maanantai 25. toukokuuta 2009

Elmerit Okinawalla: Intro

Loma on ohi. Muistoina auringosta kukertavat koivet, iso pussi kuivattua mangoa ja pullollinen paikallislikööri Awamoria. On ollut vaikea orientoitua kaupunkiarkeen, kun viisi päivää vaelsi kosteassa helteessä märissä uikkareissa hiekkaa kaikkialla iho kuumottaen. Häikäistyi turkoosista vedestä ja korallien ja kalojen loistosta. Söi bitter melonia pähkinätofua merilevä-jellyä sea-grapeseja makeaa sipulia paikallista sobaa donitsipalloja. Joi Orion-biirua drinkkejä mangomehuja ananasmehuja Awamoria.

Saaliina on myös melkoinen yskä, joka ei toivottavasti mitenkään liity sikoihin. Sikoja ei ainakaan näkynyt, mutta lampaita, lehmiä, koiria, kolibreja, jättihämähäkkejä, kaikenlaisia herhiläisiä ja muurahaisia, torakoita, kaloja, merikäärmeitä, korallieläimiä, rapuja, simpukkatyyppejä ja uiva pizza (joku meduusa?) näkyi.

Alkuun kuitenkin pieni alkuesittely kohteestamme ja lomasuunnitelmastamme.



Okinawa on Japanin Hawaji. Mestoille lentää 2-3 tunnissa saaresta riippuen. Okinawan pääsaarella sijaitsee Jenkkien sotilastukikohta, ja vaikka saarella muutoin on paljon kaunista menoa & meininkiä, päätimme jättää Burger Kingit nyt väliin ja suunnata pääsaaria seuraavalle isommalle saariryhmälle, Miyakolle. Suunnitteluvaiheessa taistoa käytiin itse asiassa Miyakon ja kolmannen saariryhmän, Ishigaki&Iriomoten, kanssa, mutta Miyako voitti näistä syistä:

  • Sinne oli hieman halvempi matkustaa.
  • Siellä oli kuulemma kauneimmat rannat.
  • Siellä oli kuulemma rela meininki ja ihastuttavan vähän tekemistä.
  • Ishigaki&Iriomotella olisi voinut mennä suorittamiseksi kaikkine vuoritrekkauksineen, viidakkokajakointeineen ja lauttaretkineen. Ja käydä kukkaron päälle.

Okinawalla kaiken kaikkiaan lilluu 160 saarta, joista 39:llä on asukkaita. Yhteensä väkeä asustaa saarilla 1,27 miljoonaa. Asutusta alueella on ollut aika kauan, nimittäin v. 1962 pääsaarilta, pääkaupunki Nahan alueelta löydettiin 32 000 vuotta sitten kuolleen 7-vuotiaan tytön jäänteet.

Aikojen alussa jengi majaili luolissa, nykyään näytti olevan ihan taloja. Okinawalla eletään kaikkein pisimpään Japanissa (ja maailmassa) ja varsin luonnonläheisesti. Väki uskoo monenlaisiin voimiin, ja yhä riittiapua pyydellään yuta-nimisiltä shamaaneilta.

Okinawalaiset ovat selvästi tummempia iholtaan kuin nyt vaikka tokiolaiset, ja muistuttavat hieman pohjoisen alkuperäisainuja ulkomuodoltaan. Ystävällisiä ovat, ja tekevät mahtavaa ruokaa! Okinawalla oli paljon enemmän kasvisruokiakin, ja vieläpä aivan ihania! Niistä lisää ihan omassa luvussaan.

Amerikkalaisesta vaikutuksesta johtuen Okinawalla on syntynyt japanilainen rock. "Meidän" Miyako-saarellamme järkätäänkin kesäkuussa aina isot kaupunkirockfestarit ja ensi viikonloppunakin olis ollut bändiskabaa tiedossa. Okinawa on ottanut paljon vaikutteita myös kiinalaisilta (kuten muukin Japani), ja muun muassa se karate, jota nykyään harjoitetaan, on syntynyt Okinawalla. Sen myötä, kun v. 1450 kuningas kielsi aseiden kantamisen, ihmiset alkoivat harjoittaa omaa puolustusmuotoaan, joka otti vaikutteita kung-fusta ja buddhalaisten munkkien harjoituksista. Syntyi karate, jolla puolustauduttiin sekä Kiinaa että Japania vastaan.

Ryukyu-kuninkaat tosiaan hallitsivat saarilla vuosisatoja, ja pääsaarella on kuulemma hienoja, restauroituja palatseja. Saarten alkuperäinen nimi onkin Ryukyu. Ja silloin siis alue oli ihan oma kuningaskuntansa.

Okinawalaisilla on oma murre, joka poikkeaa eniten kaikista japanin kielen murteista. Saarelaisilla oli oma kielensä, joka kiellettiin aikoinaan kokonaan muun muassa kouluissa, joten sitä yritetään nyt kovasti vaalia. Sukupuutto uhkaa.

Okinawa kärsi pahasti Toisen maailmansodan aikaan, kun amerikkalaiset valtasivat sen ja saaria tuhottiin tuusannuuskaksi. Okinawalaiset vähän ovatkin sitä mieltä, että Japani uhrasi alueen sodan aikana taistelukentäksi. USAn hallintovalta päättyi v. 1972, mutta sopimuksessa tai jossain seisoo, että saaren tulee yhä hyväksyä Jenkkilän sotilasväkeä. Paikalliset eivät juuri diggaile.

Saarilla vallitsee ihana subtrooppinen ilmasto, joka tosin kesäkaudella on myös erittäin kostea. Luonnon rehevyys on aivan ylenmääräistä ja kaikenlaista kuhisijaa täynnä. Keskilämpötila vuoden aikana on 23,5 astetta eli kylymä ei ole koskaan. Merissä asuu 400 eri korallilajia, ja kuinkahan paljon niitä kaloja sitten onkaan. Varmaan satoja lajeja.


Lensimme Miyakolle aika tasan kolmessa tunnissa, eli tuli tosiaankin tunne ulkomaille menosta. Ihan kauheasti japanilaiset tai etenkään Japaniin menevät turistit eivät valitse Okinawaa kohteeksi kaukaisuuden ja matkan kalleuden vuoksi. Mekin olisimme samalla rahalla päässeet varmasti moneen muuhunkin paikkaan, esimerkiksi Thaimaahan. Mutta miksi mennä muualle, kun "omasta" maastakin löytyy paratiisi?

Miyako on neljänneksi suurin Okinawan saarista ja varmaan kaikkein littein. Siksi siellä onkin paljon maanviljelyä, kuten sokeriruokoa. Saarella on myös useita mangrovemetsiä. Väkeä on n. 56 000 heeboa plus hengaajat. Miyakolla viihtyy paljon ns. freetereitä, nykyhippejä, ja lentokoneessakin oli iso lauma rentoiluchillaajan näköistä heppua.

Miyako on yksi Tyynenmeren parhaimpia sukellusalueita, sanovat. Meitä ei kyllä sukellusvälineisiin saa, mutta jo ihan perussnorklaus riitti todistamaan sen, että merenalainen korallielämä oli uskomattoman upea ja monimuotoinen. Surffaajat, leijalautailijat ja muut sellaiset meriurheilijat viihtyvät varmasti myös, ja tietysti biitsidiggarit. Saarella ei ole kovin paljon nähtävyyksiä, mikä on hyvä asia. Saksalaiskylän ja muutaman museon lisäksi puuhastelu koostuu lähinnä uimisesta, auringon otosta, biitsiltä toiselle ajelusta, sukeltelusta ja kulinaarisista retkistä. Saarella on paljon autoja (koska muuten ei oikein pääse minnekään), mutta nopeusrajoitus on 40 eli rauhanomaista tahtia edetään.

Miyakolaiset ovat tunnettuja juomakulttuuristaan, ja perinteenä ovat juomapuheet, joiden päälle kipataan kirkasta Awamoria, eikä ringistä saa luistaa ennen juomapuhekierroksen päättymistä (saattaa kestää tuntikausia). Saarella on eniten baareja suhteessa asukaslukuun kuin koko Japanissa!

Ei ihme, että ovat ystävällisiä. Juovat itsensä aina mukaviksi :)

Icharibachode siis vaan! Se tarkoittaa, että "Once we meet we are like brothers and sisters."

Ja tarina jatkuu...

Ei kommentteja: