Kävimme pari viikkoa sitten Olympiastadionilla järkätyssä hanabissa. Keskeisen sijainnin ja luvattujen 12.000 tulitteen vuoksi väkeä oli paikalla käsittämättömät massat. Katselupaikkana oli poliisien sulkema katu, jolle ihmisiä oli istunut siisteihin riveihin kuin konserttisalissa.
Ilotulitteet olivat ensinnäkin valtavan isoja. Sellaisia, kuin Suomen uudenvuodenjuhlassa on ehkä aivan loppuhuipennuksena. Nyt niitä räiskyi taivaan täydeltä jylyn säestämänä. Ihmiset tietysti ottivat kuvia kuin hullut.
Japanilaiset ovat aika sissejä ilotulitemarkkinoilla, vaikka suurin rakettituotanto tapahtuukin Kiinassa. Mutta tekniikka on täälläkin viimeisen päälle. Kuvia ei nyt oikein ole niistä hienoimmista, ja muutenkaan pokkari ei aivan ikuistanut hanabin aitoa tunnelmaa...
Värit ja rytmitys olivat tarkkaan harkittuja. Ihmiset huudahtelivat ja kiljahtelivat, erityisesti monivärisille ja jättimäisille räiskeille ja sellaisille, joista taivaan täydeltä jäi tulipyrstöjä satamaan alaspäin. Tämän alla olevan kaltainen paukku, mutta kuva ei tee nyt ollenkaan oikeutta.
Hanabit ovat yleensä sponsoreiden, isojen firmojen rahoittamia, ja yhden pommin hinta voi olla jotakin ihan käsittämätöntä. Japani-hanabeissa ei ehkä kannata alkaa laskeskella, että mitä muuta samalla rahalla saisikaan hankittua... Ainakaan tänä kesänä vielä ei lama hanabihommissa tuntunut näkyvän.
Yukata-juhlia viettivät myös monet miehet. Aina jaksan ihmetellä, että kuinka nuo japanilaiset kestävät kesäkuumaa pitkissä yukatakaavuissa... Mutta kiva perinne, ehdottomasti!
Hieman oli pelkoa, että kuinka selviytyä ikinä sen massan jaloista metroon ja kotikulmille, mutta maltillinen jonottelu on valttia ja jo toiseen junaan mahtui, toki tuskallisesti puristuen. Itse olin viimeisiä vaunuun mahtuneita, ja asemaäijät puskivat selästä, jotta oven sai menemään kiinni. Lämmintä ilotulitustunnelmaa - ja vain junalipun hinnalla!
Teknistä infoa hanabi-kiinnostuneille löytyy esimerkiksi tästä blogista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti