Paperista puhetta

Saapumisestamme Japaniin on ehtinyt kulua jo yli neljä viikkoa ja viime viikolla sain odottelemani Alien Registration Cardin. Nyt olen siis virallisesti muukalainen ja minulla on siitä todisteena kätevästi mukana kulkeva pieni kortti. Enää ei tarvitse raahata mukana passia ja paperilappua, josta käy ilmi, että minulle on myönnetty alien registration card, mutta en ole vielä saanut sitä. Maassa oleskelevalla ulkomaalaisella siis tulee olla aina mukana joko tämä kortti tai passi.

Nyt siis puisevaa asiaa papereista ja käytännön asioiden hoitamisesta.

Pankki

Jos käy töissä ja uskoo saavansa tekemisistään rahallista korvausta, niin silloin on oltava pankkitili. Päätin hoitaa tilin avaamisen heti ensimmäisenä, jotta voisin olla varma, että Japanissa asumisen taloudellinen puoli olisi kunnossa. Olin etsinyt jo Suomesta käsin sopivan pankin, joka on kätevästi aivan työpaikan naapurissa. Pankilta löytyivät myös englanninkieliset sivut, joilla kerrottiin, että passi käy henkilötodistuksesta. Mistään muista vaatimuksista sivuilla ei sitten mainittukaan.

Menin pankkiin työkaverini kanssa, joka oli lupautunut tukemaan minua byrokratian puristuksessa. Kun ilmoitimme aikeistamme avata tili, meidät ohjattiin heti vapaalle palvelutiskille täyttämään papereita. Lomakkeessa olikin kymmeniä kohtia, kaikki kätevästi kanjeilla. Olo oli kuin pienellä koululaisella, kun pelkkää japania puhuva virkailija ja työkaverini koittivat saada minulta oikeat tiedot oikeisiin kenttiin. Vaikein tiedoista oli japanilainen syntymävuoteni, koska en ollut missään vaiheessa muuttoa ehtinyt asiaa ajattelemaan. Kolmestaan saimme parissa minuutissa kalkuloitua oikean vastauksen ja pääsimme siirtymään seuraavaan kohtaan.

Kun lomake oli täytettynä, siirryimme odottamaan pääsyä seuraavalle tiskille. Kymmenen minuutin jonotuksen jälkeen tiskille päästyämme kaikki etenikin hyvin ja olimme päässeet jo niin pitkälle, että minulta tiedusteltiin, paljonko haluaisin tallettaa uudelle tililleni. Vaan lopulta tie nousi pystyyn, kun virkailija ilmoitti tarvitsevansa vielä alien registration cardini. Ei ole, oli vastaus. No, sitten et saa avattua tiliäkään. Protestoimme ystävällisesti, että pankin sivuilla puhuttiin pelkästä passista. Onneksi saimme sentään valmiiksi täytetyt lomakkeet mukaan, jotta en enää niitä joutuisi täyttämään uudelleen.

Alien registration

Seuraavana päivänä en voinut muuta kuin varata aikaa aamusta ja lähteä rekisteröitymään. Hetken aikaa piti selvitellä, missä Shinjukun kaupungintalo on ja alkaa tavata rekisteröitymisohjeita. Luvassa oli taas lomakkeen täyttämistä, mutta sille löytyi sentään mallilomake, jonka avainkentät oli täytetty amerikkalaisen malliasiakkaan tiedoilla. Ammatinvalinta tuotti vähän vaikeuksia, koska kohdat olivat vain kanjeilla, mutta vieressäni lomakettaan täyttänyt nainen luetteli vaihtoehdot pyydettyäni.

Täällä ei juurikaan ole tapana kätellä. Kun virkailija kutsui minut tiskin luo, hän piti kättään sellaisessa asennossa, että tulkitsin sen kättelytarjoukseksi. Todellisuudessa hän osoitti, mihin voisin laittaa paperini. Kun aloin tarttua häntä kädestä, hän vetäisi kätensä pois ja sanoi "nou handdo seikku". No, nauroi sentään päälle. Yllätyksestä toivuttuani muistin onneksi pyytää työkaverini mainitseman "family register" -paperin. Se ilmeisestikin vahvistaa, että asun osoitteessa, jossa sanon asuvani. Tälle paperille onkin ollut käyttöä. Samalla sain myös väliaikaisen alien registration -paperin, josta kävi ilmi, että saisin lopullisen korttini kolmessa viikossa.

Saavuttuani virastolta työpaikalle klo 11.30 minulle soitettiin kaupungintalolta, että he tekivät virheen ja voisinko tulla takaisin. Koska matka töihin kesti harhailuineen 45 minuuttia, päätin tiedustella, millaisesta virheestä on kyse. He olivat korvanneet nimessäni olevan ä-kirjaimen a:lla, vaikka suomalaisen nimen tapauksessa se pitäisi korvata ae:lla. Eli, voisinko tulla takaisin. Olin juuri käyttänyt kolme tuntia asioiden hoitamiseen, joten vastasin, että en. Perustelin, että olen jo jäänyt 1,5 tuntia jälkeen päivän töistä. Virkailija ymmärsi työperustelun ja sanoi soittavansa kohta uudelleen. Niin hän soittikin ja sanoi heidän neuvotelleen virastolla. Nyt nimessäni oleva a olikin yhtäkkiä ae:n sijaan ihan virallinen ja minun ei tarvinnutkaan palata. Hienoa!

Pankki

Koitin mennä samana iltapäivänä pankkiin klo 15.15, mutta pankki oli ollut jo yli tunnin kiinni. Sulkevat aikaisin.

Seuraavana päivänä pankki oli auki ja mukana ollut väliaikainen alien registration -paperi vei asioita pidemmälle. Nyt törmättiin siihen, että he tarvitsivat jonkin toisen paperin, josta käy jotakin ilmi. Harmitti, että olin jonottanut 45 minuuttia pankkiin, enkä saanut asiaa vieläkään valmiiksi. Hetken mietittyäni palasin toimistolle, pyysin työnantajalle toimittamani family register -paperin takaisin ja palasin pankkiin. Kyllä, se oli heidän kaipaamansa tieto. Lopulta sain hienon Disney-pankkikirjan, ja viikkoa myöhemmin postissa tuli vielä automaattikorttikin valitsemallani tunnusluvulla.

Internet

Kotinetin tilaamisen yritimme tehdä mahdollisimman pian Tokioon saapumisen jälkeen. Töissä ihmiset suosittelivat, että tilaaminen käy helpoimmin menemällä Bic Cameran liikkeeseen, josta saa tilattua ainakin YahooBB:n laajakaistan. Shibuyassa piti olla Bic Camera aivan rautatieaseman lähellä, joten en vaivaantunut tarkemmin selvittämään liikkeen sijaintia netin kautta. Paha virhe, sillä "rautatieaseman lähellä" on suhteellinen käsite, jos aseman ympärysmitta on esim. kilometrin verran. No, liike löytyi n. 45 minuutin kiertelyn jälkeen.

Kun löysimme viidestä vaihtoehtoisesta kerroksesta oikean, pääsimme yrittämään netin tilaamista. Onneksemme liikkeessä oli yksi tyttö, joka osasi auttavasti englantia. Hän ei tosin tiennyt nettiliittymistä kovinkaan paljoa, joten käännös japanista englantiin sujui vähän epävarmasti, koska käsitteet eivät olleet tulkille selviä. Nyt mukana oli passi, ote family registeristä ja alien registration cardiin liittyvä väliaikainen paperi. Kun oltiin päästy yhteisymmärrykseen, että haluamme kotiimme kuparikaapelissa kulkevan 50 megabitin sekuntinopeudella toimivan DSL-yhteyden, niin sitten päästiinkin lomakejumppaan. Papereita ihmeteltiin, varsinaista alien registration cardia kyseltiin ja passia ja papereita kopioitiin. Välillä tiskin takana asiaa selvitti ainakin kolme ihmistä. Koko show kesti 45-60 minuuttia ja välillä emme voineet kuin hymyillä keskenämme epäuskoisesti. Meille luvattiin, että netin saisi nopeimmillaan neljässä viikossa. Päätimme tarttua tilaisuuteen, koska emme olleet huomanneet tiedustella toimitusnopeutta heti aluksi.

Tähän mennessä postissa on tullut kahteen otteeseen papereita, kaikki japaniksi, ja yksi puhelinsoitto töihin. Minulle soitti töihin japania puhuva henkilö, joka antoi puhelinnumeron, johon pitäisi soittaa. Hän myös sanoi, että numerossa vastaa vain japania puhuva henkilö. Työkaverini jonotti numeroon 15 minuuttia ja sitten päätimme luovuttaa. Seuraavana päivänä etsin YahooBB:n englanninkielisen puhelinpalvelun numeron ja siellä henkilö kertoi, että sopimukseeni liittyvät asiat ovat kunnossa ja hän ei tiedä miksi minulle oli soitettu. Tänään se sitten selviää, sillä aamulla sähköputkimiehen pitäisi tulla klo 9-12 antamaan meille meidän jokapäiväinen bittimme.

Puhelin

Olimme kuulleet ja lukeneet kaikkialta, että Japanissa puhelimissa ei ole SIM-korttia ja emme voisi käyttää Suomesta ostamiamme kännyköitä. Heti ensimmäisenä työpäivänä selvisi, että tämä ei pidä paikkaansa, sillä Softbank tarjoaa myös SIM-kortteja. Kokeilin työkaverin Softbankin simmiä omassa 3G-puhelimessani ja se toimi kuten pitääkin. Hieno uutinen, koska nyt en joutuisi vaihtamaan ns. älypuhelintani johonkin karvalakkimalliin, johon meillä vain olisi nyt varaa. Ilmeisesti Softbank on vähän kalliimpi kuin DoCoMo tai jotkin muut vaihtoehdot, mutta Softbankin white planilla saamme sentään soitella Softbankin numeroihin (eli keskenämme) klo 1-21 välisenä aikana kiinteällä alle 1000 jenin kuukausihinnalla.

Taas tarvittiin yhden työkaverin apua, koska kaikki liikkeet eivät suinkaan tarjoa SIM-kortteja, joten hän varmisti, että kohdeliikkeellämme on simmejä. Liikkeessä täytettävänä oli yhteensä kuusi sivua lomakkeita, ja tästä(kään) ei olisi tullut mitään ilman tukea, koska henkilökunnasta kukaan ei puhunut englantia. Päätin ottaa yhden halvan kytkypuhelimen Okusanille ja kaksi SIM-korttia (eli kaksi eri numeroa). Valitettavasti olimme sen verran myöhään liikkeellä, että he eivät enää ehtineet faksata papereita Softbankille ja saada päätöstä myönnetäänkö minulle liittymiä. Joutuisin tulemaan siis seuraavana päivänä uudestaan kuulemaan, että saanko liittymiä. Sellainen erikoisuus oli, että koko toimitus oli kaatua siihen, että minulla ei ollut antaa heille puhelinnumeroa, josta he tavoittaisivat minut seuraavana päivänä. Puhelinnumeroahan tässä oltiin nyt hankkimassa. Lainasin mukana olleen työkaverin numeroa, jotta asiassa päästiin etenemään.

Seuraavana päivänä tultuani liikkeeseen minua odottivat huonot uutiset, sillä hakemustani ei oltu hyväksytty pankkitietojen takia. Tämä selvisi niin, että nainen liikkeessä soitti puhelimella Softbankin palvelukeskukseen, kertoi asian, antoi kuulokkeen minulle ja palvelukeskuksen henkilö selitti asian minulle englantia muistuttavalla kielellä. En tiedä, mikä vika pankkitiedoissa oli, koska työnantajani ainakin maksoi palkan samalle tilille ja se oli sieltä myös nostettavissa. Onneksi heillä oli tarjota myös sellainen vaihtoehto, että liittymät ja puhelin voidaan laskuttaa luottokortiltani. Annoin heille luottokorttini tiedot, ja menimme tunniksi baariin syömään fish&chipsejä ja odottamaan faksatun sopimuksen käsittelyä. Liikkeeseen palattuamme jouduimme vielä odottamaan puoli tuntia, kun henkilökuntakin hermostuneesti kurkisteli faksia, että miten käy ja onko tätä asiakasta juoksutettu ihan turhaan.

Viisi minuuttia sulkemisajan jälkeen faksi sylkäisi papereita, ja minua palvellut nainen hymyili niitä vilkaistuaan. Saimme puhelimen ja liittymät! Vielä piti vuokrata laturi muutamalla sadalla jenillä, koska puhelinpaketti ei sellaista sisällä. Sinänsä järkevää, koska itsellenikin näytti kertyneen Suomeen melkoinen määrä vanhoja tarpeettomia latureita.

Koska halusin käyttää omalla puhelimellani internetiä, piti vielä saada Softbankin yhteysasetukset puhelimeen. Se ei olekaan ihan helppo juttu, koska asetukset ovat salaiset ja tulevat piilotettuina Softbankin puhelimissa. Onneksi eräs työkaveri oli aikoinaan tarvinnut näitä asetuksia, joten sain ne häneltä, ja puhelimeni sai Softbankin yhteysosoitteen, tunnuksen ja salasanan. Tähän asti mobiili-internet onkin toiminut hyvin ja esim. junamatkalla saa kätevästi luettua uusimmat uutiset tai sähköpostit, ja puhelimen Google Maps -sovelluksella voi selailla Tokion karttoja.

Huomio

Yksi merkille pantava asia vaikuttaisi olevan, että palvelualoilla asiakkaille puhutaan korkeimmalla kohteliaisuustasolla. Ihan kivaa, mutta se tekee kommunikoinnin Japanin kielen noviiseille mahdottomaksi, koska kieli kuulostaa aivan vieraalta. Me emme ole ehtineet opiskella kuin kohteliaisuustasoltaan normaalia kieltä ja puhekieltä. No, olemme selvinneet jo tähän asti, joten ei tämä mahdotonta ole.