Matka alkaa luonnollisestikin kotiovelta ja ensimmäisenä tallustetaan kohti juna-asemaa. Tässä vaiheessa vielä harvemmin näkee nukkuvia tokiolaisia, vaikka melkoisia unissakävelijöitä on joskus tullutkin nähtyä.
Kotikadulta saavutaan isommalle kadulle, jossa väkimäärä on jo selvästi suurempi. On töihin puku päällä kulkevia miehiä ja kotiäitejä saattamassa lapsia kouluun.
Ja eläkeläisiä. Tai mistä sen tietää, että kuka on eläkeläinen ja kuka on menossa pelastamaan kansallista supermahtia työvoimapulalta.
Kun juna-asema on saavutettu noin 10 minuutin kävelyn jälkeen, on aika ostaa lippu, syöttää se portilla lipun läpi reiän poraavalle koneelle ja jatkaa käyskentelyä kohti junaa.
Kappas vain, junahan näyttää varsin täydeltä. Kuten eilenkin. Ja toissapäivänä. Toistaiseksi ei ole Tokiossa tullut vastaan tilannetta, että junaan ei mahtuisi. Siinä vaiheessa luultavasti vaunun seinät kaatuvat sivuille ja konduktööri toteaa, että nyt ei taida sopia enää lisää matkustajia.
Tunnelma junan sisällä on myös varsin tiivis. Ei ole mitenkään tavatonta, että seisoessaan junassa saattaa koskettaa kolmea eri henkilöä. Onneksi julkisen liikenteen välineissä on matkapuhelimet pidettävä äänettöminä ja niihin puhuminen on kiellettyä. Tuolla ahtaudessa tulisi varmasti hulluksi, kun suomalaiseen tapaan saisi kuunnella miten kolme eri ihmistä vieressä kertoo isoon ääneen intiimihygieniastaan tai mielipidettään parisuhdekumppanin varvaskarvoista. Jos joku käyttäytyy aamuisin liikennevälineessä äänekkäästi, on kyseessä luultavasti teini-ikäinen tai joku muu hullu.
Noin seitsemän minuutin junamatkan jälkeen on aika vaihtaa kulkuväline junasta metroon. Sama suunnitelma on myös monella muullakin tokiolaisella.
Syksyn 2008 kuuminta muotia Tokiossa edustavat portaat. Kaikki käyttävät niitä.
On aika siirtyä kohti metroasemaa. Kuljettavaa kertyy useita satoja metrejä, mutta kaikki miellyttävästi sisätiloissa: ei ole liikennevaloja tai kuurosateita.
Katossa olevat keltaiset tekstit opastavat eri metrolinjojen suuntaan. Onneksi kaikki nimet ovat romanisoituja, joten kaikkien linjojen lukemiseen ei kulu kuin minuutti tai kaksi.
Juna- ja metroasemia yhdistävät maanalaiset käytävät, joissa on liikkeitä ja ravintoloita. Onneksi aamiaisesta on kulunut vasta hetki, joten kahvi ei houkuttele pysähtymään. Tilaa liikkumiseen on ihan sopivasti ja enää ei tarvitse tuntea läheisyyden pelkoa.
Matka maan alle jatkuu heti metrolipun ostamisen ja tarkistamisen jälkeen. Junalippu on tässä vaiheessa jo aiemmin syötetty toiseen porttiin ja nielaistu lippujen hautausmaalle.
Maan alle kuljetaan liukuportaita pitkin.
Varsin usein liukuportaiden jälkeen tullaan käytävään...
...jota seuraa uudet liukuportaat. Toisto on toki tehokas tapa välittää viesti, mutta kerron jo nyt, että näitä liukuportaita seuraa käytävä, jota seuraa liukuportaat.
Lopulta ollaan metrolaiturilla. Laiturille on löytänyt myös moni muu. Ja aiemmilla asemilla metroon vielä useampi ihminen. Metroja liikkuu onneksi muutaman minuutin välein ja toistaiseksi olen harvemmin ehtinyt laiturilla yli minuuttia viettämään.
Kuuden minuutin henkilökohtaisen tilan menetyksen jälkeen ollaan jo kohdeasemalla ja enää tarvitsee päästä maan pinnalle. Ennen pinnalle pääsyä luonnollisestikin kuljetaan useissa liukuportaissa ja käytävissä.
Tässä vaiheessa metrolippu on syötetty jo automaattiporttiin ja ohitettavana on enää noin sata metriä ravintoloita.
Kun kotioven sulkeutumisesta on kulunut 35-45 minuuttia, ollaan taas päivänvalossa ja työpaikka on enää muutaman kymmenen metrin päässä. Työpäivä voi alkaa.
Edit 10.10.: Tänään aamulla juna teki täydestä vauhdista äkkijarrutuksen. Onnekseni pidin toisella kädellä kiinni katosta roikkuvasta renkaasta, niin pysyin pystyssä ja niin pysyivät myös päälleni rysähtäneet kaksi muuta matkustajaa.
Korvilla olleiden kuulokkeiden takia en ehtinyt kuulla pysähdyksen jälkeen tulleesta kuulutuksesta mitään. Matka jatkui parissa minuutissa ja juna jatkoi matkaa myös seuraavalta asemalta. Nyt on vähän utelias olo, että oltiinko lähellä törmäystä toisen junan kanssa, jäikö junan alle joku (tuskin) vai oliko kyseessä häiriö tai tahallinen hätäjarrusta kiskaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti