Toinen ja kolmas japanilaiskohtaaminen

Taas on tullut tavattua uuden kotimaamme kansalaisia. Norikon treffaamisesta onkin jo useampi viikko eli alkuun muistelua. Noriko on eräältä japaniystäväsivustolta, ja tapasimme Shibuyassa Starbucksin alla. Oli hassua, että tuo paikka Tokion kuuluisimpien liikennevalojen nurkilla on todella kuhiseva treffipaikka, jolla odottaa kymmeniä ja kymmeniä treffaajia (Stockan kellon alus kertaa 10), niin satuin menemään suoraan Norikon viereen! Noriko vei meidät Hobgobliniin, joka on yksi Tokion brittipubeista. Täällähän on toisinaan vaikea löytää oluttuopposta ilman, että joutuu samalla syömään ruokaa, mutta brittipubit, kuten Hobgoblin, Hub ja 82 Ale Pub, ovat aika varmoja. Hubissa on myös hyvät happyhourit.

No, mutta Hobgoblingissa olimme - ja taustalla pauhasi jalkapallopeli. Itse asiassa suoraan yläpuolellamme. Se teki keskustelun aika vaikeaksi, etenkin, kun baarissa sai todistaa myös yllättävää japanilaista vapautumista: aina maalin tapahtuessa japanilaiset mylvivät. No, melun yli huutamisen jos unohtaa, niin tapaaminen oli kyllä mukava. Noriko väitti, ettei osaa hyvin englantia, mutta ei hänellä mitään vaikeuksia tuntunut olevan. Noriko muuten ihmetteli, että miksi hänen nimensä kirjoitetaan r:llä, kun "L" kuulemma olisi oikeampi ääntämys -> Noliko. Tuo osaksi selittää täkäläisen Engrishin, r & l ovat periaatteessa sama kirjain.

Kerroin Norikolle toki myös Noriko Show:sta, mutta saattaa olla, että juuri siinä yhteydessä Norikon englanti petti. Ainakin meilissä jälkeenpäin hän sanoi, ettei aina ihan ymmärtänyt kaikkea mitä sanoin... :)

Norikolla on uusiseelantilainen poikaystävä, ja toivottavasti myöhemmin tavataankin porukalla.

No, eilen sitten oli vuorossa Kumiko eli Kumi, samalta sivustolta. Shibuyassa jälleen kohtaaminen, nyt 109:n edessä (8 kerrosta teinivaateliikkeitä vieri vieressä, Noriko kierrättikin mua siellä). Kumi työskentelee Ginzassa free-graafikkona (Noriko on töissä sihteerinä jossain Amnestyn kaltaisessa yhdistyksessä) ja hän todella puhui totta siinä, ettei osannut kuin vähän englantia. No, se ei menoa haitannut, olihan lauantai-ilta! Menimme Kumin lempipaikkaan, erääseen italialaisbaariin. Annoin Kumille vapaat kädet tilata, ja ihania juttuja tulikin! Tosi hyviä drinkkejä, ja sitten alkusalaattina mozzarellaa, tomaattia ja artisokkaa basilikaöljyssä, sitten käsittämättömän maukkaita perunoita gorgonzola-kermakastikkeessa ja vielä maukas kasvispasta lopuksi. Jaoimme kaikki annokset omille pienille lautasillemme eli periaatteessa söimme vain yhden hengen ruuat. Kumi tunsi tarjoilijapojan ja pyysi tätä tekemään meille hyvät drinkit: tuli oolongtee-juomat. Yhdessä izakayassa kerran joimmekin tuopilliset oolong-shochua. Se ei ole varsinaisesti hyvää, muttei varsinaisesti pahaakaan.

Meillä oli molemmilla elektroniset sanakirjat (minulla ihanainen pinkkini!), joten niiden avulla plus japanin ja englannin rippeillä saimme aikaan kiintoisia keskusteluja. Sain jopa selville, että (kuvitelkaa tämä keskustelu elekielen värittämänä...) Kumin amerikkalainen poikaystävä opiskelee eläinlääke-tiedettä ja viettää paljon aikaa Tampan osavaltiossa jossain keskellä metikköä vuoristomökissä etsien bambien ruumiita metsästä ja tutkien niiden kuolinsyyn...! Kiintoisaa... Kumi onkin lähdössä jouluksi Jenkkeihin, se poitsu asuu Seattlessa (silloin kun ei ole metsässä). Osaa täysin japania, on asunut täällä ja muuttaa taas maaliskuussa Sapporoon. Aikamoista kaukosuhteilua.

Jouduin mäkin sitten yrittämään japanin puhumista, tosi hyvä! Kaiken mitä sanoin, Kumi kyllä ymmärsi. Ja varmasti opinkin taas jotakin. Oli myös kiva, kun tuntui, että ainakin aihepiirin ymmärsi, kun Kumi ja se tarjoilijapoika juttelivat välillä keskenään. Pitkälle myös pärjäsi, kun hoki oishiita :) (= "namia!"). Kerroin muun muassa menestyksekkäästi suomalaisista jouluruuista japaniksi... Kumi kuulemma kovasti haluais maistaa "kurisumasu no hamu":a. Ookii hamu desu yo (iso kinkku onpi se!).

Se on hauska noiden enkkua huonosti osaavien japanilaisten kanssa, että englanniksi kysymyksen esittäminen on hyvin vaikeaa. He eivät tajua, että kyseessä on kysymys, ellei muista kiekua korkeaksi lauseen loppua. Tekisi kovasti mieli lisätä engl. kielisen kysymyksen loppuun ka-pääte, japanin kysymyspääte siis, mutta kai se vähän hölmöä olisi. Nytkin yleensä, kun jotain englanniksi kysyin, Kumi vain myönteli että niin niin ja kyllä kyllä vastaamatta itse kysymykseen.

Ylläri illan päätteeksi oli, että Kumi vaati saada maksaa koko laskun, kun oli kuulemma minun Welcome partyni :) Lasku oli iso, joten mua yhä vaivaa se, että niin paljon hän joutui maksamaan, mut ehkä pääsen vielä tasoittamaan tilannetta. Ja oli mulla onneksi Kumille lahjaksi muumipuhelinkoru. Kawaii Moomin!

Kumi on tuntemistani kolmesta japanilaistytöstä (tai naisesta, kaikki ovat yli 30, itse asiassa 32-36v) kaikkein eniten Tokyo-pimu. Korkokenkää, hamosta ja karvahupputakkia. Hän valitteli kuinka hänen tukkansa on niin hirveä, kun latvat kihartuvat, toisin kuin muilla, yleensä suoratukkaisilla japanilaisilla. Ja niin oli nätit kutrit Kumilla että moni olis kateellinen!

Kovasti ovat kaikki nuo japanilaistuttuni länsimaisten miesten perään. Kuinkahan käy japanimiesten, kun valkonaamat vievät maan naiset! Joutuvat kohta ottamaan itsekin jonkun länsimaalaisnalkuttajattaren!