Käännöskakkaroita ja länkkärikakaroita

Eilen käppäilin Hiro-ossa, joka on aika omituista seutua. Siksi, että siellä on niin paljon valkonaamoja. Tuli moneen otteeseen tunne, että mikä maa tämä olikaan, kun ohittelin kikattavia englantilaistyttöjä koulupuvuissaan tai polkupyöräilevää porukkaa jenkkipoikia. Alueella on paljon suurlähetystöjä, ja tuo ihana kauppa National Azabu. Siellä poikkesin nyt vain ihan 1500 jenin ostoksilla: bageleita, Chang-olut, pastaa ja kookosmaitoa. Ja päivän Japan Times.

Kävelin myös Suomen suurlähetystön ohi, ja sinne kirmasi juuri blondi nainen kahden suomea hihkuvan blondin pikkutytön kanssa. Olo hämärtyi entisestään.

Mietin, millaista olisi asua Hiro-ossa, Azabu-Jubanissa tai muualla lähiseudulla, länkkärighetossa. Tavallaan ehkä turvallista, saisi ruokaa joka kasvissyöjällekin kelpaa ja listalta, jota ymmärtää, ja lähellä olisi vaikkapa kielitaitoisia lääkäreitä. Luulen, että perheellisenä voisi olla mukavaa asua kaltaistensa seudulla. Mutta tällä hetkellä on ihan kiva, että ympärillä asuu pääasiassa vain japanilaisia. Aidompaa. Opettavaisempaa. Jännempää.

Pieni valitus: näkeekö kukaan mitään ristiriitaa siinä, että käännöstoimiston nettisivulla ei ole sanaakaan muuta kieltä kuin japania? Olen hoidellut muutamaa paperiasiaa Yan-sanin puolesta, ja niihin on liittynyt virallisen käännöstoimiston käyttäminen. Ensimmäinen toimisto oli Ikebukurossa. Nettisivuilla ei ollut englanniksi edes osoitetta. En millään meinannut löytää paikkaa, piti kysyä rautakaupasta. Ystävällinen rautakaupan setä lähti viemään minua oikeaan osoitteeseen, joka oli onneksi ihan vieressä. Kyseessä oli iso asuinrakennus, ja puikkelehdin pieniä käytäviä pitkin osoitteen mukaiselle ovelle 210 tai vastaavaa. Ovessa ei tietenkään lukenut muuta kuin kanjeja. No, hetken kuluttua istuin pienikokoisen naisen kodin olohuoneessa! Että sellainen käännöstoimisto. Oli se siis oikea paikka, mutta tarvitsemaani asiaa se täti ei silti pystynyt tekemään. Suurlähetystön sivuilla mainittiin kokonaista kaksi paikkaa, eli siispä toiseen, käännöstoimistoon Ginzaan. Siellä sentään homma hoitui, mutta edelleen ulkona kadulla ja ovessa luki vain kanjeja.

Kotona tsekkasin netistä huvikseni Helsingin käännöstoimistoja. Esimerkiksi tämän firman sivuilta infon saa yhdellätoista eri kielellä (myös japaniksi). Verratkaa huviksenne japanilaisfirman sivuun. Ja Tokio sentään on ISO kaupunki, toisin kuin pikkuruinen Herushinki.

No, onneksi on keksitty kaikenlaisia nettikäännöskojeita, kuten tämä. Ilman ei pärjäisi!