Shibuyan jalokivi

Shibuyan ytimen vilkkauteen kätkeytyy eräs harvinaisuus, jonka merkitys ei kaikille aukene, mutta itselleni ja monelle muulle se on upea aikamatka lapsuuteen. Ja samalla myös mainio tapa viettää aikaa yksin tai yhdessä. Shibuya Kaikan on Pelihalli, jollaista ei ole Suomessa nähty. Toki huvipuistojen hallit tai jo aikaa sitten edesmenneet Pelikaanit pääsevät lähelle, mutta tietystä retrohengestään huolimatta Kaikan tarjoaa kokonaisvaltaisemman kokemuksen uusista ja vanhoista japanilaisista peleistä. Kaikan on kuin historiankirja, jossa pääset itse kokemaan muinaiset tapahtumat uudelleen ja uudelleen. Ainakin niin kauan kuin kolikkoja riittää.

Tämä viisi kerrosta pelikoneilla täyttävä paikka tarjoaa japanilaista arcade-kulttuuria peräti 230:n kabinetin verran. Siksi ulko-ovella onkin kartta toivottamassa tervetulleeksi, josta käy ilmi millaisia pelejä mistäkin kerroksesta löytyy. Hintakin on hyvin kohtuullinen, sillä pelaaminen maksaa kakkoskerrosta lukuun ottamatta vain 50 jeniä, joten viihtymään pääsee pikkurahalla. Toisessa kerroksessa on uudempia ja isompia laitteita, kuten Dance Dance Revolution, Half-Life 2 ja Drum Mania v5 ja niiden viihde kustantaa kerta-annoksena 100 jeniä.

Viidennessä kerroksessa on vanhimmat ja omalta osaltani kiinnostavimmat pelit, joten se oli ensimmäinen kohde. Arkanoid, R-Type, Rally X ja ... Super Mario Bros! Kaikkia on pelattava, mutta ensimmäisenä Mariota. Arcade-tikulla ja automaatin pitkäliikkeisillä nappuloilla peli on selvästi vaikeampi kuin Nintendo Entertainment Systemin padilla. Kolikoita kuluu, mutta Mario alkaa pysyä paremmin hyppysissä (kyseinen peli on itse asiassa Vs. Super Mario Bros, joka on aavistuksen vaikeampi kuin NES:in SMB). Uskomatonta, miten vieläkin muistaa 1980-luvulta matkan perheen kanssa Uumajaan, kun hotellin aulasta löytyi Mario-kone ja vanhempien matkakassa olisi mielestäni voinut siirtyä kokonaisuudessaan koneen kitusiin.

Kolmannessa ja neljännessä kerroksessa on pääasiassa taistelupelejä. Street Fighter II Turbo ja Tekken 6 nielaisevat armottomina kolikoita. Kuten osa kavereista tietää, niin minun pelitaidot jäivät 90-luvulle, jos taitoja oli edes silloinkaan. No, parasta aikuisena olemisessa on, että nyt voi tehdä rahan puolesta asioita, joista lapsena haaveili. Täältä löytyy myös Sega Virtua Striker 2006 -jalkapallo ja varsin hyvillä kontrolleilla toteutettu Power Smash 3 -tennispeli. Parin konetta vastaan pelatun tenniksen jälkeen automaatti ehdottaa, että voin pelata toisella koneella olevaa japanilaista vastaan. Nyt tiedän ainakin miltä Jarkko Niemisestä tuntuu, kun voitokkaan 1. erän jälkeen ei peli enää kulje.

Kohtaanpa myös erään animelta näyttävän taistelupelin, josta en ehdi tajuta suorastaan mitään. Kone ilmeisesti valitsee hallista jonkun ihmisvastustajan ja sitten mennään. Ihan reilua, kun vastustaja pistää ensimmäisessä erässä ainakin 30 iskun kombolla meikäläiseltä nenän niskaan. Pahaa tekee, kun nätti tyttöhahmoni ei mahda luutaa heiluttavalle tyttelille mitään. Uusi yritys ja lopputulos lähes sama. Kolmannella kertaa huidon itse luudalla ja alku vaikuttaakin lupaavalta... kunnes taas tulee dunkkuun.

Onneksi sentään rumpujen kanssa menee paremmin ja kakkoskerroksessa tuleekin pysähdyttyä vähän pidempään. Ja sen jälkeen sopii siirtyä vielä ykköskerrokseen, joka on ovelasti katutason alapuolella. Hätäiseltä pelaajalta koko kerros voi jäädä huomaamatta, koska alas mennään eri kohdasta kuin ylös. Kun ykköskerroskin on koluttu, niin voi todeta, että 1500 jeniä ja noin kolme tuntia vapaapäivästä on kadonnut. Vieläkin voisi pelata, mutta nälkä ajaa syömään edullista ramenia myöhäiseksi lounaaksi.

Shibuya Kaikan on arcade-peleistä innostuneelle peliharrastajalla suoranainen keidas. Totta kai näitäkin pelejä voi tahkota kotona emulaattorilla, mutta ei siten samaa tunnelmaa saavuta. Harmillista, että täälläkin, kuten melkein kaikkialla Japanissa, saa tupakoida. Tuhkakupin saa nostaa jopa pelikoneelle, jolloin nikotinistin ei tarvitse keskeyttää pelisessiota ruokkiakseen riippuvuuttaan. Peliriippuvainen löytää Kaikanin Shibuyan aseman vieressä olevalta Tokion vilkkaimmalta risteykseltä parissa minuutissa. Kun suuntaa Starbucksin edestä lähtevälle kävelykadulle, jossa on mm. jättimäinen HMV-musiikkikauppaketjun taulu, niin Kaikan tulee hetken kuluttua vastaan vasemmalla. Helppo maamerkki on kadun vastakkaisella puolella olevat HMV:n portaat.

Insert Coin!