maanantai 10. marraskuuta 2008

Retkipäivä Uenoon

Koska pääasiassa vain nyhjäämme länsi-Tokiossa, päätimme viimeinkin astua myös arvoitukselliseen itään. Olemmehan toki reissuillamme siellä ennenkin käyneet ja asuneetkin, mutta tämän Oikean Asumisen aikana Ueno, Asakusa ja muut ovat saaneet odottaa vuoroaan. Lauantaina otimme viimein alle Yamanote-junan ja suuntasimme Nipporin asemalle, jonka välittömässä läheisyydessä sijaitsee Yanakan valtava hautausmaa. Siellä oli kauniita kirsikkapuita, voi toistaiseksi vain kuvitella kirsikankukkien kirkkauden keväisin. Kiertelimme hautoja, joista ei valitettavasti pystynyt lukemaan mitään kiintoisia elinvuosia, nimistä puhumattakaan (meidän taidoillamme).

Haudoilla oli hieman aavemainen tunnelma, kun korpit raakkuivat niin vimmatusti ja joka puolelta putkahteli kissoja! Ne ol
ivat suloisia ja hyvin kesyjä, yksi lähti meitä seuraamaankin. Niin tiiviisti tuntuivat haudoilla viihtyvän, että eivät kai ne mitään muita voi olla kuin kuolleiden henkiä!??

Osa hautakivistä näytti hirmu vanhoilta,
osa uudemmilta. Monille haudoille oli istutettu kauniita puita ja pensaita.

Kävimme myös Tokugawan perhehaudalla (tai se
n aidalla), eli siellä lepäsi myös Japanin viimeinen shogun (ei kuvassa, vai olisiko?).



Jatkoimme kävelyä Yanakan pikkukaduilla kohti Uenon puistoa. Matkalla silmään osui kivan näköinen taidekahvila ja astuimme sisään. Se oli olevinaan oikein ranskalaistyylinen, omistaja kenties ranskalaisen taiteen ja kulttuurin harrastaja. Vanhempi japanilaisrouva tarjoili meille kahvia ja teetä kukkaiskupeista, ja kävimme jopa pienen keskustelun ja aivan japaniksi! Rasti seinään! Rouva puhui juuri sillä kohteliaisuustasolla, jota me tajuamme, joten se hiukkasen auttoi. Hän kysyi, että olenko minä okusan, ja olenhan minä, kukas muukaan!? ;) Jostain hämäräksi jääneestä syystä paikassa oli näytillä myös formula-aiheisia kuvia ja tauluja... Ei jotenkin sopinut kuvaan.

Uenon puistossa kuljeskelimme alueilla, joilla emme olekaan ennen käyneet. Meneillään olivat jotkut messujen tapaiset hässäkät keskellä puistoa, ja siellä näkyi muun muassa tällaisia ihmemiehiä:



Löysimme tämän lisäksi myös pienen huvipuiston, kalatikkarin, sinisen kirahvin ja australialaisen (?) miehen, joka osasi laskea "yksi kaksi kolme neljä viisi" ja josta otimme hänen kamerallaan kuvan hänestä ja hänen kalatikkaristaan (jonka sisällä oli myös juustoa).

Uenon puisto on myös sinitelttaisten kodittomien kotiseutua. Nytkin meneillään oli joku huopajono, miehet (ehkä joku nainenkin muassa) jonottivat uutta huopaa tai vastaavaa kojusta. Päivisin aika usealla on sininen pressunsa käärittynä kärryyn, jossa on isot kuormat kaikkea muutakin eli koko omaisuus, mutta osalla on ne teltat siellä pusikoissa kaiken aikaa. Miten ne pärjäävät siellä talvisin? Onko niillä teltta-kotatsut?

Sitten tallasimme Uenon asemalle ja jälleen kahvilaan, nyt Andersonille juustopalleroille ja nakkisämpylälle (eli sämpylän sisälle leivottu nakki), ja sen jälkeen aseman lähellä oleville hauskoille pikku ostoskaduille eli
Ameyayokochon alueelle. Kadut kuhisivat kuin kauppahallissa, kaupan oli kaikkea maasta taivaaseen, kengistä hedelmiin, myös armottomat kasat kaikenlaisia erimallisia kaloja ja muita inhoja mereneläviäkuolleita.

Otimme Uenosta hatkat ja menimme Meguroon, aikeenamme löytää eräs paikka, josta kerromme myöhemmin, mutta lopulta tuli päädyttyä, yllätyksellisesti, syömään! Paikaksi löytyi Little India -niminen inkkarisyöttölä, jossa oli oivaa sapuskaa! Erittäin hyvää, suosittelen! Vegetarian setissä oli valtaisa ihana naan, keltaista riisiä, salaatti, jälkiruokamangoananaslassi ja curry, jossa oli jotain ihanaa kardemummaista juttua, kasviksia ja aivan mahtavan makuista perunaa! Tajusinkin, etten ole syönyt perunaa moneen kuukauteen (paitsi perunasalaatissa ja ranskalaisten perunoiden muodossa)! Herkkua oli.

Sunnuntaina emme tehneet juuri muuta kuin ostimme huivia hanskaa villatakkia, söimme Shakey's-pizzaa ja kalisimme kotona huopien alla tuplavillasukissa. Syksy on tullut, kyllä, eikä meillä ole kuin kolumbialaisen pahanhajuinen ilmaisheater sekä kalliskäyttöinen ilmastointilaite. Pian siis sähköpeiteostoksille! Minä haluaisin okusanin päiväkäyttöön kotatsun... Joulupukki, kuuletko Japaniin saakka?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hui miten pelottavan näköisiä noi "ihmemiehet".
Kärsinkin kyllä jonkinlaisesta naamarikamosta:)
Tosin, kalatikkari, jonka sisällä on juustoa kuulostaa kyllä melkein yhtä pelottavalta:D