Naapurisuhteita ja dyykkausta

Liki vuoden takaa löytyi unohtunut julkaisematon kirjoitus. Ajatelkaa, että nyt on kesäkuu 2009:

Roskien osalta on tänä vuonna tapahtunut selvästi enemmän kuin blogimme perustella voisi päätellä. Käsittelin aihetta aiemmin jo kerran ja toisenkin, joten käydäänpä läpi mitä tässä välissä on tapahtunut.

Helmikuu meni roskien osalta hyvin. Roskakuskit eivät jättäneet viemättä yhtään pussia, eikä kukaan ollut tuonut jätteitä esimerkiksi lauantaina, jolloin ne olisivat lojuneet kadulla maanantaiaamuun asti. Ei siis mitään keskusteluja naapurin tädin kanssakaan. Maaliskuu ei mennyt yhtä onnekkaasti, sillä jätteitä alkoi taas ilmestyä vääriin aikoihin. Roskaohjeissa sanotaan selkeästi, että tuo jätteet aamulla ennen kello kahdeksaa. Siitä huolimatta joku toi lajittelemattomia jätepusseja aamulla kymmenen jälkeen, jolloin me olivat kissojen ja lintujen levitettävinä kolmen päivän ajan. Ja niiden kaikki sisältö ei edes kelvannut poltettaviksi jätteiksi, koska kasseissa oli metallitölkkejä. Kuinka välinpitämätön idiootti joku voikaan olla...

Lopputulos tälle välinpitämättömyydelle oli meidän ovemme eteen ilmestynyt pussi jonkun toisen jätteitä. Sinkosin suutuksissani iljettävän pussin keskelle pihaa. Jospa pussin jättäjä vaikka tajuaisi, että mikähän on vialla, kun omat jätteet ovat siirtyneet keskelle pihaa. Sehän oli selvää, kuka roskat oli meille tuonut. Niinpä kirjoittelin muorille lapun, jossa tahallani sanoin, että "älä tuo jätteitäsi minun kotini oven eteen". Töistä palatessa pussi oli siirtynyt keskeltä pihaa seinän viereen.

Seuraavana aamulla soi ovikello. Siellähän se mummeli oli lappuni kanssa. Sieppasin uudet roskat mukaan, vein ne keräyspaikalle mummon seuratessa ja sitten alettiin selvittää mikä nyt on ongelmana. Mummeli esitteli minulle eilistä roskapussia suorastaan vimmalla. Siinä sitten maaliskuisessa sateessa availtiin jonkun toisen jätepussia, että kuinka minä olenkaan jätteeni lajitellut ihan väärin. Onneksi ei ehditty saada kuin pussi auki, niin silmääni osui British Airwaysin lentolippu. Ja mikä parasta, lipussa luki käyttäjän nimikin: Manuela Condo. No, kas vain. Kiitos, Manuela, että sinun takiasi tässä tongitaan roskiasi. Näytin nimen lipusta mummolle, talutin mummon Manuelan ovelle ja näytin nimeä ovesta. Ei pahoittelua, ei mitään. Uskomaton *kku. Painelin sisälle ja taisinpa paiskata oven tavallista äänekkäämmin kiinni.

Seuraavana päivänä vuokranantaja lähetteli postia, että talossanne vaikuttaa olevan roskaongelma ja tästä tulee seurauksia. Mummo oli soitellut, mutta nähtävästi unohtanut kokonaan mainita, että kuka on todistettavasti syyllinen ongelmiin. Omaan vastineeseen tuli laitettua aika suorasanaisesti kuinka kiitollinen olen heille, että ovat tuollaiset Manuelan laittaneet pilaamaan maineemme ja aiheuttamaan meille vihamielisiä kohtaamisia paikallisväestön keskuudessa. Ei ehtinyt kulua kuin kymmenen minuuttia ja postiin pamahti suuret pahoittelut. Ja lisäksi luvattiin, että kyseinen henkilö ei enää aiheuta häiriötä. Ja niinpä Manuela muuttikin pois parin viikon kuluttua. Tuskin kuitenkaan häädettynä, vaan varmaankin ihan oma-aloitteisesti oli palaamassa kotimaahansa.

Nyt, huhtikuussa 2010, on viime ajat menneet jätehuollollisesti ihan kitkattomasti. Viime syksynä tosin koettiin vielä yksi roskaongelma. Mummelin isännöimään paikkaan muutti nuori kundi, joka heitteli roskat ulos oman aikataulunsa mukaisesti. Onneksi satuin näkemään, kun tyyppi toi perjantai-iltana lajittelemattomat roskat pihalle. Vuokranantajan valittaessa parin viikon päästä tiesin vastata, että "sanokaa sille mummolle, että se on hänen oman talonsa asukas, joka niitä roskia sinne kantaa". Heh, ja seuraavana aamuna töihin lähtiessäni kundi ja mummo kävivät roskapussien sisältöjä läpi tiiminä.