Yhä ylös yrittää...

Viime lauantai oli täydellisen kirkas ja aurinkoinen. Ihana päivä! Lämpöä yli 20 ja kaupungilla meinasi läkähtyä, kun oli varautunut villavaattein kodin sisälämpötilan hämätessä. Tuuli oli tosin luja. Tuntui, että ensimmäisen kerran Tokiossa olon aikana tuuli.

Aikeenamme oli päästä ylös ja korkealle. Se on Japanissa helppoa, sillä pilvenpiirtäjiä, torneja, siltoja, maailmanpyöriä ja vuoria riittää. Tosin se ei ollut yhtään helppoa.

Roppongin kasvisburgereiden jälkeen suuntasimme Mori Towerin museota ja City View / Skydeck -näköalatasannetta kohti Roppongi Hillseillä. Sinnehän olisin päässyt ilmaiseksi TIFF-passilla TIFFin aikaan, mutta mitä sitä tuollaisia etuja käyttämään. Oikeaan aulaan löydettyämme päätimme jättää museon toiseen kertaan ja mennä vain maisemapuolelle, 1500 jenin (nykykurssilla n. 12e) hintaan. No, Skydeck oli suljettu kovan tuulen vuoksi. Se siitä sitten.

Kävelimme halki Roppongin kohti Tokyo Toweria. Tornihan on Eiffel-tornin mallia mukaellen rakennettu ja hitusen korkeampikin kuin Eiffel. Korkein tuommoinen rakennelma Japanissa ja "tallest self-supporting steel structure" maailmassa. Löydettiin paikalle ja katsottiin, että onpas paljon väkeä sisällä jonottamassa, että tuossahan kestää kauan. Liput näyttivät olevan noin 800 jeniä. Sitten huomattiin, että äh, jonoahan on ulkonakin. Jonoahan oli ulkona pitkästikin, koko tornin ensimmäinen sivu. Kävelimme etsimään jonon päätä. No, jono kääntyi ja kiemurteli toisenkin sivun mittaisena - ja luovuimme aikeesta. Mokomakin turistirysä. Jäimme hetkeksi katsastelemaan joulukuusen ja koristeiden asettelua Towerin pihamaalle. Kyllä, joulu on saapunut tännekin. Kun kurpitsoista pääsimme viimein eroon, olemme saaneet tilalle auringossa kylpevät kuuset ja kimalteet.

...katolle hän kiipeää

Päätimme lähteä kotikulmille eli metrolla Ikebukuroon. Siellä seisoo Sunshine City, moniosainen kompleksi, josta löytyy niin ostoskeskusta, planetaariota, akvaariota, kummituspuistoa kuin jäätelökaupunkiakin. Ne toiseen kertaan, nyt YLÖS. 240-metrinen, nimensä mukaisesti 60-kerroksinen Sunshine 60 -torni pystytettiin sodassa tuhoutuneen vankilan paikalle, ja huhutaankin, että alue on kirottu! Mestoilla mestattiin sotarikollisia, entinen pääministerikin. Kummituksia enemmän pelotti maanjäristyksen mahdollisuus, mutta rakennus on toisaalta erikoisteknologialla varusteltu juuri maanjäristysvaaran varalta, eli kohtuullisen turvassa olimme. Hissi oli huisi! Se suhahti ylös 600 metriä minuutissa - ja hissi onkin yksi maailman nopeimmista. Valot myös sammuivat hissin lähtiessä liikkeelle, tähtiä syttyi kattoon ja eteerinen avaruusakvaariomusa soi!

Ylhäällä huimasi niin maan perusteellisesti, mutta onneksi päivä oli jo tummumassa illaksi. Ostimme pikku-biirut ja istuimme maiseman ääreen ihailemaan auringonlaskua. Fujia ei näkynyt kuin aavistuksena pilviverhon takana, muuten näkymiä riitti tosi kauas. Bongattiin melkein kotikin, kotiasema näkyi hyvin. Älysimme viimein, että uloskin pääsee, ja ulkotasanteella olikin huimaa. Kirjaimellisesti.

Hinta ei Sunshine 60:ssä päätä huimannut: sisälle maksoi noin 600 jeniä. Hienoa oli myös se, että jonottaa ei tarvinnut laisinkaan eli turistit pysykööt Tokyo Towerissaan!

Mutta me menemme huomenna kohti aivan toisenlaisia seikkailuja - onhan taas turismipäivämme eli lauantai!