Saldo tänä vuonna oli: 21 elokuvaa, 5 pressikonferenssia, 1 seminaari, yhdet pressin privaattibileet, Avatar-elokuvan spesiaalishow, avajaiset sekä tietysti paljon yleistä häröilyä ja epämääräistä viinikyllästeistä ajantappoa elokuvien sun muiden välimaastossa.
TIFF jatkoi tänäkin vuonna ekologista, Coca-Colan ja Toyotan sponsoroimaa vihreää teemaansa vihreine mattoineen, joten tunnelma oli aika saman tyyppinen. Tosi paljon itse asiassa. Avajaiset olivat samanlaiset, ylipäänsä festarin koostumus entisenlainen ja alue näytti ihan samalta, kuin vuosi sitten. Muutoksista suurimmat taisivat liittyä lamaan, eli pressi ei enää saanut niin paljon ilmaisia asioita, isoja tähtiä oli vähemmän ja iltabileet oli siirretty pääkallopaikalta syrjäizakayaan.
Mutta, elokuvat tuntuivat paremmilta. Syynä saattoi olla toki sekin, että valikoin tänä vuonna nähtäväkseni vain 2 japanilaista elokuvaa... Eli ei perhedraamayliannostusta tänä vuonna! Näin elokuvia seuraavista maista: Japani, USA, Kolumbia, Taiwan, Ranska, Iran, Singapore, Kiina, U.K., Malesia, Bulgaria, Intia, Italia, Venäjä, Australia ja Singapore. Aika hyvä kattaus eri kulttuureja! Erityisen iloinen olin nähdessäni malesialaista, singaporelaista ja filippiiniläistä elokuvaa, koska ne ovat varsin harvinainen näky.
Mutta oli se kyllä varsin raskastakin hypätä kulttuurista toiseen, pahimmillaan neljä kertaa yhden päivän aikana, istua valtavasti ja tuijottaa valkokankaita. Ilman muuta myös ihanaa ja antoisaa leffafriikille, mutta ei todellakaan yksinomaan helppoa ja mukavaa!
Seuraavia tuosta joukosta voisin suositella:
* Ten Winters (Italia-Venäjä). Kaunis, kuulas tarina pojasta ja tytöstä, jotka eivät koskaan tapaa oikealla hetkellä. Kiintoisa kerronta, joka leikkautuu aina kymmeneen talveen ja jättää ihania aukkoja katsojalle täytettäväksi.
* Rabia (Kolumbia-Espanja). Guillermo del Toron tuottama, päähän jäävä elokuva oudosta miehestä, joka pakenee tappotuomiota vanhan, valtavan huvilan käyttämättömiin yläkerroksiin.
* A Single Man (USA). Colin Firthin ja Julianne Mooren leffa, kauhean kaunis, visuaalinen homoelokuva, Colin oli tosi hyvä, visuaalisuus hieman itsetarkoituksellista jo, mutta erittäin sopiva krapulafilmi!
* Talentime. Hauska malesialaiselokuva Talent-kisasta ja kulttuurieroista ja mykästä pojasta.
* Five Minutes of Heaven (U.K.). Rimiksen "Adam" loistavassa roolissa, plus Liam Neeson, kertomus murhaajasta ja uhrin veljestä, jotka kymmenien vuosien kuluttua tapaavat. Katolilais-protestanttiteemaa.
* Eastern Plays (Bulgaria). Sai tämän vuoden parhaan Competition-elokuvan palkinnon, eikä syyttä suotta. Eksistentialistista angstia, rappiota, rasismia, rakkautta, Bulgariaa.
* The Staten Island (USA). Tämän jälkeen tahdon ihan uusin silmin kyläilylle Staten Islandille! Ethan Hawke ja kumppanit hauskassa ja synkässä mobsterfilmissä. Hyvät musat.
* Road, Movie (Intia). Eriskummallinen seikkailu, jossa nuori mies lähtee ajamaan elokuvateatterivälinerekkaa läpi kuivan autiomaan ja ottaa kyytiin kulkijan jos toisenkin.
* Mary and Max (Australia). Suloinen ja hauska, mutta koskettava ja vakava animaatio kahdesta kirjekaveruksesta. Ihania yksityiskohtia, erinomaisesti tehty!
Muista kohokohdista kuvallisesti:
Avajaisissa oli taasen sama systeemi: ensin kutsuvieraat kulkivat vihreää mattoa pitkin, kunnes tulivat avajaislavalle poseeraamaan. Tässä Avatarin porukkaa, Sigourney Weaver, Zoe Zaldana, Sam Worthington ja tuottaja.
Tämä poika sai kovasti fanien huutelua osakseen, mutten muista, kuka hän on, enkä nähnyt hänen elokuvaansa (I Give My First Love to You, poika kuolemassa sairauteen, mutta tyttö rakastaa viimeiseen saakka, joo ei kiitos.).
Samoin nämä pojuset saivat takanani istuneet naiset huutamaan suorastaan epäinhimillisellä äänellä. Tai ainakin yksi pojista sai aikaan tuollaisen efektin. Avajaisiin pääsi myös varhain jonottaneita tavisfaneja tietty määrä, ja kiljujat olivat juuri heitä. Tämä poikaelokuva kertoi jostain juoksuporukasta, ja voin kuvitella, kuinka koskettava ja yhteishenkeen puhaltava se onkaan... :)
Minulle isohko asia oli nähdä lavalla Koyuki, tuo nainen vaaleassa mekossa. Olen niin paljon katsonut Koyukin tv-draamoja, ja hän on jotenkin niin ihana. Kimi wa Pettossa etenkin (ks. tv-draamapostaus).
Illan suurimpia tähtiä oli uusi pääministeri! Yukio Hatoyama. Hällä oli iso turvakaarti mukanaan. Jotain höpisi ekologiasta ja luonnon kunnioittamisen tärkeydestä, niinkuin kaikki muutkin. Fraaseja, fraaseja.
Pääministerin hypetys jatkui illan Avatar-erikoisillassa, jossa näytettiin filmistä pätkiä. Kokonaisuutta vielä viimeistellään. Itse olin vain pressiosuuden paikalla, ja huvitti, kun yleensä niin säntillisesti kuvausohjeita noudattavat japsikuvaajat pääministerin tullessa yhtäkkiä valtoimenaan hyppäsivät ylös kuvaamaan tuota kunnianarvoisaa kutsuvierasta.
Kuvasivat he Avatar-starbojakin.
Tässä porukka pohtii, että minne nyt pitää katsoa ja mitä tehdä, kun käsky kuului, että nyt katse videokameroihin päin hop.
Avajaisten ohella kiintoisaa oli myös kuunnella käsikirjoittaja-tuottaja Darren Starin tarinointia kirjallisesta luomisprosessista. Tunnin seminaarissa tyyppi höpisi hauskoja Beverly Hills 90210 / Melrose Place / Sinkkuelämää -akselilla sekä järkkäsi vieläpä dvd-palkintokisan kuulijoille. Harmi vaan, että kukaan ei tiennyt Sinkkuelämää-aiheisiin kysymyksiin vastausta, joten vasta jollain helpolla bonuskyssärillä dvd nimmareilla löysi voittajansa.
Japanilaiset taas tuttuun tapaansa kyselivät Darrenilta merkittäviä kysymyksiä, kuten: miksi Donna oli niin kauhean kiltti hahmo Beverly Hills 90210 -sarjassa?
Parhaan elokuvan valikoijatuomaristossa oli tänä vuonna muun muassa nämä heput:
Eli Babelin ohjaaja Alejandro sekä viime vuoden vastaavan kisan voittanut ohjaaja-näyttelijä Jerry. A. G. Iñárritu oli aika charmantti.
Fotaajat työssään.
Vuoden hätkähdys taas oli se, että The Cove-leffa pääsi kuin pääsikin filkkareille, vaikka se ensin oli saanut kieltävän päätöksen. Valtiovallan vaihtuessa lupa viime hetkillä heltisi, ja ohjaajakin saapui mukaan. Itse en elokuvaa ehtinyt näkemään, mutta kävin pressitilaisuudessa, joka oli järkätty Superdeluxeen (kiva baari/klubitila Ropparilla). The Covesta ja japsien reagoinnista delfiinipyynnin vastaiseen kohuelokuvaan lisää kollegan kirjoittamana täällä.
Eipä muuta, mukavat festarit ja paljon maailmoja pään sisällä kylässä TIFFin myötä. Sulatellaan, odotellaan ensi vuotta, otetaan Action! For earth.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti