tiistai 13. lokakuuta 2009

Tukkabisneksissä

Kävinpä jälleen eräänä päivänä kampaajalla. Taas liian pitkän tauon jälkeen, ainakin japanilaisen kutrinhuoltomittapuun mukaan. Kai natiivit käyvät kerran viikossa. Meidänkin kadullemme avautui juuri uusi kampaamo, ties kuinka mones samalla kadulla. Tuliterä valomainos hohtaa niin, että ohi kävellessä sattuu.



Aiemmin kerroin nautinnollisista kokemuksistani
Watanabe Hair Dressingillä, mutta sittemmin olen vaihtanut kampaamoa. Kuulin niin paljon hyvää kaikilta kavereiltani Toni&Guysta, että pitihän se testata. Sille tielle sitten jäinkin, enkä pois enää vaihda!

Ensimmäisen kerran suuntasin kyseiseen paikkaan karaokeyön ja izakaya-aamun jäljiltä, mutta ehkä juuri siksi kokemus oli niin taivaallinen. Ihastuin saman tien kampaamoon ja sen hauskoihin poikiin ja tyttöihin. Toni&Guylla on tosi kivoja, nuoria ja näyttäviä työntekijöitä - ja lisäksi taitavia.

Edellisestä kerrasta tosiaan ehti kulua hieman aikaa, ja vaikutti siltä, että minun kampaajani oli noussut arvoasteikossa. Edelliskerralla hän vielä itse pesi hiukset ja teki muutoinkin kaiken, mutta nyt oli toinen ääni (kalliin näköisessä) kellossa ja istuva puku päällä.



Hiukseni pesi nuori tyttö, oikein ihanan lempeästi, lähestulkoon koomaan vaivuttaen, sitten Hairstylistini saapui leikkaamaan. Sen jälkeen loppuhommat eli kuivailun, fööneilyn sun muun, hoitikin nuori poika. Oma stylisti saapui vasta ihan lopuksi takaisin suorittamaan viimeisen silauksen ja näyttämään peiliä.


Olin vähän pettynyt, koska pidin eniten siitä "omastani" ja hänen käsittelytavoistaan, mutta ilmeisesti noiden uudempien pitää antaa harjoitella aika ajoin. Toinen pojukin oli hauska ja osasi hyvin englantia. Alkuun puhuimme kylläkin japania, mutta poika nauroi kaikelle mitä sanoin. Vaihdoin englantiin, mutta se nauroi yhä. Eli ilmeisesti se vain nauroi joka tapauksessa kaikelle mitä sanoin. No, olin jo puhunut kaiken
japaniksi osaamani, eli oli pakkokin siirtyä englantiin.



Kundilla oli koko ajan korvalla nappi, jonka avulla hän jutteli ilmeisesti Hairstylistille alakertaan. Kundi myös sisällytti kuivailuhoiteluun mukavan hieronnan. Ja tietysti teetä tarjoiltiin.

Lopuksi, kun lähdin, sekä respan kaksi tyttöä että kundi että Hairstylist seisoivat rivissä kumartelemassa ja hyvästelemässä, ja sitten Hairstylist saattoi vielä ovelle ja ulos ja vaihdoimme kauniin ilman huomiot ja toivonmukaannäemmetaaspian-fraasit, ja hän jäi vilkuttamaan perään. Sweet!




Kampaajan ammatti on ilmeisen suosittu tässä maassa, ja joukossa on hyvin paljon miehiä. Hiusstylistit ovat tyylikkäitä ilmestyksiä, ja japanilaista hiusmuotoilua arvostetaan pitkälle. Kuten Toni&Guyssa ja Watanabella on tullut huomattua, pääkampaajat harvoin tekevät itse muuta kuin varsinaisen hiusmuotoilun. Pesun ja hieronnat ym. lisukkeet suorittaa joku alempiarvoinen. Hiusten värjäyksen taas tekee professionaalinen hair colorist.

Tekisi mieli mennä pian taas uudestaan!

3 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Mä olen miettinyt, että onkohan täällä huonoja kampaajia lainkaan. Toinen toistaan hienompia tukkalaitteita tulee tuolla kadulla vastaan. Ei tartte pelätä, että kävisi siten kun mulle aikanaan Suomessa: menin vain tasoittamaan suoraa latvaa, ja kampaaja leikkasi sen silminnähden vinoon. Ei kyllä mennyt aikaakaan kuin 10 minuuttia, joten siitä saattoi arvata työ laadun...

Okusan kirjoitti...

Joo ei tartte! Ja yli tunnin sai mukavasti tuhrattua tuollakin, vaikka vain latvanlyhennyksestä kyse. Maksaahan lysti toki enemmän kuin Suomessa, mutta hemmottelusta ja palvelusta koko rahalla maksaa mielellään (kunhan ei tosiaan joka viikko käy...).

Meeri-chan kirjoitti...

Paljonko olet maksanut noilla kerroilla? Mä mietin, että jos kävisi tuunaamassa ensi kuussa ja nappaisi vaikka nämä pidennykset pois...(sen saa siis tehtyä itse).