sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Silmälasikaupassa

Japanissa silmälasit eivät Suomeen verrattuna maksa paljon, joten on jo pitkään pitänyt käydä noutamassa uudet kotilasit. Perjantaina sain kaverin mukaan varmuudenvaratulkiksi, ja suuntasimme Shibuyan 8Hatch-ketjun myymälään. Tokiossa on useitakin halpispuoteja meganeostoksia varten, esimerkiksi Zoff. Voipi olla, että tulee sielläkin vielä käytyä...



...sillä 8Hatchin ostokset eivät ihan menneet nappiin. Halpapaikkoja ehkä kannattaakin suositella sellaisille, joilla ei ole kovin huono näkö tai ainakaan mitään hajataittohommeleita.

Tuolla kyseisessä paikassa oli diilejä hintaan noin 3000yen, 5000yen, 7000yen ja 9000yen eli siinä 24-72 euroa. Tuohon summaan sisältyvät siis sangat, linssit, kotelo ja näöntarkastus. Homma kulkee niin, että ensin valikoi rauhassa mieleisensä sangat, sitten etsii myyjän käsiinsä, kertoo että nämä ottaisin ja täyttää lappuun nimen ja osoitetiedot. Sen jälkeen pääsee näöntarkastukseen. Siinä katsotaan automaattikojeilla silmät ja sitten on helppo näkötesti, jossa lähinnä vertaillaan vihreällä ja punaisella pohjalla olevia kirjaimia ja kerrotaan kummat näkyvät paremmin. Ja testataan eri vahvuuksia tihrustamalla sellaisia pallukoita, jotka ovat auki joko ylös, alas, oikealle tai vasemmalle.

Oma tarkastajani osasi sen verran englantia, että tuo osuus sujui ihan hyvin. Mutta koska silmäni ovat hieman eriparia, tulikin sitten vähän ongelmia. Lopulta tulos oli se, että ostin itselleni sopivammat linssit tarjousdiilin ulkopuolelta, eli päälle tuli vielä 7000 jeniä lisää (n.55e). Halpaa tuo siltikin oli.



MUTTA. Vaikka rillittimet kaupassa vaikuttivat ok:lta, kotona tunne ei ollutkaan aivan sama. Linssit eivät kai sitten korjaa hajataittoa samoin kuin omat vanhat suomilasini, ja oikea silmä näkee heikommin. Lopputulos on siis lievästi vinksahtanut, eikä kyse taida olla tottumisesta, sillä eilen yritin pari tuntia olla uusien rillien kanssa koneella, eikä siitä oikein mitään tullut. Ts.: laseja ei ole mukava käyttää. En vielä tiedä, käynkö yhä liikkeessä kyselemässä vai annanko olla ja hankin myöhemmin samoihin sankoihin uudet linssit. Harmillista.



Luin sitten myöhemmin netistä, että etenkin noissa tarjouskaupoissa ja kenties muutenkin yleisesti Japanissa paikalla ei ole varsinaisia optikkoja, vaan näöntarkastuksen tekevät ihan vain kaupan myyjät. Itsellänikin oli nuori kundi säätämässä. Ei kai sitten ole ihme, että kaikista vaihtoehdoista ei välttämättä ole tietoa.

Minä taas en osannut tuossa vaiheessa epäillä, että voisin saada jotenkin vääränlaiset lasit, kun Suomessa ei koskaan ole ollut mitään ongelmia. Ennemmin ajattelin, että ei varmaan kannata näyttää vanhoja rillejä, jottei sitten saa samanlaisia, vaan kenties hieman paremmat pelit! Kun edellisestä silmälasishoppailusta on kuitenkin ainakin 7 vuotta aikaa.

Sekin kannattaa ottaa huomioon, että Japanissa nenät ovat hitusen erilaisia kuin lännessä, joten toisinaan kehykset ehkä tuntuvat hiukkasen hassuilta. Niin nuokin.

Mutta, joka tapauksessa, lasit sai tunnissa, kaikki oli helppoa ja halpaa, eli periaatteessa suositeltavaa puuhaa - kunhan varmistuu lopputuloksesta viimeisen päälle jo liikkeessä!



Siis kumman noista ylläolevista pitäisi olla "parempi"?

Tämä alla oleva on hauskasta elokuvasta nimeltä Megane. Joku jossain kuvaili leffaa zeniläiseksi komediaksi, ja se on hyvä kuvaus! Katsoin elokuvan kerran Japanin matkalla lentokoneessa, ja se oli hauska tarina Taeko-opettajasta, joka pakenee kaupunkia uneliaaseen biitsimajataloon, jota yleensä kukaan ei löydä, koska paikka ei halua tulla löydetyksi. Majataloon kokoontuu joukko muitakin, ja kaikki ovat omalla tavallaan asteen verran omituisia.

Ja kaikilla on rillit, meganet.



EDIT! Kävin vaihtamassa silmälasit ja nyt ne ovat ainakin asteen verran paremmat! Sain lisämaksutta uudet linssit, jotka laadittiin vuoden vanhan, suomalaisen määräyksen mukaan. Viikko kului, ja nyt laseja käyttää ihan mielellään. Edelleen aste-eroja on, rillit ovat "vähän jänskät", mutta tuskin aivan priimalaatua voi alehintaan odottaakaan. Hyvä kuitenkin näin! Suoritin vieläpä toisen käynnin ihan itsekseni ilman tulkkausapua, ja vaikkei poju juuri englantia osannutkaan, tiesi hän muutaman sanan: Stratovarius, Nightwish, Sonata Arctica!

Ei kommentteja: