maanantai 13. lokakuuta 2008

Tokyo Game Show 2008

Perjantaina sattui niin mukavasti, että työnantajani antoi kaksi lippua käynnissä olleille Tokyo Game Show 2008 -messuille, joten lauantaina aamupäivällä suuntasimme Tokion asemalle, josta jatkoimme JR Keiyo Linella noin puoli tuntia Chiban suuntaan. Tokyo Game Show on vuodesta 1996 lähtien järjestetty valtavan suuri pelitapahtuma, jossa kaikki peliteollisuuden suuret nimet esittelevät uutuuksiaan. Ja erityisesti sillä mukavalla poikkeuksella moniin muihin tapahtumiin nähden, että tässä tapahtumassa pressin ja yritysten lisäksi myös kuluttajille on varattu kaksi päivää uutuuksien ihmettelyyn.

Tänä vuonna kaksi isoa messuhallia oli pimennetty eri pelitalojen standeja varten ja kolmas iso halli oli varattu peli- ja fanikrääsän myyntiin ja lisäksi lasten pelimaaksi. Ilmeisesti lapset nähdään isona markkinana, sillä kasvaahan heistä tulevaisuuden pelisukupolvi ja lisäksi lapsille suunnattujen pelien kautta myös lasten vanhemmat saadaan aktivoitua pelaamaan. Myyntipisteillä kauppa vaikutti sujuvan ja esim. Capcomin myyntipisteen *sisään* näytti olevan reippasti yli puolen tunnin jono. Kun Japanissa ollaan, niin kaikkialle jonotetaan. Onneksi se tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja ilman kännisiä ihmisiä.

Kaikki eivät suinkaan olleet jonottamassa myyntipisteillä, vaan myös pääalueille riitti väkeä. Jos tungosta voidaan käyttää jonkinlaisena mittarina, niin ainakaan peleistä kiinnostuneet ihmiset eivät vaikuta olevan loppumassa, joten sellainen positiivinen uutinen on ainakin pelitaloille kerrottavana. Se lieneekin mukavaa kuultavaa aikana, jolloin pelien tuotantokustannukset alkavat olla (tai ovat?) elokuvien luokkaa ja kehitysajat lukuisia vuosia.

Odotetuista uutuuspeleistä esittelyssä tai ainakin pieninä videomaistiaisina oli tarjolla mm. Final Fantasy XIII, Tekken 6, Fallout 3, Fable II, Halo 3, Prince of Persia, ... Ongelmaksi lähinnä muodostui, että niin palavaa halua pelitestaamiseen ei päässyt syntymään, että olisin ollut erityisen innostunut jonottamaan tuntia päästäkseni hetkeksi ohjaimiin.

Jos yksi suomalainen ei jaksanut odottaa, että pääsisi pelaamaan, niin moni muu jaksoi. Automessuihin verrattuna tällainen tapahtuma onkin huomattavasti mielenkiintoisempi, koska itselleni pelkkä auton penkillä istuminen on kokemuksena vähän valju. Sinänsä testaamiseen tarkoitettuja laitteita messuilla oli runsaasti, mutta tuollaisen väkimäärän kohdalla mikään ei riitä.

Bomberman World Cup 2008



Hudsonin standilla näytti olevan alkamassa jotakin ja ihmisiä istui lavan edessä odottelemassa, joten päätimme pitää pienen tauon ja istahtaa myös alas. Sattui sinänsä onnekkaasti, koska alkamassa oli Bomberman World Cup 2008 mestaruusfinaali ja itse olen aina ollut Bombermanin ystävä. Finaalilla oli kolme juontajaa, koko lavan kokoinen ruutu, muutama tv-kamera kuvaamassa ja tuju äänentoisto.

Loppuotteluun oli valittu kahdeksan pelaajaa, jotka ottivat toisistaan mittaa kahdessa erässä. Molempien erien kaksi parasta pääsi finaalien finaaliin, jossa ratkaistiin BWC 2008 -mestari. Pelit pelattiin kahden minuutin roundeissa ja jopa pari kertaa matsi loppui kahden pelaajan kesken tasan, vaikka pelialue oli kutistunut ihan muutaman ruudun kokoiseksi. Omilla taidoillani olisin ollut ulkona ottelusta jo muutamassa sekunnissa, kun katsoi sitä laitojen yli lentelevien pommien määrää.

Kun voittaja (nimimerkki kuvan yläkulmassa) oli selvitetty, jaettiin kolmelle parhaalle palkinnot. Kolmoselle GigaByten GeForce 9800 -kortti, toiselle melko kompaktilta (arvokkaalta?) vaikuttanut läppäri ja voittajalle ilmeisestikin Hudson Japanin johtaja piti puheen ja antoi kunniakirjan. Voittajan palkinto ei meille selvinnyt, koska lavalle ei talutettu suurta palkintolehmää. Kisan jälkeen finalistit tulivat istumaan yleisön sekaan ja muutenkin tuuletukset olivat japanilaisille tyypillisesti olemattomat. Ainakin siinä käsityksessä olen edelleen, että Japanissa voitto on voitto ja siitä ei tarvitse tehdä sen kummempaa numeroa.

Cosplay



Kuten Japanissa vähän kaikkialla, niin tähänkin tapahtumaan liittyy cosplay. Cossaajille oli varattu kahden ison hallin välinen alue, joka sekin oli varsin tilava. Varovaisen arvion mukaan sanoisin, että pukeutujia oli useampi sata, sillä Tokyo Game Show on ymmärtääkseni hyvin tärkeä paikka näyttäytyä. Kuvaajia ja ihmettelijöitä olikin sitten moninkertaisesti ja makeimpien tyyppien luo kuvaamaan oli taas vaihteeksi pitkät jonot.

Jos aihepiiri kiinnostaa ja harrastaa valokuvausta, niin tässä on mitä oivallisin tilaisuus harjoitella, koska cosplayn harrastajille kuvatuksi tuleminen on tavoite (jos nyt mitään koko touhusta ymmärrän) ja he myös toistavat hahmoilleen tyypillisiä kotona harjoiteltuja poseerauksia kameroiden edessä. Se tosin kannattaa muistaa, että valokuvausta harrastaa ainakin muutama kymmenen miljoonaa japanilaista...

Ainakin nämä pukeutujat olivat kiinnostavampia kuin sunnuntaisin Harajukun valtaavat teinit. Toki sisätapahtuma antaa myös paremmat mahdollisuudet viimeistelyyn ja asustuksen ylläpitoon, mutta näiden tyyppien aihepiiri vaikutti kiinnostavammalta kuin pop- ja rocktähtien mallintaminen. Joka tapauksessa, kyseessä on harrastus siinä missä muutkin ja ei varmasti ainakaan yhtään huonompi kuin joku nihkeä blogaaminen. Tai sellaisista asioista kirjoittaminen, joista ei juurikaan mitään tajua, heh.

PR-ihmiset ja "booth companions"



Koska blogaamisessa on tärkeää, että blogia luetaan ja blogiin toivottavasti myös linkitetään, niin täysin blogikaupallisista syistä yhden messuilmiön raportoiminen voisi olla vielä paikallaan. Kuten yleensäkin suuremmilla miehille suunnatuilla messuilla, niin myös Tokyo Game Showssa standeja koristavat nuoret naiset, jotka poseeraavat edustamiensa yritysten väreissä ja jakelevat tuotteiden esitteitä. Kukapa ei ottaisi vastaan kaupallista tiedotetta, kun se ojennetaan säteilevän hymyn saattelemana. Hallissa on ulkona vallitsevasta säästä, sekä sisällä olevasta ihmis-, valo- ja laitemäärästä johtuen suorastaan tukalat oltavat, mutta pr-neitojen työnantajat ovat sentään huolehtineet vaatetusta hankkiessaan, ettei läkähtymisiä pääse tapahtumaan. Ohessa nopea läpileikkaus ilmiöön:

Messujen jälkeen lueskeltuani pelitoimittajien messuodotuksia, niin varsin monet mainitsivat ainakin sivulauseessa japanilaiset messuilla työskentelevät naiset. Ja lukiessaan näitä odotuksia saattoi kuulla karvaisten käsien yhteen hieromisesta syntyvän äänen. Näistä naisista osa toimii ns. booth companioneina, jotka kertovat pelaamisen asiantuntijoille kuinka peliä pelataan ja vastaavat kysymyksiin peleistä ainakin jollakin tasolla.

Kuten arvaatte, niin poseeraavat naiset keräsivät ainakin yhtä paljon huomiota kuin tärkeimmät pelijulkistukset. Monet valokuvauksen harrastajat hyödynsivät tilaisuuden kuvaamiseen ja näky oli vastaava monen standin tuntumassa.


Tällainen tapahtuma oli TGS2008 satunnaisen messuvieraan silmin, joka pääasiassa keskittyi kiertelemään ja vilkaisemaan vähän joka puolelle. Onhan tällaisilla messuilla ihan mielenkiintoista käydä pelkästään senkin takia, että näkee millaisia tapahtumia isossa maailmassa järjestetään. Vielä kun ehtisi joskus itsekin pelata jotakin, niin mikäpä sen mukavampaa. Sitä ennen tosin pitäisi hankkia joko telkkari, sohva ja pelikonsoli tai pelikelpoinen pc, näppäimistö, näyttö, hiiri, työpöytä ja kunnon tuoli. Eli katsellaan pelaamista sitten, kun asumme taas Suomessa.

2 kommenttia:

Okusan kirjoitti...

Okusanin kommentti jätettiin kokonaan matkasta! Se tulee tässä:

Tokyo Game Show oli aistit räjäyttävä kokemus:
* Kuulon: käsittämättömät desibelit pauhasivat joka tuutista.
* Silmät: hirmuinen välke ja vilinä.
* Hajuaisti: kuvitelkaa tuhatmäärin nörttimiehiä yhteen tilaan.
* Tuntiaistikin koki nöyryytyksiä pienten tilojen puristuksessa, eikä aina ollut mitä viilein olo.

Mutta pääsimme toki molemmat harjoittamaan tuota japanilaisten lempilajia: valokuvausta. Sain nimittäin monta hyvää kuvaa Yan-sanista kuvaamassa "messuilmiötä".
Siis niitä pimuja.

Shinjukun pojupäivitystä odotellessa :D

Anonyymi kirjoitti...

Mulla olis varmaan silmissä vilkkunu ja välkkyny päivätolkulla tommosten messujen jälkeen... XD