään kuinka joulukuinen syksy on hieno!


Loppuun taidehenkinen ylivalokuva hetkestä, kun lehtiä lensi ja lapset äiteineen riemuitsivat.


P.S. Kerrankin helppo kuvapläjäys: tuskin yksikään kuva kaipasi lisäväriä tai muuta kikkailua!