Onneksi Shimokitazawassa on kuitenkin aina jotakin jännää. Yan jo käväisi kerran aiemmin, ja nyt isommalla porukalla suuntasimme pari viikkoa sitten - piiputtelemaan! Shimokitazawan pohjoispuolella on pikkuinen vesipiippubaari. Mennessämme se oli tupa(koit)ten täynnä väkeä, mutta omistaja soitteli jonnekin ja opasti meidät sisarbaariin lähistölle. Talsimme pian keskellä hiljaista asuinaluetta, joka ei todellakaan näyttänyt siltä, että sisältäisi baaria - saatikka vesipiippubaaria. Mutta äkkiä alkoi makea tuoksu leijailla vastaan, ja pian löysimme tunnelmallisen korttelipiippukuppilan.
Hetken kuluttua edessämme sauhusi kuusi piipullista eri makuja: paria omenaa, sitruunaa, mangoa ja kookosta ainakin.
Paikassa oli rauhallista, vain pari poikaa meidän lisäksemme tupruttelemassa. Mukavaa, rentoa istuskelua.
Vesipiippuiluahan me Elmerit emme kuitenkaan suosittele noin yleisesti ottaen, jokapäiväiseksi huviksi. Tuleehan siinä, reilun tunnin tai jopa kahden tunnin session ajan, vedettyä määrällisesti aika monta savuketta, ja kun itse ei edes polta, ei touhussa loppujen lopuksi ole paljon järkeä. Mutta tämä itämaista perua (Egypti, Marokko, Tunisia) oleva Hookah-makutupakkakokemus on kiehtova ja maukas. Vesi poistaa jonkun verran haitallisia aineita, muttei todellakaan kaikkea.
Vaan tulipahan kokeiltua tällainenkin erikoisuus!
Matkalla Shisha-vesipiippubaariin näimme myös toisen kiinnostavan kohteen, jonne joskus täytynee poiketa: kukkakaupan, jossa oli baaritiski antimineen. Käyhän se niinkin! Kaksi kaljaa ja kimppu krysanteemeja, kiitti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti