Vuorella noudimme beer gardenin jonotusnumerot. Kyseessä oli noin 700 henkeä vetävä monikerroksinen all-you-can-drink-and-eat-buffet vuoren rinteillä. Menossa oli numero kaksisataajotakin, meidän lapuissamme luki 830. Eikun odottelemaan. Sitä puuhaa kestikin 2 tuntia!! Mutta aika kului toisaalta nopeasti pöydässä istuskellessa ja auringonlaskua katsellessa uusien tuttavuuksien kera. Ja sitten sai vielä ilmaista juomaa! Jonotusnumerolapulliset saivat hakea juomia extrakojusta ennen sisäänkäyntiä! Joku kitsaampi saattaisi hakea jonotuslapun, jonottaa ilmaiskaljaa ja häipyä sen siliän tien menemättä koko beer gardeniin. Me emme toki ole niin kitsaista.
Ilmaisvirvokekiska.
Sisäänkäynti.
Ja niinpä viimein meidän numeromme mölyttiin kaiuttimesta ja pääsimme kassalle. Naisten nomi/tabehoodai maksoi 3000 jeniä, miesten - häh häh - 300 jeniä enemmän. Aikaa ahtaa ja kitata oli kaksi tuntia. Ryhdyimme toimeen. Ruokia oli vaikka mitä, Ruotsin laivan tapaan. Kasvisversioita ei julmetusti, mutta salaattiosasto oli varsin runsas, tofua löytyi ja nuudeleita, eräänlaista pannukakkua sekä gnoccheja. Muutoin pöydät notkuivat kaikenmoisia liha- ja kalalajeja, kuten simpukkariisilasagnea, yakisobaa, kanansiipiä, pastavuokia, pitakebabia, simpukoita, raamenia... Jälkiruokakakut olivat ihan herkkuja! Harmitti vain, kun maha täyttyi niin nopeasti.
Juomapuolella oli myös lukuisia vaihtoehtoja. Hanasta sai tilaamalla ainakin Kirinin peruslageria, Kirin Heartlandia, Asahi burakkua eli Asahi black kuronamaa ja tietty haafu haafua eli lagerin ja tumman miksausta (no thanks). Itse sai lisäksi laskea erilaisia soureja, kuten Calpis-sawaa (nam!) ja peruslonkeroita, viskisoodaa ym. juomasekoituksia. Eipä siinä syömisen ohella nyt kovin montaa tuopillista ehtinyt kulauttaa, ja muutenkin jengi tuntui yleisesti ottavan hyvin iisisti, ei mitään kaksin käsin kiskomista ja ördäystä vuoren rinteillä. Näkymät olivat kyllä mukavat tummalta vuorelta alas kaupungin valoihin. Paikka oli avoin, huvimajamainen. Hauskaa oli, että näimme alhaalla myös kaksi yhtäaikaista hanabia, ilotulitusjuhlaa! Paukut näyttivät niin pieniltä sieltä korkealta katsottuna, vaikka oikeasti ne ovat aika valtavia.
Parin tunnin ahmimisen jälkeen sitten taas rinnejunalla alas pelottavaa vauhtia, junaan, 50 minuuttia ähkyssä istumista, ja jälleen olimme Tokiossa, valmiina uusiin seikkailuihin.
Kuten tapaamaan tällaisia kavereita...
P.S. Beer gardeneista innostuneille lisää infoa täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti