perjantai 27. helmikuuta 2009

Lokoisa lounas

Lounas, tuo työpäivän huippuhetki. Olen japanilaisittain onnekkaassa asemassa, koska minulla on työkavereita, jotka eivät kiistä lounaan tärkeyttä. Tokiossa on paljon ihmisiä, jotka puolihuolimattomasti hotkaisevat työpöytänsä äärellä esim. konbinista ostetun leivän ja jääkahvin keskeyttämättä töiden tekemistä. Meidän tiimillämme on tunnin mittainen, vapaasti ajoitettava ruokatauko, ja se pidetään jokaisena työpäivänä lähtemällä ulos lounaalle.

Lounasravintoloita on alle 10 minuutin kävelymatkan päässä kymmeniä. Totta kai tietyt paikat ovat ikään kuin kantiksia, mutta on mukavaa huomata, että viiden kuukauden jälkeenkin voi löytää vielä uusia herkullisia lounaita. Ihan naapurissa olevalta metroasemalta löytyy:

- italialainen, josta saa lounaspastaa
- kiinalainen
- sushipaikka
- kaksi sobaravintolaa
- kolme udonnuudelikeittoa ja tempuraa tarjoilevaa ravintolaa
- currya, pastaa, hanbaaguja ja monenlaista muuta tarjoileva "yleisravintola"
- hanbaagupaikka (jauhelihapihvi lisukkeilla, mutta ei sämpylöiden välissä)
- Subway (ei olla käyty ikinä ja tuskin käydäänkään)


Aseman ja työpaikan välittömässä läheisyydessä on:

- pastoja ja japanilaisittain mukautettuja ruokia tarjoava kahvila
- intialainen
- curryraamenravintola
- japanilaisia pihvejä
- automaattikupongeilla toimiva raamenpaikka (ei olla käyty)
- kaksi italialaista, joista toisessa saa pastan seuraksi herkullisia grillattuja leipiä
- kiinalainen, josta saa todella tulisen tofu-nuudeliannoksen
- hotelli, jossa pastaa, currya, hanbaaguja ja all-you-can-eat -leipähylly


Alle 10 minuutin päässä lisäksi:

- mahtava sobaravintola, jossa käytetään 100%:sti itse jauhettuja tattarijauhoja
- kaksi italialaista, joista kummastakin saa pizzaa ja mainiota lasagnea
- tempuraravintola (muita kalliimpi ja herkullisempi)
- japanilainen pihvipaikka, jossa myös currya ja hanbaaguja
- korealainen
- kaksi hyvää kiinalaista, joista toisen miniraamen on aivan mahtava
- hyviä hanbaaguja ja dumplingseja tarjoileva ravintola
- useita raamenpaikkoja


Tällä viikolla on ollut sateista ja viileämpää, joten lounaat ovat keskittyneet alle viiden minuutin matkan päähän. Viikon lounaslista:

ma - paistettua kalaa ja misokeittoa
ti - kahta salaattia, riisiä ja n. 150g herkullista pihvilihaa
ke - udonravintolassa nuudelikeitto ja teriyaki-kanaa
to - pastaa ja grillattua leipää italialaisessa
pe - kiinalaisessa iso tulinen tofu-nuudelikeitto ja riisiä


Lounaat maksavat pääasiassa 850-1000 jeniä. Kiinalaisessa voi joskus olla päivän annos jopa 750 jeniä. Toisaalta kerran kuukaudessa saattaa tulla syötyä 1500 jenin tempura-annos. Varsinkin italialaisissa lounasannokseen sisältyy tee, jäätee tai jääkahvi. Muutamassa paikassa on lisäksi 100 jenin drink bar, josta saa hakea juomaa sen verran kuin tarpeelliseksi näkee. Yleensä tarjolla on ainakin jääkahvia, jääteetä ja greippi- ja appelsiinimehua.

Lounastamassa ollaan yleensä täysi tunti. Usein ruokailuun kuluu noin puoli tuntia, ja sen jälkeen istuskellaan juomassa teetä ja juttelemassa. Tauon tärkeyttä kuvastaa se, että emme puhu oikeastaan ikinä työasioista. Työpäivä koostuu normaalisti kolmen tunnin työskentelystä, tunnin lounastauosta ja viiden tunnin työskentelystä. Tuon "ylimääräisen" tunnin takia onkin tärkeää syödä hyvin ja rentoutua tauolla. Joskus (varsin harvoin) istuskellaan hiljaa ja kukin tekee omiaan. Muutama näppäilee puhelinta ja jotkut pelaavat PSP:llä tai NDS:llä. Viime viikkoina ollaan keskusteltu aika paljon kielistä. Se onkin hyödyllistä, kun joka päivä oppii uusia sanoja tai merkkejä.

Kuvallinen anti...


...on varsin vaatimatonta. Kännykän kamera on edelleen yhtä surkea kuin aiemminkin. Sinänsä nämä lounaat ovatkin aivan perusruokaa, joten ei niissä mitään erityistä nähtävää olekaan.

Katsukareeraisu on perusruokaa isolla p:llä. Riisiä, currykastiketta ja katsu-version tapauksessa myös leivitetty leikkele. Tätä tuntuu saavan joka puolella Japania. Ja syödään lusikalla.

Japanilaiset pihvipaikat keskittyvät määrän sijasta hyvään makuun. Ja lounaaksi pieni määrä herkullista lihaa riisin, salaatin ja misokeiton kanssa onkin oiva yhdistelmä. Tällä jaksaa iltaan saakka, mutta missään vaiheessa ei tule sellaista ruuan aiheuttamaa uupumusta.

Udonnuudelikeittoa ja donburi (kulho, kuppi) riisiä ja sashimia (tässä tapauksessa raakaa kalaa). Kun aikoinaan ensimmäistä kertaa tutustuin paksuihin udon-nuudeleihin, ne vaikuttivat aavistuksen vastenmielisiltä. Nykyisin ne ovat kerran parissa viikossa syötyinä oikein mieluisaa evästä.

Curryraamenia en ollut syönyt ennen Tokioon muuttamista. Kysessä on nuudelikeitto, jonka liemenä on tulista currya. Annokseen kuuluu myös muutama suikale lihaa. Tosin, tuskinpa currykastikekaan on erityisen kasvissyöjäystävällistä.

Sobaraamen, jossa sobanuudelit on valmistettu 100%:sta tattarista, sekä ebi-donburi. Ebi, eli katkarapu, on leivitetty ja friteerattu. Nämä sobat ovat todellakin poikkeavia muuhun tarjontaan nähden. Maku ja koostumus ovat aivan omaa luokkaansa.

Pastoja ja lasagneja en sentään ole kuvannut, koska ne näyttävät samalta kuin muuallakin. Yleinen harhaluulo tuntuu olevan, että Japanissa syödään yhtenään sushia, mutta toistaiseksi olen syönyt sushia vain kerran lounaaksi. Periaatteessa sushi maistuisi useamminkin, mutta muut eivät ole erityisen innokkaita sushin syöjiä. Päivällisellä sashimi tosin näyttää maistuvan kaikille.

Tällainen raadonsyöjä saakin Japanissa lähes kohtuuttoman paljon erilaista syötävää. Vaikka minulla olikin Helsingissä varsin hyvä lounastarjonta, enkä joutunut olemaan pelkän Sodexon tai Amican luokattoman pöperön varassa, niin siltikään en ole kaivannut suomalaisia lounaita. Täällä lounasruoka tarjoillaan pöytiin, valmistetaan pääasiassa yksitellen eikä isoina määrinä ja palvelu on ystävällistä. Syönnin jälkeen ei tarvitse lajitella astioita ja aterimia, eikä tarvitse pohtia, että loukkasinko tarjoilijaa jotenkin, kun näytti noin vihaiselta.

Japanissa siis ravitsemuksellisesti on kaikki hyvin. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana paino putosi lähes neljä kiloa, vaikka missään vaiheessa ei varsinaisesti nälkä ollutkaan. Tosin, monet pidenpään asuneet jo ehtivät sanomaan, että kyllä se sieltä takas tulee ainakin triplana. Sitä odotellessa...

2 kommenttia:

AR kirjoitti...

Paukauta siitä luurista takakansi pois kuvaamisen ajaksi. Meikäläisellä se väliklasi on ainakin niin naarmuilla ja sormenjäljillä, että toimii soft-focus suotimena.

Helsinkiin on ilmaantunut joitakin japanilais-henkisiä ravintoloita, mutta painotus on kovasti sushin suuntaan. Plokianne plaratessa on tullut kova hinku löytää edes jotain tuon katsukareeraisun ja nuudelivaihtoehtojen suuntaista tarjontaa myös täältä päin.

Yan-san kirjoitti...

Heh, totta tuo, että se lasi on todellakin töhnän peitossa.

Suomessa olen syönyt kareeraisua ainoastaan Tampereen Marusekissa. Muistelisin, että se oli ihan ok, mutta ei kovinkaan vahvaa. Eivät nämä paikallisetkaan saa hikeä otsalta pyyhkimään, mutta on niissä kuitenkin enemmän potkua.

Katselin pikaisesti helsinkiläisen Kabuki-ravintolan listaa ja siellä näyttäisi olevan myös jotain nuudelikeittoja. Tosin, omakohtaista kokemusta ei niiden tasosta ole.