keskiviikko 15. lokakuuta 2008

RUOKAA RUOKAA RUOKAA!

Okusan söi juuri okusanin lounaan. Se oli: kasvisriisiä (valmistus: osta kaupasta 70 sentillä rasia keitettyä riisiä, osta 1.50 eurolla pussillinen keitettyjä kasviksia, joiden mukana tulee maustekastikepussi, miksaa nämä keskenään ja lämmitä kattilassa, tarjoa 70 sentin perunasalaatin, 35 sentin munasandwichin sekä 1.40 euron suklaapullajälkiruuan sekä vihreän teen kera). Siitä jäi vielä kaksi annosta. Kyllä on kallista ja vaivalloista!!

Vaivalloista ainakin oli tehdä tämä seuraava: ladata blogiin kolkytä kappaletta valokuvia ruoka-aineksista. Kyllä, herkutelkaahan, mutta maltilla. Ettei käy kuten lopussa.

KAUPASSA:

Tässä niitä aiemmin mainittuja yksittäispakattuja sipuleita. Ja porkkanoita.




Nämäkin ovat jotain kasviksia. Kai.




Nämäkin ovat jotain. Kai.




Valmistavaraa riittää. Näistä(kään) ei mitään tietoa.




Eikä näistä.




Tämä sentään on selkeä tapaus. Mikki-makkaraa!




Ressumurojapa ilman muuta.




Ja tässä on sushia.




Tässä sushia lähempää.




Hei mitä nää on??




Muna poikineen ja tyttöineen.




Nää on nättejä (mut mitä ne on?).




Kyllä sitä juustoa on! Mutta pieniä ovat pakkaukset, säälittäviä, säälittävän kalliita!




No nyt päästiin oikealle osastolle!




Olutta ja sakea... (Sake it beibe sake it!)




...ja viiniä, noita elämän pieniä iloja...




...tai isoja! (1,8l)




KOTONA:

Lopulta kaupasta lähti okusanin mukaan tämä setti:


Dekkari on vain oheiskuvitusta. Sitä en ole vielä ahminut.


Tästä sitten mediatyöläiselle lounas nassuun.




Tai no, aterian jälkeen annos näytti tältä:



Eli ei se oikein maistunut. Inarit ja hedelmät taustalta sentään katosivat parempaan suuhun.

Muuten kyllä yleensä Japanissa maistuu kaikki ja paljon!

IKKUNASHOPPAILLENKIN:




Tätä riittää.




Makeampaakin sorttia.




Piti zoomata vielä lähemmäksikin. NAMMM!




Aika älyttömiä.






RAVINTOLASSA:

Kun noita muovisia on aikansa katsellut ulkoapäin, on pakko saada yksi aito sisällekin päin.




Ja vähän muutakin sen seuraksi, izakayassa kun ollaan (Kamadoka-nimisessä!).


Riisi-juusto-whatever-palleroita ja sashimia.

Perunasalaattia (sakella).




Doofua!




Tai voi myös mennä Samrat-ketjun herkkunaanille.




Mutta kannattaa varoa, ettei kaiken tämän jälkeen käy kuten jolle kulle liian ahnaalle:



Syömisiin!

7 kommenttia:

Janne kirjoitti...

Pysyykö syömäpuikot jo kädessä? ;-)

Joo, olihan mielenkiintoisen näköisiä ruokapaketteja.
Heh, puoliinkaan en varmaan edes koskisi silti. Saisin eteen kuitenkin jotain mustekalaa anjovis-sushilla.

eija kirjoitti...

Varmaan pitäisi mennä kurssille, jossa selviteltäisiin maistellen pakettien sisältöjä. Mta rohkea rokan syö sanoo sitkeä suomalainen!

Kipé kirjoitti...

aika erikoisen näköistä kamaa oli joo, mutta kaikesta huolimatta nyt tuli nälkä :)

Yan-san kirjoitti...

Syömäpuikot kyllä pysyvät kädessä. Onneksi edes se taito oli jo vuosia sitten opeteltu. Tosin, mielelläni söisin sormin, jos osaisin sanoa japaniksi ilman miettimistä, että tämä sormilla syöminen on lapsenomaisen maailmankatsomukseni mukainen tapa syödä ja teidän kurjien japanilaisten tulee arvostaa minua yksilönä ja herkkänä sieluna, jolle ette missään tapauksessa saa nauraa. So not.

Okusan kirjoitti...

No Intia ei onneksi ole kauhean kaukana eli jos syö sormin, voi yrittää väittää olevansa intialainen. Tosin eivät nämä täällä abu-aksenttia hoksaisi. Kaikki, jotka puhuvat yhtään englantia, ovat joka tapauksessa amerikkalaisia.

Puikot pysyvät kädessä juu, tosin kotioloissa niillä saatetaan silloin tällöin ja salaa syödä myös niin sanotusti tökkimällä.

Laura kirjoitti...

Ihana ruoka-entry! :) Mahtavaa. Etenkin noi jätskiannokset ja kakkupalaset saa veden kielelle - vaikka sitten vain muovisina! Olis kiva päästä japanilaiseen ruokakauppaan ihmettelemään. Mä muuten näin vähän aikaa sitten Stockan Herkussa, kun japanilainen pariskunta valokuvasi suomalaisen ruokakaupan valikoimaa... No, ehkä japanilaisen silmään se näyttää erikoiselta!?

Otto kirjoitti...

Edullisen kuuloinen lounaskokonaisuus oli kuitenkin okusanilla, mausta ei tietenkään voi mennä sanomaan mitään. Vähän vaivalloisen kuuloinen omaan makuun tosin.

Herkkuja herkkuja.