sunnuntai 12. lokakuuta 2008

The Running Man

Tänään sain viimeinkin toteutettua haaveeni lenkille lähtemisestä. Kun Suomessa pakkasin mukaan lenkkareita, niin enpä huomannut ajatella mitä kaikkea pitääkään tehdä tai tietää päästäkseen lenkkeilemään. Helsingissä asuessamme olin tottunut, että laittaa vain säähän sopivat lenkkikuteet päälle ja lähtee ulko-ovelle päästyään haastamaan itseään mukavan rauhallisia hiekkapolkuja pitkin puistojen läpi.

Ensimmäinen tehtävä oli hankkia puuttuvat housut, koska niitä(kään) ei voitu pakata painosyistä Suomesta mukaan. Housut löytyivät n. 800 jenin hintaan Donkin alennustangosta jo viikko sitten ja silloin tarkoituksenani olikin pinkaista pieni lenkki, mutta ongelmaksi muodostui lenkkipaikan valinta. Koska vasen polveni kestää aika huonosti asfaltilla juoksemista, niin alkoi loputtomalta tuntunut Google Mapsin skrollailu. Lisäksi täällä ei ole (tietääkseni) leveitä väyliä kevyelle liikenteelle, joten kadulla juostessa pitää tulla toimeen pari metriä leveällä asfaltoidulla tai kivetyllä kaistaleella, jonka joutuu jakamaan kävelijöiden, pyöräilijöiden ja liikkeistä ulos ryntäävien ihmisten kesken. Ei ehkä ideaalinen ympäristö rentouttavaan lenkkeilyyn.

Myös lenkkeilyn ajankohta on syytä valita huolellisesti, koska eri aikoina on eri määrä liikenteen saasteita ilmassa. Arkisin paras aika on aamulla viiden ja seitsemän välillä. Silloin on melko hiljaista ja edellisen illan saasteet ovat leijailleet pois tai laskeutuneet metsiä tuhoamaan. Sunnuntaina aamupäivällä autotiheys oli myös huomattavasti pienempi, joten ajankohtani oli siltä osin varsin hyvä, vaikka lämpötila olikin ehtinyt jo nousta 19 asteeseen.

Varsinainen lenkkeily vaati polkupyörän ottamista käyttöön, koska valitsemani testikohde oli n. 10-15 minuutin pyöräilyn päässä oleva puisto. Valinta oli varsin onnistunut, koska puiston ulkolaitoja kiersi hiekkainen puiden varjostama rata. Pituutta radalla oli peräti 1250 metriä, joka on täällä päin palloa ihan hyvä mitta. Internet on antanut ymmärtää, että jotkut juoksevat jopa 600 metrin lenkuraa.

Puistossa oli pari pientä kenttää, joilla muutama porukka pelasi jalkapalloa. Lisäksi siellä oli isohko rakennus, jonka sisältä kuului urheilun ääniä, mutta en päässyt selvyyteen mitä se urheilu oli. Muuten puisto olikin puisto, eli varjoisia paikkoja istuskeluun, eväiden syömiseen ja yleiseen rentoutumiseen. Ja totta kai japanilaisessa puistossa on automaatteja ja niistä sai kätevästi mm. kylmää ilmeisesti urheilijoille tarkoitettua palautusjuomaa. Ainakin juoma näytti sisältävän magnesiumia eikä ollut sokerista. Japanilaisessa puistossa on myös kodittomien sinisiä telttoja. Täällä teltat olivat yhdessä nurkassa ja eipä telttojen asukkaat juuri katsettaan nostaneet, kun pinkaisin ohi. Toistaiseksi meillä ei ole ollut koskaan mitään häiriötä kodittomista. Tuntuu kuin eläisimme heidän kanssaan eri ulottuvuuksissa, vaikka visuaalisia kohtaamisia tapahtuukin.

Nyt siis lenkkisuoritus on tehty ensimmäisen kerran. Seuraava haaste voisi olla kaupunginosan liikuntakeskuksen löytäminen, jossa olisi kuntosali. Eräs tapaamani suomalainen sanoi, että niitä pitäisi olla kaikissa kaupunginosissa ja kertakäynti maksaa kohtuulliset 300 jeniä. Yksi vaihtoehto olisi myös liikuntaketjun asiakkaaksi ryhtyminen, mutta kiinteä (ja kallis) kuukausimaksu ja pitkät sopimuskaudet suorastaan saavat karttamaan kyseisiä paikkoja. No, katsellaan ensiksi muut vaihtoehdot läpi. Lenkkeilemisiin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Rupes kiinnostaa noi japanilaiset kodittomat. Sinisilmäisenä ja hyväuskoisena oon melkein luullut, että siellä ei juuri kodittomia olisi. Onko siellä kaduilla myös juoppoörveltäjiä? En osaa ihan heti kuvitella japanilaista sellaista.

Yan-san kirjoitti...

Kodittomia näkee kuta kuinkin kaikissa keskustoissa ja puistoissa. Varsin rähjäisen hurjasta ulkomuodostaan huolimatta he vaikuttavat harmittomilta. Yksi syy kodittomuuteen on ilmeisesti ylpeys ja siihen myös viittaavat myös tilastot: Edunsaajia on vain noin kolmannes niistä ihmisistä, jotka voisivat anoa tukea. Jokaisella on varmasti oma tarinansa.

Tässä ihan hyvä artikkeli aiheesta, kunhan kirjoittaja pääsee asiaan. Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa tsekata.

Anonyymi kirjoitti...

Tänään käytiin Oton kanssa vetämässä sellainen vajaa 1,5 tunnin mittainen fillarilenkki. Alkoi välillä kuiva ilma tökkiä keuhkoissa, joten voin kyllä hyvin tulla vaihtamaan sen tuohon 19 asteen lämpöön. :D

Noita kodittomia on kyllä ollut tiedossa, mutta jotenkin on saanut sen käsityksen, että noita julkisia juoppoörveltäjiä ei liikaa tuolla ole.

Kokeilet sitten seuraavaksi mennä karaoke-baariin, siellä lähtee japanilaiseltakin liikemieheltä rennosti Suomi-iskelmä... saken kera.

Yan-san kirjoitti...

Juu, ei tässä mitään moittimista, kun tänäänkin oli pyöräillessä peräti 22 astetta lämmintä :)

Karaoke-Kan korkattiin viime keväänä ja kokemus oli sellainen, että uusi käynti olisi ihan mahdollinen. Pitäisi varmaan sosialisoitua sen verran, että saataisi muutakin porukkaa mukaan.