Pyöräretkellä: Ueno Zoo

Viikonloppu oli aika toimintarikas. Keskittykäämme toistaiseksi vain lauantaihin. Tuolloin päätimme hyödyntää vapaa-aikaa urheilun merkeissä: fillarit alle ja Uenoon. En edelleenkään varsinaisesti nauti pyöräilystä Tokiossa, mutta hiljalleen, kenties, sukkulointiin ihmisten seassa alkaa vähän tottua. Ainakin sen verran, ettei ole ihan paniikissa ihan koko aikaa.

Uenoon pyöräilyssä kului noin 40 minuuttia, ja reissu sisälsi vain pari vaaratilannetta. Aika paljon ajoimme autotiellä, koska se on huomattavasti miellyttävämpää. Autot eivät kuitenkaan aja kovin lujaa, ja kuskit kai ovat suhteellisen tottuneita siihen, että mistä suunnasta vain saattaa suhata mitä vain. Suurin osa ihmisistä silti pyöräilee jalkakäytävällä.

Hiki oli, mutta se olisi ollut ilman pyöräilyäkin. Tokion kostea kuumuus on asettunut taloksi.

Uenossa kohde oli Ueno Zoo, tuo noin 100 vuotta vanha eläintarha. Eläintarhat eivät ole erityisen mukavia paikkoja, joten tämäkin käynti tehtiin vain siksi, että kuulin puistossa asustavan capybaroja! Eikä tämä onnellinen kymmenen Kapibara-sanin eli Kuonoeläimen omistaja ollut ennen koskaan nähnyt oikeaa, elävää capybaraa! (Kuka muistaisi sen suomenkielisen nimen?)



Kuvasta huolimatta Uenossa ei ole enää pandaa, sillä viime vuonna panda Ling Ling sai sydärin. Zoo on tainnut kyllästyä ihmisten Missäpanda?-kysymyksiin, joten heti portilla oli isolla tiedotettu, että meillä ei ole pandaa.

Mutta kaikenlaista muuta kyllä oli. Tarha oli aika vanhan näköinen, vaikka joitain häkkejä onkin uusittu. Silmiin pistävintä oli häkkien hyvin pienet koot. Zoo itsessään oli sellainen keskikokoinen, voisi olla (eläinten kannalta erityisesti) isompikin.

Norsuilla oli menossa lounashetki. Siinä se syöttää kärsällä itseään.


Tämä eläin pyöri kuin saukko vedessä, ehheh. Sillä oli sellainen temppuiluputki, johon uidessaan saukon koko kasvoi jättimäisen näköiseksi.


Leijona näytti apealta. Mutta uljaalta.


Moni eläin haukotteli. Taisi olla tylsää olla siinä pällisteltävänä tikunnokassa.


Kun tämä alla oleva haukotteli, teki lähinnä mieli juosta karkuun. Ihan VALTAVA virtahepo. Ja valtava kita! Yhtä pienempää pygmihippoa säikähdin niin että sydän pomppas, kun se innostui rysähtämään hampaat irvessä aitauksen laitaa vasten. Vekkuleita vesikultia.


Gorilla ei ollut kovin vekkuli. Isoin oli ihan jättimäinen. Ei kovin mukava yöllä kohdattava varmaankaan. Se käväisi lyömässä nyrkillä yhtä ovea. Taisi olla vessahätä.


Vivariumissa oli jänskiä liskoja, sammakoita, kilpikonnia, kaloja, käärmeitä ja muita matelevaisia. Tämä iguaani oli rauhallinen kuvauskohde.


Samoin tämä minisammakko, joka varmaan suurimman osan ajastaan viettää yhteen asentoon jähmettyneenä. Aika söpö.


Ja sitten lopuksi itse pääkohde: capybara! Ja kaksikin! Nuo Etelä-Amerikasta kotoisin olevat maailman suurimmat jyrsijät tosin ottivat hyvin rauhallisesti lähinnä nukkumateloilla. Toinen mötkötti pienessä lammessa. Alkuun näkyi vaan karvatupsu.


Mutta tulipa sekin sitten sieltä kurkkaamaan! Ovat kyllä huvittavan näköisiä elukoita!


Kapibaroilla oli tarhakavereina pari hyvin hassua tapiiria, jotka vatkasivat kuonojaan, kimittivät ja kimpoilivat peräkanaa (perätapiiria) pitkin aitausta. Taustalla lekotteli laama.

Ueno Zoon pingviinit, merileijonat ja punapeppuapinat olivat myös ihan hupaisia katseltavia. Sen sijaan seepra, tiikeri, karhut ja jääkarhut kuuluivat surullisimpiin näkyihin, kaikkien lintujen ohella :(

Tässä vielä kapibara, oikeana ja sitten japanilaisen kawaii-porukan uudelleen muokkaamana.




No, sinnepäin...