Japanissa on tapana kylpeä, sanotaan, mutta siltikin vedessä tulee lilluttua harmillisen harvoin. Päätin yrittää korjata tilannetta, ja suositusten saattelemana kävin koekylpemässä Tokion pohjoispuolella sijaitsevan Sayanoyudokoro-kylpylän. Oma siirtymiseni kylpylään onnistui helpoiten matkaamalla Sugamoon ja jatkamalla siitä Mita-linjan metrolla Shimura-sakauen asemalle. Kylpylän sivulla olevan kartan avustamana loppumatka taittui kävellen alle 10 minuutissa.
Eteisessä kengät kaappiin, tiskiltä "saapumiskuitti" mukaan ja kohti pukuhuoneita. Nyt iski ensimmäinen hämmästys, sillä kenkälokeroni avain ei sopinutkaan pukuhuoneessa samannumeroisen kaapin oveen. Ei auttanut kuin käydä kysymässä asiasta, ja minua valistettiin, että voin ottaa minkä tahansa kaapin, jossa on avain ovessa. No, sehän oli periaatteessa ihan loogista, että monien kaappien ovissa roikkuvat avaimet tarkoittavat sitä, että kaappi on vapaa. En vain huomannut ajatella tätä, koska kenkäkaapinkin avain oli tällainen ranteeseen tuleva iso kuminen avainranneke, jonka sisään saa käännettyä avaimen piiloon.
Kylpyläosastolla oli viisi erilaista allasta, jotka kaikki olivat kirkkaan veden kylpyjä: Yksi kuuma allas, kolme hierovaa ja yksi hieman alle 20-asteinen kylmä allas. Lisäksi tarjolla oli telkkarilla varustettu neli"lauteinen" sauna, jonka lämpötila oli n. 100 astetta. Ulkoa löytyi sitten varsinaiset onsen-altaat: 42-asteinen kylpy, 38-asteinen isompi kylpy, kolme pientä kuumaa "paljua", joihin mahtui juuri istumaan jalkojen tullessa vähän laidan yli ja viileä makoiluallas.
Makoiluallas olikin uusi tuttavuus. Siinä maattiin alle kymmenen senttiä syvässä vedessä miellyttävän pehmeän puupohjan päällä. Ja pään alla oli pieni koroke, jolloin vesi ei päässyt korviin. Puu tuntui selkää vasten suorastaan yllättävän mukavalta, ja kyllähän siinä pötkötellessä rentoutui.
Täysin samaa ei voi valitettavasti sanoa muista altaista. Olin kylpemässä lauantai-iltana noin yhdeksän aikaan illalla, mutta tässä paikassa ei ole erillisiä "lapsiaikoja", kuten monessa muussa on. Niinpä kylpemässä oli paljon perheenisiä lastensa kanssa. Koita siinä rentoutua 42-asteisessa vedessä, kun huutavat pennut ryntäävät altaaseen ja saat kuumat vedet naamallesi. Muodostui eräänlainen hippaleikki, jossa koetin kytätä, milloin lapset menisivät sisälle, jotta viitsisin mennä kylpyyn. Valitettavasti lapsia oli niin paljon, että enpä saanut yhtään rauhaisaa viisiminuuttista koko reilun tunnin kylpemisen aikana. Pakko varmaan hankkia omia lapsia, että olisi jo ennalta sen verran valmis räjäyttämään maapallon päreiksi, ettei muiden lapsista jaksaisi välittää.
Piileskellessäni lapsia mahdollisimman kaukaisessa nurkassa huomasin n. 120 cm korkean oven. Pelkäsin, että sieltä ryntäisi lisää huutavia kääpiöitä, mutta sitten näin aikuisen miehen tulevan kumarassa ovesta. Ei kun tarkistamaan. Ovesta koukussa kuljettuani tulin pieneen eteiseen, jossa oli toinen samanlainen matala ovi. Ja tämän takaa löytyi lämmin höyryhuone. Eivätkä nuo palopostit olleet löytäneet koko paikkaa! Tuossa hämärässä huoneessa oli vihdoinkin mahdollista rentoutua, ja kaupanpäällisiksi rentoutua sai vieläpä miellyttävässä tuoksussa. Eikä höyry edes lähtenyt tilasta, vaikka ovi kävi toisinaan: Siitä kiitos matalille oville.
Sayanoyudokoro on siisti, perinteinen ja mukava kylpylä, mutta myös halpa: omilla pyyhkeillä varustautunut kylpijä maksaa kokemuksesta vain 1000 jeniä. Jos kylpeminen houkuttelee useammin tai hienompien laitosten hinta tuntuu muuten vain kohtuuttomalta, tarjoaa Sayanoyudokoro erittäin kilpailukykyisen vaihtoehdon hierontoineen ja ravintoloineen. Muuna kuin lauantai-iltana kylpy-ympäristö on varmasti myös rauhallisempi, joten ensi kerralla koitan valita paremmin itselleni sopivan ajankohdan pulikoimiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti