Kohde oli Minatomirain onsen-vettä valuttava Manyo Club, jota ei alkuun meinannut löytyä millään ilveellä. Viimein näimme karmean ruman rakennuksen aivan maailmanpyörän vieressä ja kävimme tarkistamassa, että ei kai se tämä sentään ole. No oli se.
Vaan sisus oli ihan kelpo. Maksoimme sisälle 7. kerroksessa, varmistimme varauksemme privaattikylpyyn, valitsimme mukavan väriset yukatat (Okusanille kirsikankukkia, tietysti) ja sitten erkanimme, Oku vaaleanpunaisen verhon taa, Yan-san vaaleansinisen taa. Sukupuoliroolit olivat visusti kohdillaan.
Naisten puolella oli ihanan hiljaista, olihan vasta alkuiltapäivä. Pesupuolella oli ihan helppoa piilotella tarroitettuja tatuointeja, kun ei ollut juuri ketään katsomassa. Peseydyin ja istuin jossain yrttisaunassa. Sitten altaisiin. Sisäallas oli mukava, lilluin siinä aikani, ja sitten ulkoaltaisiin. Siellä olikin kivaa poretta, ettei ainakaan kukaan voinut nähdä tatskoja. Ulkoaltaat ovat aina ihania, vaikkei maisemia erityisesti olisikaan. Kontrasti viileän ulkoilman ja kuuman altaan välillä on auvoisa.
Sitten privaattikylpyyn! Manyo Clubilla se ei ole halpaa iloa, mutta ihan kaikkialta omaa, kahdenkeskistä kylpytilaa ei saakaan vuokrattua. Pariskunnille oma kylpy on mukava tapa tavata, sillä lähes aina onsenit ja muut kylpylaitokset ovat jaettu erikseen miehille ja naisille.
Meidän kylpyhuoneemme oli pieni, mutta ihan viihtyisä. Paljuun mahtui juuri kaksi, ja vesi oli lämmintä. Tunti kului nopsaan.
Kylpemisen jälkeen jatkoimme paikan tutkimista yukatoissamme. Ihan oli miellyttävä tila, kauniita käytäviä ja tunnelmallista.
Päädyimme syömään erinomaiseen Deliin, jossa tarjottimelle sai kasata oman valinnan mukaan vaikka mitä herkkuja. Oiva paikka sekä huonosti japania puhuville että kasvissyöjälle. Tarjolla oli ihania salaatteja, sushia, tempuraa, riisejä, misokeittoa, tofuja, lihoja, jälkiruokia... Smirnoff Iceakin olisi ollut, mutta me tilasimme pöytään ihan rehdit namabiirut.
Oli hauskaa istua lattialla syömässä kylpyasussa ja tukka märkänä. Hyvää oli!
Sitten kävimme peliosastolla, ulko-osastolla (mutta kalakylpy oli kiinni - sellainen kylpy, jossa tietyn lajikkeen kalat popsivat varpaita) ja rentoutushuoneessa. Siellä oli lentokonetyyliin paripenkit, joille saattoi huovan alle mennä loikoilemaan, katselemaan 33:a tv-kanavaa (kaikki japanilaisia kanavia) ja ihailemaan ikkunan takana hehkuvaa maailmanpyörää.
Lepäilimme siellä, ja sitten kävimme vielä ihailemassa maailmanpyörää talon katoltakin. Siellä oli myös värivalaistu, kuuma jalkakylpy. Oli kuitenkin sen verran kylmä, että kauaa ei pystynyt ulkosalla istuksimaan, edes jalat altaassa.
Yan-san kävi vielä kylpemässä ja telkkarisaunomassa lisää miesten puolella. Okusanin tarrat olivat jo aikaa sitten irronneet ja myös paikassa väki perjantai-illan koittaessa lisääntynyt sen verran, että Oku ei saunojen puolelle enää uskaltautunut, vaan siirtyi meikkaus- ja fööniosastolle hyväksikäyttämään kaikki ilmaiseksi irtoavat tuotteet. Se asia pitää tässä yhteydessä vielä huomauttaa, että kylpyosastolla käytettävät pikkupyyhkeet ovat myös oiva apu tatuointien piilottelussa. Ainakin jos tatuoinnit ovat esimerkiksi keskivartalon seutuvilla. Sitten saattaa olla hankalampaa, jos kuva on vaikkapa nilkassa.
Kylvyn jälkeen oli rento ja hyvä olo, ja ainakin viikon jaksoi olla valittamatta futon-kolotuksesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti