torstai 2. lokakuuta 2008

Mikä roska on taskunlämmitin?

Viikko Edo-eloa on takana. Keskittymiskyky on hiljalleen alkanut palautua eli töidenkin tekeminen kotikoneen äärellä on (kohta) jo mahdollista. Etenkin tänään, kun naapurista ei kuulu ikivihreiden viisujen mahtipontisia oopperasovituksia. Tänään myös paistaa aurinko sadeputken jälkeen. Toivottavasti alkupäivien 30 asteen tukahdus ei silti palaa.

Aamiaisen seuraksi tankkasin jälleen roskien lajitteluohjeita. Nyt alkaa olla jo aika selvää kaikki, tosin se vielä mietityttää, että minne keräykseen laitetaan pahviset kortit ja pienet pahvipakkaukset? Jos kierrätettäviin, niin menevätkö ne pakkausmuovien kanssa samaan pussiin vaiko pahvien omaan pinoon, joka sidotaan narulla kiinni? Entä voiko mehupurkit myös laittaa maitopurkkien kanssa samaan kaupan pihan lootaan, vaikka siinä lukee vain miruku – maito?

Koska yleensä kiinnostavinta on lukea ja kertoa kauhutarinoita, jatketaan niillä. Lajitellaan ne, kuten roskat:

* torakat: viime yönä Yan-sanilla oli ilo kohdata jälleen huonetoverimme Torakka. Viime viikolla lähes ensi töiksemme asunnolla vieraillessamme tapasimme ensimmäisen heistä. Nyt tilanne on 1-1: yksi tavattu makuhuoneesta, toinen keittiöstä. Kummassakaan niitä ei soisi olevan. Ostettu on pitkällä suuttimella varustettu ötökkäsuihkesinko, jolla eilinen tyyppi taintui tehokkaasti. Ostettu on myös kummallisia torakka-liima-ansoja, joihin en koskaan uskalla kurkata. Ties mikä armeija niihin on jo liimautunut. Jonkun blogissa luki, että jos näkee yhden torakan, voi olla varma että rakosissa niitä piilottelee ainakin 30 muuta. Tämän matikan mukaan meillä on tällä hetkellä torakoita 60 henkeä. Toki täällä on myös hämähäkkejä, joista näinkin miellyttävää unta viime yönä. Ei kai auta muu kuin tottua uusiin ystäviin ja luoda niihin lämmin suhde. Suuttimellinen suhde.

* siisteys: tämä asunto oli huikeasta vuokrausfirman määräämästä siivousmaksusta huolimatta törkyinen, etenkin suomalaisella mittapuulla. Tuntui, että jos ollenkaan oli siivottu, niin vain lattioiden näkyvä osa. Ja vain alakerran parketit. Yläkerran kokolattiamatto oli luku itsessään. Ensin konttasimme sen läpi Tokyu Handsista mainoksen vietteleminä hankkimallamme matonpuhdistustelalla. Aika turhaa touhua. Sitten kun saimme viimein imurin, oli imurin pölytila (ei, siellä ei ole pussia) välittömästi täynnä, vaikka matosta ei silmin nähden irronnut mitään. Nyt olenkin kunnon okusanin lailla imuroinut makuuhuoneen joka aamupäivä futonien käärimisen jälkeen.

Alakerrassa keittiö oli järkyttävä, kaikki kaapit likaisia ja täynnä vanhoja, haisevia astioita. Yksi kattila oli homeessa, sen reunat itivät! Olohuoneessa oli myös karmaiseva sohva, jonka pinta oli läikikkään tahrainen, sohva muutoinkin oli pirtsakan harmaa. Se onneksi haettiin pois, ja samaan lastiin lykkäsin kämäisen paistinpannun ja muuta kichin kappua sekä terassilta löytyneen kivan täkin, joka oli täynnä karvoja. Varmaankin koirankarvoja, koska jääkaapin alta löytyi puruluu. Kaikkien asioiden alta on löytynyt myös muuta mukavaa siivottavaa. Alkuun savotta tuntui loputtomalta, mutta nyt alkaa olla kaikki kunnossa ja inhimillistä. (Joskin eläimellistäkin, torakan viihtyvyydeksi.)

Tai kaikki oli jo siistiä, KUNNES haimme eilen sayonara sale -ilmoituksen kautta itsellemme noin 10 euroa maksaneen mikroaaltouunin… Erään Juanin kanssa oltiin sovittu treffit muutaman aseman päähän, ja sinne sitten. Matkaa kämpille oli pitkästi, ja kun ovesta sisään päästiin, vastaan tulvahti järkky lemu. Juan oli poikamies potenssiin big time ja asunto sen näköinen. Missään tapauksessa emme olisi tahtoneet ottaa vastaan koko mikroaaltouunia (Could we please have a tissue or something to wipe it a bit…), mutta sellaisen matkan jälkeen pakkohan se oli. Kaupan päälle saimme myös vain hieman nuhruisen heaterin, talven varalle. Tarjosi se kaikkea muutakin fonduesta minisähköpianoon, mutta no gracias, amigo. Kotimatkalle sitten karsean, teipillä tahritun mikron kanssa – onneksi ei joutunut minkään muotimekan halki tarpomaan. Kotikadulla tosin oli ihan tarpeeksi väkeä. Kotona huomattiin, että mikron lasikin oli suunnilleen halki… No, jotenkin se toimi (säväkkäästi säteillen, oletettavasti) eli kai sillä valmissapuskan ja jämäsafkat saa lämpimäksi. Kun sen peittää pöytätabletilla, voi sitä jopa katsoa. Heater meni vielä kaappiin odottamaan pahempia aikoja.

Sayonara salesta olisi vielä saatava ainakin sohva, tv+taso, fillarit ja silitysrauta. Ilmoituksia ollaan itsekin jätetty.

* pesukone: mystinen vehje, ei juuri tietoa miten käyttää. Koska maksamme siitä kuukausittain vuokraa, olisi hyvä että tietäisimme pian. Toistaiseksi pyykeistä on tullut lähinnä kasa nukkaa. Omaa syytä tosin oli, että mukaan meni uusi pyyhe. Yritämme pestä uudestaan, ja uudestaan. Ja eilen laitettiin rumpuun joku hämärä aine, jonka pitäisi puhdistaa konetta. Kone pitää aina pestessään sellaista meteliä kuin se lynkkaisi ja paloittelisi jotakin suurikokoista.

* naapurit: tätä kirjoittaessa alkoi kuulua uhkaavaa jenkkienglantia… :) Meidän vierusasunto on ollut tyhjillään nyt koko ajan, kuulemma tämän kuun puolivälissä piti sinne jonkun muuttaa. Oikein säikähdin, kun äsken avonaisen ikkunan läpi kuului kiljahdus: ”Oh my god how much stuff!” On pakko alkaa uskoa, että kyseessä on tosiaan uusi naapuri, sillä joku toinen naapuri on tuon tyhjän kämpän terassille tuonut kaikkea omaa tavaraansa, pyörän ja paitoja kuivumaan. Ja nyt kuuluu koko ajan kantamisen ääntä. Kohta kun lähden Ikebukuroon roskakoriostoksille, täytyy tarkistaa tilanne. Vähiten tahdottiin amerikkalaiset naapurit, mutta mutta. Ehkä ne ovat mukavia…!? Ovat vaan sen maan kansalaiset yleensä NIIIN kovaäänisiä, ja heidän kieltään myös valitettavasti ymmärtää liikaa. No, täytyy ainakin toivoa, että ovat paljon kotoa poissa. Tämä siis on tavallaan paritalo, ja seinät kutakuinkin paperia – siis odotettavissa on… Haasteita?

MUTTA, se tästä kauhupuolesta, sillä kaiken kaikkiaan viikko on sujunut tosi mukavasti, ja olo Tokiossa on tuntunut mahtavalta. Asuinalueemme on ihana kaikin puolin, enkä tahtoisi asua missään muualla kuin tällä Mejiron seudulla! Ihan nurkan takana on mukavia ja halpoja supermarketteja, paljon on ravintolaa, kahvilaa, baaria ja puotia jos jotakin sorttia. Ikebukuroon voi kävellä, Yamanote Linella pääsee nopeasti Shinjukuun, Harajukuun ja Shibuyaan.

Juuri nyt taivas on syvänsininen, olen saanut acerola-aamujuomani loppuun, lempeä tuuli puhaltelee ikkunasta, (uusi naapuri imuroi,) lähden pian Lawsoniin yrittämään keikalippujen automaattiostoa ja huomenna on perjantai, eli Yan-sankin pääsee töistä hetkeksi irti!

Ehkä kohta taas näen ostoskeskuksen rakennustyömaan miehet yhteisellä taukojumppa-vasen-oikee-yks-kaks -jumpalla tai koiran pyöräkoirakorissa matkaamassa.

Ja mitä otsikon kysymykseen tulee: taskunlämmitin on non-burnable roska. Vielä pitää selvittää, että mikä on taskunlämmitin.

3 kommenttia:

eija kirjoitti...

Hei! Asiantuntija kehottaa välttämään olemista lähellä teidän mikroa ettei mene säteilyn takia lapsilykky!!!!!!!!!! ja muutenkin olisi varmaan hyvä löytää turvallisempi laite.Tuo taskulämmitin kuulostaa lupaavalta. Sillä vois olla käyttöä täälläkin lämpötilan ollessa lähellä nollaa vai tarkoittaako se sitä ihan MUUTA!?

Okusan kirjoitti...

Ai kun me justiin ollaan niin tykätty istua mikron edessä katsomassa halkinaisen lasin läpi ruuan kiehtovaa lämpenemistä! :) No täytyy keksiä muuta ajanvietettä...

Anonyymi kirjoitti...

Näistä teidän kertomuksista saa onneksi hyvän ennakkokäsityksen tavallisen, urbaanin japanialaisen elinympäristöstä Tokiossa, ei tule sitten niin kauheana yllätyksenä jos paikalle joskus pääsisikin. Tosin, hotelleissa ne varmaan laittaa jätteet ihan omin voimin oikeisiin lajikkeisiin...:) Hauskoja kommelluksia, ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Odotamme myös mielenkiinnolla Yan-sanin yleiskuvaa työelämästään...