Kaikoo Popwave Festival 2010

Helmikuussa last.fm antoi suosituksen, että voisin olla kiinnostunut Kaikoo Popwave Festivalista. Pikainen tarkistus esiintyjäluetteloon, ja näinhän se oli: Mono, Toe, Mouse on the Keys, Fuck You Heroes ja Abnormals. Ja outojen nimien tsekkaaminen Myspacesta vahvisti kiinnostusta entisestään. Niinpä viime lauantaina painelimme metrolla Kachidokiin, josta tepastelimme Harumifutōn puistoon.

Sään suhteen kävi uskomattoman hyvä tuuri. Wolfram Alpha tiivistää viime viikon sään hienosti: "rain, fog, cloudy, partly cloudy, few clouds". Ja viikon keskilämpötila 11 astetta. Mutta lauantaina oli aivan pilvetön taivas ja 20 astetta lämmintä. Erinomainen festarisää siis. Olikin mukava nautiskella musiikista t-paitasillaan.

Festivaalipaikkana toimi puiston vieressä oleva matkustajalaivaterminaali, josta ei ainakaan festivaalin aikana laivoja liikkunut. Terminaalin takapihalle oli pystytetty King & Queen Field -niminen päälava, joka koostui itse asiassa kolmesta eri lavasta. Kun yhdellä lavalla esiinnyttiin, valmisteltiin toista lavaa seuraavaa esiintyjää varten. Niinpä esimerkiksi Mouse on the Keysin viimeisten tahtien ja Monon aloituksen välissä oli alle minuutin tauko. Toiselle lavalle pystyi näkemään kääntymällä 90 astetta oikealle.

Mouse on the Keys esiintyi rumpujen ja kaksien koskettimiensa lisäksi kolmansilla koskettimilla, kahdella dj:llä ja yhdellä mc:llä varustettuna. Itse asiassa flyerissä lukikin "mouse on the keys + α", mutta sitähän en enää festareilla muistanut. Bändi veti ihan tyylikkään hip-hopin ja uusio-jazzin välimaastossa pyörivän setin. Akira paiskoi hetkittäin aika isolla kädellä kannujen takana, joten ei tuo mitään tylsää salonkijazzia todellakaan ollut. Ainoastaan mc:n ulosanti oli vähän monotonista tulitusta, mutta toki kielelläkin oli oma vaikutuksensa asiaan.


Mono tarjosi melkoisen yllätyksen, sillä olin aika vakuuttunut, että eihän bändin matsku voi mitään huikeita kokemuksia festareilla tarjota. Mutta mitä vielä, ihan törkeän hyvä esitys ja pala kurkussa sai katsella. Matsku koostui edelleen pääasiassa Hymn to the Immortal Wind -levyn biiseistä, mutta mukaan oli otettu myös "seisontabiisejä".


Keikka alkoi klo 16 keskellä kuumaa auringonpaistetta Ashes in the Snow'lla, mutta Everlasting Lightin loppusävelten kajahdellessa alkoi jo ilta hämärtyä. Näiden välissä kuultiin kappaleet Pure as Snow (Trails of the Winter Storm), The Kidnapper Bell ja Halcyon (Beautiful Days). Tällä kertaa ei jousisoittimia kuultu edes nauhalta, vaan kaikki oli "orgaanista" lavasoundia. Oli jännä nähdä bändi ensimmäistä kertaa päivänvalossa, kun heidän kielisoittimiensa kuluneisuus oli hyvin esillä. Varmaan olisi SG:llä ja Fendereillä tarina jos toinenkin kerrottavanaan.


Toen kanssa oli käydä hullusti. Eli festarioloissa aika tyypillisesti. Istuimme kavereiden kanssa puistossa nurtsilla ja odottelimme, että kello tulisi 18 ja Toe aloittaisi. Yllättäin iski oivallus, että siellähän Toe soittaa jo, ja esitys itse asiassa loppuu klo 18. Onneksi ehdimme paikalle toisen tai kolmannen kappaleen aikana, joten kaikki ei ollut vielä menetetty. Aika hyvä keikka matikka- ja post-rockia. Lavalla bändillä oli vahvistuksena hetkittäin synamies ja perkussionisti. Näkisinpä Toen mieluusti uudemmankin kerran vaikka klubilla.


Popwavessa oli tosi rento tunnelma. Portilla vilkaistiin vain rannekkeita, olutta ja muita juomia sai porttien sisä- ja ulkopuolelta, ja olipa paikalla myös kohtuuhintaista ruokatarjontaakin. Okullekin löytyi samosaa ja naanleipää. Ja olisi tarjolla ollut kasviscurryakin. Monissa muissa tapahtumissahan kasvissyöjille ei ole mitään. Olihan se vähän hassua olla festareilla, kun portistakin pystyi kulkemaan halutessaan Singha-tölkki kädessä.


Hyvä tapahtuma kaikin puolin. 5000 jeniä päivästä oli tarjontaan (ja säähän) nähden oikein kohtuullinen hinta. Mitä festareilla sitten sunnuntaina tapahtuikaan on meille täysi mysteeri. Ja miten meidän lauantai-iltamme jatkui, on myös eräänlainen mysteeri. Joka tapauksessa ilta eteni hauskoissa merkeissä Koenjin suunnalle.