sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Palkansaajan vuosikatsastus

Ja niin sai salaryman kutsun vuosittaiseen terveystarkastukseen, kun vuosi Japanissa tuli täyteen. Ensimmäinen yhteydenotto tapahtui työsähköpostiin, jossa ilmoitettiin aika, paikka ja paljon ohjeita. Ja perässä seurasi toinen posti, jonka liitetiedosto vaikutti katsastuksen suorittavan tahon vastuuvapautukselta... Jotta tarkastuksen vakavuus ei jäisi kenellekään epäselväksi, saapui kotiin vielä kirje, jossa oli esitietokaavake täytettäväksi - ja kotitehtävä! Kotitehtävänä oli ottaa kaksi näytettä omasta kakkendaalista kirjeessä tulleisiin putkiloihin.

Olen juuri painiskellut nuhan ja yskän kanssa, joten useampi tunti sairaalassa ei kuulostanut kauhean houkuttelevalta. Onneksi tätä tarkastusta ei tehtykään sairaalassa, vaan ihan näihin tarkastuksiin erikoistuneella "katsastusasemalla". Siellä liikkuvat sairaudet olivat siis korkeintaan henkistä laatua ja piileviä, eivätkä toivottavasti kovinkaan tarttuvia.

Oli helpotus, kun vastaanotossa hoitaja pyysi kaavakkeen lisäksi heti kotitehtäväni. Japanissa kun ei voi olla 100%:n varma, onko tuollainen tehtävä oikeasti palautettava vai ihan omaksi iloksi tarkoitettu. Kaavake ja tehtävä siis vaihtuivat tiskillä muovitaskulliseen papereita, siniseen pyjamaan ja kehoitukseen mennä pukuhuoneeseen numero neljä vaihtamaan asu. Ja sen jälkeen siirtyä kauempana käytävällä olevalle information-tiskille.

Kun päällä oli pyjama ja pukuhuoneen kaapissa odottaneet läpykkäät, läpsyttelin neuvotulle tiskille paperit ojossa. Tässä vaiheessa hoksasin, että en olekaan menossa yhdelle lääkärille, vaan käyn suorittamassa ikään kuin katsastusrasteja. Homma toimi käytännössä niin, että menin tiskille, minulle sanottiin, kumman kerroksen mihinkin odotustilaan menen odottelemaan ja 5-15 minuutin odotuksen jälkeen minut kutsuttiin rastille. Siinä sitten odottelin aina 10-50 muun ihmisen kanssa omaa nimeä kutsuttavaksi.

Peli puhallettiin käyntiin information-tiskin vieressä olevalla verikoepisteellä. Täti otti puhdistusainelappusen, teki sillä ilmaan hankaavan liikkeen ja kysyi "okei desu ka". Olihan se, joten kyynärtaipeesta täyttyi kaksi pulloa verta ja sain lappusen käsivarteen. Pienen odottelun jälkeen tuli kutsu huoneeseen, jossa näpsäistiin seisaaltaan röntgenkuva ylävartalosta. Toimitus kesti vähän alle minuutin.

Seuraavan kutsun käytyä tarvittiin omaa osallistumista. Käteen ojennettiin purkki, sanottiin "gojuu made kudasai" ja ystävällinen osoitus wc:n suuntaan. Helppoa. Tämän jälkeen oli aika vaihtaa kerrosta. Tapasin n. 60-vuotiaan mieslääkärin, joka pyysi nostamaan paitaa. Kuunneltiin stetoskoopilla edestä ja takaa. Siinä käytiin myös jonkinlaista dialogia terveydentilastani. Vakuuttelin, että kaikki on ihan ok, mutta kerroin sentään, että vähän on sekiä eli yskää ollut. Tarkentavana kysymyksenä lääkäri tiedusteli kuumeesta, mutta vastatessani tähän kieltävästi minulle osoitettiin ovea. Ystävällisesti, totta kai.

Kerrosta alempana päädyin yläosattomissa pieneen hämärään koppiin hoitajan kanssa. Siellä sain (ystävällisiä) komentoja hengittää syvään ja puhaltaa keuhkot tyhjäksi. Tai olla hengittämättä. Hoitsu kävi ultraäänellä sisäelimet läpi, ja ilmeisesti kaikki osat olivat tallessa, koska mitään yllättävää katselu ei vaikuttanut paljastavan.

Sitten oli edessä yläkerrassa tapahtuva tutkimus, jota olin työkavereiden puheiden takia jopa aavistuksen jännittänyt ennakkoon. Tutkimuksessa selvitetään ilmeisestikin vatsalaukun kuntoa, koska sain ison mukin valkoista, vähän piimää paksumpaa ja aavistuksen oksennukselta maistuvaa variumiksi kutsuttua ainetta. Menin seisomaan tutkimuksessa käytettävän laitteen edessä olevalle tasolle, pidin toisella kädellä kiinni kädensijasta ja kulautin ikkunan takana seisovan lääkärin merkistä koko mukillisen nestettä kurkusta alas. Ja sitten laite alkoi pyöritellä minua.

Ollessani makuutasossa lääkäri pyysi pyörähtelemään ympäri ja kääntyilemään vähän oikeaan ja vasempaan. Kone kuvasi mitä vatsassa tapahtuu. Kun kieppumista oli jatkunut muutama minuutti, palautti kone minut takaisin seisoma-asentoon. Mutta tutkimus ei ollutkaan vielä ohi, sillä lääkäri ilmoitti ikkunan takaa, että "now I push you". Mitä?! Onneksi se tarkoitti vain sitä, että koneesta kääntyi esiin pehmustettu varsi, joka paineli vatsaa. Ja näin otettiin lisää kuvia.

Koska olin reipas poika, sain palkkioksi pari nappia laksatiiveja. Varium pitää kuulemma saada pois suolistosta.

Jäljellä oli enää physical check-up, joten viimeisen kerran kerrosta alemmaksi odottelemaan. Tarkastus alkoi makuuasennossa. Käsivarsiin ja nilkkoihin kiinnitetiin piuhat ja rintaan laitettin nippu imukuppeja johtoineen. 30 sekuntia myöhemmin hoitaja kiitti, poisti piuhat ja olin vapaa menemään. Mutta en vieressä olevaa kuulokoetta pidemmälle. Minut istutettiin koppiin, päähän laitettiin kuulokkeet ja käteen annettiin nappula. Tehtävänä oli pitää nappia pohjassa aina sen aikaa, kun kuulee piipitystä.

Kuulo oli testattu parissa minuutissa, ja sitten näöntarkistuskoneelle. Ruudulla näkyi eri suuntaan aukeavia c-kirjaimia ja tehtävänä oli vääntää joystickia aukeaman suuntaan. Jos ei nähnyt, niin sitten piti painaa nappia. Painoin nappia pari kertaa, ja loppulukema oli 1,2 kummallekin silmälle. Tarkastus jatkui silmähommilla. Nyt leuka ja otsa asetettiin niille varatuille paikoille ja edessä oleva kone zoomasi silmään. Lopuksi kone tuhautti vielä vähän ilmaa silmille. Ikään kuin tarkastuksen palkintokorokkeena toimi jalusta, joka mittasi pituuden ja painon samalla kertaa. Pituus mitattiin vieläpä automaattisesti.

Tämän kaksi ja puoli tuntia kestäneen tarkastuksen päätteeksi sain ruokalipukkeen, jolla sai alakerroksen kiinalaisesta ravintolasta lounaan. Ravintola oli itse asiassa aika viihtyisästi sisustettu, eikä todellakaan mikään sairaalaruokala. Pääsali oli jo täynnä, mutta pääsin sitä viihtyisämpään ja paremmin sisutettuun kabinettiin. Lounaaksi tarjoiltiin lihaisia dumplingseja, kanaa vihanneksilla aavistuksen makeahkossa kastikkeessa, toisenlaista kanaa toisenlaisilla vihanneksilla, lihaisaa keittoa, salaattia lohella, kuppi riisiä ja jälkkäriksi lusikoitavaa kookosta.

Nyt sitten odotellaan pari viikoa tuloksia. Näin monipuolisesti ei olekaan terveyttä tutkittu sitten... ikinä, joten saa nähdä mitä löytyy!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei hitto, mikä meininki!!! :o Ja ilmeisesti näitä tehdään kaikille työntekijöille. Jesh.

Yan-san kirjoitti...

Luulisin, että näin kattavia tutkimuksia tehdään vain murto-osalle koko maan työvoimasta. Pankissa työskennellyt kaveri sanoi, että heidän tutkimus kesti vain 15 minuuttia. Mutta oli siinäkin otettu kuvaa ja näytettä melkoisella tehokkuudella.

Voihan se olla, että tämäkin tutkimus toimii niin, että tilaaja/maksaja saa tarkimmat tulokset ja työntekijälle sanotaan vain, että kaikki hyvin, ja voit painaa ihan huoletta satatuntisia työviikkoja. Ja sitten työnantajalle näytetään, että tämä heppa kannattaa pistää jonkun muun laitumelle, jos firman tilanne sitä vaatii. " :) "

Anonyymi kirjoitti...

Mulle kyllä kelpais tuollainen tutkimus. Täällä suomessa tuntuu, et pitää olla pää kainalossa ennen kuin kukaan viitsii tarkemmin tutkia missä on vika.

Viimeksi kun keväällä kävin lääkärissä vatsakipujen ja outojen verenvuotojen kans, niin lääkäri vaan tuumas, et "äkkiseltään silmämääräisesti katsottuna ei näy mitään vikaa, joten ei siellä varmaan mitään vakavaa oo"... : P

T: sisaresi

T kirjoitti...

Hitsi! Tahtoo kanssa Lääkäriasema-kokemuskiertueelle! Suomessa meininki on tosi nyssöä, kun jännittävintä on pohtia onko lääkäri lämmittänyt stetoskoopin metalliosan ennen rintaan painamista.

Yan-san kirjoitti...

Niin, kyllä Suomeen toivoisi vähän monipuolisempia tarkastuksia. No, mittasivat sentään 4 vuotta sitten tehdyssä tarkastuksessa kolesterolin ja tekivät jonkinlaista henkisen tilan kartoitusta haastattelemalla :)

"Silmämääräisesti katsottuna" kuulostaa aika uskomattomalta. Jopa se Kummelin lääkäri osasi parantaa potilaita.

Anonyymi kirjoitti...

Se "silmämääräisyys" tais tossa tarkottaa, sitä minkä verran se lääkäri pystyy lampun ja silmien kans näkeen, eli ei kauheen paljon. Mut siis mitään syvempää tutkimusta ei tehty.

Multa on kerran mitattu kolesteroli. Tulos ei ollut suoranaisen huono, muttei hyväkään. Seuraavan kerran kandee kuulemma mitata kolmikymppisenä...

-R