sunnuntai 16. elokuuta 2009

Ramenilla Jangarassa

Jo viime lokakuussa työkaverit suosittelivat kokeilemaan Kyusyu Jangaran ramenia. Nähtävästi ehti kulua melkein 11 kuukautta ennen kuin sain maistettua Jangaraa. Talvella yritimme työkavereiden kanssa vierailla ketjun Akasakassa sijaitsevassa toimipisteessä, mutta kyseinen ravintola oli jättänyt jälkeensä vain tyhjän kolon seinässä. Tänä perjantaina suuntasimme ostoksille Akihabaraan, jossa myös Jangaran pääravintola sijaitsee. Niinpä merkitsimme jo maanantaina mieliimme, että perjantai-iltana luvassa olisi elektroniikkaostoksia ja ramenia.



Kuulemani perustella olin osannut varautua, että tähän pienoiseen paikkaan joutuu hyvin todennäköisesti jonottamaan, ja näin myös kävi. Onneksi jono eteni nopeasti, ja noin 15 minuuttia seisoskelua oli aivan kohtuullista. Ramen-paikoissahan ei ole tapana istuskella sen enempää kuin mitä annoksen syömiseen kuluu aikaa. Tilaukset otettiin jo meidän ollessamme jonon puolivälissä, joten saimme kulhomme alle minuutissa, kun olimme istuneet tiskin ääreen.



Ensikertalaiselle suositeltiin Jangara Misoa (九州じゃんがらみそ味), joten sitä tilasin. Vaihtoehtoisista lisukkeista otin vain buta kakunin (makea haudutettu sianlihakuutio), sillä nyt olin kiinnostunut keiton perusasioita. Mentaiko (punainen mausteinen kalanmäti) tai kananmuna olisivat kilpailleet liikaa huomiosta varsinaisen tonkotsu-liemen kanssa. Tonkotsu on paksua ja harmahtavaa sianluista keittämällä valmistettua lientä. Ja tämän Jangara Miso -annoksen tapauksessa siihen oli lisätty myös misoa. Jos jollekin jäi vielä epäselväksi, niin ramen ei sovellu kasvissyöjille.

Tulikuuman keiton maku oli täyteläinen, muttei (liian) rasvainen. Nuudelit olivat sopivan kypsiä, ja chashu-liha kakunin ohella suussa sulavaa. Tämä annos ei ole valtava, joten nälkäinen syömäri voi ottaa lisukkeeksi esim. riisikupin kuivalla currylla. Tai pyytää lisänuudelit liemen sekaan. Koska olin liikkeellä työkaverini kanssa, päätimme ottaa lisukkeeksi vain olutta, jotta voisimme kilistää laseja ja kiittää toisiamme viikon erinomaisen ahkerista työsuorituksista.

Useampi japanilainen on sanonut Jangaran ramenista, että tämä kyushulainen tonkotsu ei välttämättä miellytä jokaista. Niinpä olin vähän varautunut, että katsotaan nyt mitä eteen kannetaan. Pienen makustelun jälkeen olin kuitenkin vakuuttunut, että tämä on toistaiseksi parasta ramenia mitä olen syönyt.

Varoituksen sanana täytyy nyt sanoa, että netsku on täynnä erilaisia ramen-blogeja, ja mielipiteitä Jangarasta riittää. Aika usein Jangarasta ei pidä joku yhdysvaltalainen "ramen-expertti", jonka mielestä esimerkiksi Kaliforniasta saa parempaa ramenia kuin Jangarasta. Tosin, osa mielipiteistä on ollut ihan perusteltuja, kuten että lisukkeeksi otettu bambu on maistunut purkkitavaralta, kananmuna on ollut huonosti keitetty, nuudelit ylikypsiä tai liha kuivaa. Onneksi omassa annoksessani ei esiintynyt mitään näitä vioista.

Kyusyu Jangara on äänestetty (jossakin äänestyksessä) vuonna 2003 Tokion parhaaksi rameniksi, joten joitain meriittejä löytyy. Lisäksi paikka on pysynyt senkin jälkeen vuodesta toiseen parhaiden joukossa. Itse aion syödä Jangarassa toistekin, ja suosittelen kokeilemista muillekin. Ravintoloita löytyy muun muassa Harajukusta, Nihonbashista ja Kandasta.

3 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Itsehan en raamenia enka spagettia pida ruokana eli ihmettelin aina Akihabarassa kaydessani jonoa paikan edessa. Reilun 10 vuoden ihmettelyn jalkeen paatin vihdoin kokeilla ja sisaanheittaja suositteli sorean vartaloni nahtyaan zembuiria eli "kaikki lisukkeet mukaan".

Sen jalkeen onkin tullut kaytya sen verran, etta koko henkilokunta tuntee... Kerran mukaani erehtyi jopa tyokaveri joka paljasti vasta jonossa, etta on kasvissyoja. Konsultoin taas sisaanheittajaa ja ennen kuin olimme kunnolla istuneet oli hanenkin edessaan ruokavalioon sopiva kuppi joka kaiken lisaksi kuulemma maistui oikein hyvalta.

Yan-san kirjoitti...

Itsehän voisin periaatteessa syödä ramenia useamminkin. Tosin, pari vanhaa ulkomaalaista työkaveria oli syönyt täällä ramenia muutaman vuoden ajan ja kumpikin oli tuon myötä sellaisia 170 cm pitkiä ja 80-95 kg paksuja jässiköitä. Tosin, heidän ramen yleensä sisälsi lisäksi gyozaa, kupin riisiä ja mahdollisesti vielä lisänuudelitkin.

Aika hurjaa, jos Jangarassa valmistui kasvissyöjälle soveltuva keitto. Ajattelin, että keskittyisivät siellä tonkotsuihin. Toki joku shoyu ramen kevätsipulilla ja kananmunalla täyttää vaatimuksen, mutta on maultaan aika eri asia.

Ja nyt alkoi tehdä mieli kareemeniä...

Okusan kirjoitti...

No jos ei ole liharaamenin makuun ikinä päässyt, niin ihan sama, vaikka kasvisraamen olisi "maultaan aika eri asia"! Eli testaamaan!! Japanilainen kaveri kyllä sanoi, että shoyu ramen olisi sekin lihaliemipohjaista. Mutta ei ollut kyllä asiasta varma.