sunnuntai 31. toukokuuta 2009

D'espairsRayHulluutta

Tulin juuri Shin-Kibasta, Studio Coastista. Siellä oli meneillään lahkon messu. Lahko palvoi yhtyettä nimeltä D'espairsRay.





Olipa aikamoinen kulttuurishokki! Musiikillisesti ei yllätyksiä, D'espa on tuttua japanirokkia industriaalisin ja gootahtavin sävyin. Mutta ne fanit!! Törmäsimmehän jo kerran visual-keikalla fanityttöjen käsiliikekoreografioihin, mutta tällä erää, kun kyseessä oli valtava sali ja valtava lauma, oli vaikutelma jotakin aivan käsittämätöntä.

Joku fiksumpi voisi kertoa, että mistä nuo käsiliikkeet keikoilla oikein kumpuavat? Onko bändeillä olemassa aina joku video, jonka mukaan ne liikkeet opetellaan? Vai joku fanisivusto, jolla joku päättää, että mitä milloinkin pitää tehdä? Vaikka onko kaikki jotakin kosmista ja mystistä suurta kollektiivista transsia, joka ajaa aina kulloiseenkin koreografiaan?

Oli tyrmistyttävän hämäävää nähdä koko tuo lauma toistamassa sekunnin tarkkuudella kaikki yhdessä samat liikkeet jokaisessa biisissä (mutta siis aina vaihtelevassa järjestyksessä ja hieman eri tavoin per biisi). Tuli oikeastaan aika ahdistava olo! Ei tiennyt, miten itse olisi pitänyt olla. Ainakaan en alkanut sohia summamutikassa ilmaan sormimerkkejä. Olin sitten ihan paikoillani vaan, koska kaikenlainen muu individuaali liike olisi varmasti saanut lahkon päät kääntymään paheksuvasti kohti.

Pääasiassa nämä liikkeet toistuivat:
- nyrkinpuinti ilmaan hassulla veivauksella
- molemmat kädet ilmassa orkesterinjohtamisliikkeellä
- molemmat kädet ilmassa kämmenet auki sormet heiluen
- molemmat kädet ilmassa kämmenet auki sormet sulkeutuen ja avautuen
- molemmat kädet ilmassa kämmenet kiertyen edes ja takas
- molemmat kädet ilmassa kämmenet pyörien kuin itämaisessa tanssissa
- molemmat kädet ilmassa aaltoliikettä ylöspäin
- molemmat kädet ilmassa sormet laskien yykaakooneevii...
- hullua moshausta, sitten taas käsiliikkeisiin
- yksi moshaus eteenpäin, koko vartalo mukana, sitten taas käsiliikkeisiin
- nyrkki ilmaan kerran, moshaus perään, sitten taas käsiliikkeisiin

Jne. Niitä oli paljon. Ja joka biisissä omansa. Tai ehkä siinä on jokin yhteisesti sovittu melodiajuttu, että aina tietynlaisissa sävelkohdissa on aina samat liikkeet. En kyllä tiedä, omaan silmään näytti ihan summittaiselta. Tai moshauskohdat olivat aika selkeitä. Niissä väki näytti niin hassulta! Yksikin tyttö otti aina kiinni kahdesta muusta tytöstä ja viskoi päätä sivuttain puolelta toiselle, ihan täysillä. Moshauskohdissa yleisö oli pelkkää tukkamerta. Pelkkää. Hevimetalkeikoillakaan ei ole tuollaista nähnyt!

Yleisössä oli myös länsimaalaisia tyttöjä, jotka jumatsuka tekivät samat liikkeet! Epistä!

Outoa oli myös, että sitten oli kappaleita, joissa ei tehty yhtään mitään. Käsiliikekappaleiden jälkeen ei taputettu (viskottiin vain käsiä), mutta niiden biisien, joiden aikana jähmetyttiin paikoilleen, taputettiin. Yksi niistä biiseistä oli Sculls (tai Sucarusu...), jota mä pidän ihan hittinä, ja olin oikein opetellut kertosäkeen. No, kaikki olivat hiiren hiljaa täysin paikoillaan, pääkään ei heilunut, eikä kukaan laulanut mukana. Että se siitä.

Ei voi kyllä aina ymmärtää. Minusta se käsijumppa näytti erittäin typerältä ja hankalalta! Istumiskeikoilla sen ehkä jotenkin vois ymmärtää... Jotenkin?

Encoreita vetivät kahdet setit, joiden välissä väki kiljui vuoroäänin jotakin sellaista, joka kuulosti "Piispa say!" Ehkä se oli "Please more play"? Tai sitten jotain japania.

Mutta, keikka oli hyvä ja lava hieno, valot upeat. Pojat rupattelivat paljon, ymmärsin lähinnä Disneyland-horinoita (Disneyland sijaisee siinä aika lähellä) ja kiitoksia. Kyseessä oli kiertueen päätöskeikka, ja herkällä tuulella taisivat olla.



Fanit saivat oikein sateen kaikkea krääsää päälleen: plektrat, rumpukapulat, vesipullot, rumpukalvot, t-paitoja.... Sitäkin touhua oli huvittava katsella. Tytöt nappasivat kuin haukat näppeihinsä lentäviä esineitä.

Se, mikä keikalla oli erityisen miellyttävää, oli rauha. Omalla seisomapaikallaan sai olla alusta loppuun, kukaan ei tunkenut toisen reviirille. Muilla keikoilla on toki samoin aina, mutta siis jopa tällaisella yltiöfanituskeikallakin. Mitä nyt vähän vierustoverin tukkaa saattoi viskaantua naamalle silloin tällöin...

D'espairsRay on suositumpi ulkomailla kuin Japanissa, eikä kukaan täkäläisistä tutuistamme pidä bändistä. Tässä toistuu sama ilmiö kuin Suomi-musan kanssa. Japanilaiset kamumme diggaavat Uniklubia, Lordia, Negativea, Lovexia, 69 Eyesiä.. Siis kaikkea, jota suomalaiset pitävät lähinnä teinien musana / vitsinä. Sama kai toimii sitten toisinkinpäin. Teinejähän D'espan yleisö pääasiassa tuntui olevan. Muutaman miespuolisen vain näin.



Tässä ennen keikkaa astutaan sisään lipun numeron mukaisessa järjestyksessä. Oma numeroni oli 378, ja menossa oli kätevästi 280, kun saavuin paikalle. Ei tarvinnut kauaa odottaa.



Bändikrääsätiskille ei ollut nyt niin pitkät jonot kuin yleensä. Johtui kenties hinnoista. Eräskin paita maksoi 12.000 jeniä! (melkein 100 euroa!)



Klubeilla ei saa ikinä ottaa kuvia, ja hyvin fanit sitä tuntuvat noudattavan. Yhtäkään kännykkäkameraakaan ei näkynyt.

Tässä siis keikka on jo ohi.





Ja sitten kotiin!

2 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Onpa hämmentäviä nuo käsimerkit. ??

Yleisöhän oli kuin hattivatteja (vrt. novelli Hattovattien salaisuus kirjasta Näkymätön lapsi).

Okusan kirjoitti...

Nyt sain vähän valaistusta asiaan. Ilmeisesti olemassa on karaokevideoita ja tietyn bändin tai musatyylin karaokepartyja, joissa jengi sitten harjoittelee niitä liikkeitä. Kaverini sanoi, että se on tosi hauskaa niissä bileissä, mutta että hän ei keikalla kyllä sohimaan ryhtyisi. Mutta että hc-fanit (eli näköjään joka ikinen eilisellä keikalla ollut) tekevät liikkeet keikoillakin näyttääkseen bändille uskollisen, palvovan rakkautensa...

Joo, hattivatteja todellakin!! :)