tiistai 7. huhtikuuta 2009

Huh hah hanami!

Viime päivät ovat kuluneet melkoisessa kirsikankukkapöllyssä. Hanamointia on tullut suoritettua kuten kuuluukin: mahdollisimman usein, paljon ja lujaa. Ilma on ollut aika ihana, ja kirsikankukat ovat kieltämättä kerrassaan hurmaavia! Nyt ne ovat full bloomissaan, ja ilma on täynnään leijailevia kukkasia! Jos kukan saa kädelleen, voi toivoa jotakin, ja toive toteutuu.

Tähän saakka on vaikea sanoa, mikä on ollut kaikkein kaunein paikka. Tänään käyn vielä Uenossa katsomassa, miltä siellä nyt näyttää. Tässä ihan meidän lähelläkin, etenkin erään muinaisen puiston liepeillä, on myös upeita puita. Lenkkireissuilla tulee juostua kaula niin kenossa, että melkein menin kerran roska-auton alle. Onneksi tämä hurvittelu on kohta ohi, niin ei tarvitse kaiken aikaa ihastella!

Perjantaina kävin Shinjuku Gyoenissa. Puisto tulvi väkeä, mutta se on onneksi niin iso, että kaikki mahtuvat miellyttävästi. Puistossa näytti muun muassa tältä:











Nautiskelin siinä penkillä puolisalaa pillisaken eväsviinereiden kera ja lueskelin Banana Yoshimoton romaania. Ympärillä kirmailivat lapset, koirat, pallot, frisbeet ja kännykkäkameroillaan kukkia saalistavat salarimanit.

Perjantai-iltana Yan-sanin päästyä töistä suuntauduimme Kudanshitaan, Keisarin puutarhojen länsipuolelle kirsikkapuuspottiin nimeltä Chidorigafuchi. Kuulemma suosituimpia hanamipaikkoja, ja näin oli. Lisäksemme liikkeellä oli väkeä noin miljoonasta kahteen. Poliisipartiot ohjastamassa väkijoukkoa, joka uudelta vuodelta tuttuun tyyliin nelirivisessä jonossa mateli hiljalleen eteenpäin. Minne, emme siitä saaneet aivan tolkkua, sillä olimme malttamattomia jonottelemaan. Ilmeisesti pitemmällä olisi ollut vielä lisää yövalaistuja morsiamenvalkeita kirsikkapuita, mutta näimme niitä alkumatkan varrella jo kylliksi.


Vieressä sijaitsi Yasukuni Shrine, tuo kiistanalainen, japanilaisille "sotasankareille" pyhitetty temppeli, jonka pihalta löytyi armoton hulina. Meneillään oli vapun, matsurin, festarin ja karnevaalin sekoitus, jossa tarjoiltiin lukemattomista kojuista lukematonta mahdollista purtavaa.


Myös kalatikkareita.




Mekin otimme biirut ja fiilistelimme hetkisen, mutta väenpaljous oli hieman turhan massiivinen.


Seuraavana päivänä, lauantaina, suuntana oli Yoyogi. Myös valtaisa puisto, joka oli - yllätys yllätys - valtaisan täynnä. Saimme viime hetkillä napattua itsellemme ja siniselle pressullemme paikan kirsikkapuukujan viimeisen kirsikkapuun alta.



Ilmassa oli vahvaa juhlahumua. Japanilaiset olivat riemukkaita ja vapautuneita (ja juovuksissa). Kuten näkyy.







Seurassamme oli tuttu japanilais-suomalainen pariskunta seka japanilainen ystävä, joka oli edellisenä yönä eronnut amerikkalaisesta poikaystävästään piirakkasodan merkeissä. Onneksi lattiaan paiskautuneen piirakan sijasta kaupasta oli löytynyt tällaista herkkua:



Piknikpöytäämme kuuluivat myös Fazermintit, Geishat, liköörikonvehdit, isot vihreät pavut, patonki, foccaccia ja juusto, mansikat (tietysti!), tamago ja perunasalaatti.

Sekä silmänruokana (ja välillä konkreettisemminkin, sillä kukkia putoili koko ajan päällemme) ihanat ihanat hanat, siis kukat!




Ja ihanat ihanat vessajonot... Puoli tuntia kului jonossa! Ja saikin luvan olla ainoa kerta. Miehet kävivät suomityyliin puskissa, mutta koska kaikkialla oli väkeä, naisille touhu ei ihan niin helppoa ollut... Hyvä asia oli, että puistojen vessat ovat kaameita haisevia likaisia reikiä, joiden äärellä kukaan ei ole hetkeäkään pitempään kuin on pakko. Jono siis eteni nopeasti, vaikka aluksi vaikutti toivottomalta: edelläni jonossa oli 56 ihmistä.

Asemallakin sai hetkisen luovia.




Lauantain toinen kohteemme oli Komazawan puisto, jossa oli koko päivän ollut meneillään Suomi-hanami! Koska suunnitelmat menivät päällekkäin, emme siis varsinaisesti itse hanamiin ehtineet, mutta näimme viimeiset, parhaat palat. Paikallahan oli oikein orkesteri, ja suomilaulut raikasivat!



Jatkot löytyivät lähistöltä kotibileistä hernekeittoineen, hapankorppuineen ja kossuineen, eli iloa riitti vielä pitkälle iltaan. Pääsi tutustumaan taas uuteen ja vanhaan suomivereen. Paikalla oli myös paljon japanilaistyttöystäviä/vaimoja.


Sunnuntainakaan ei hanamilta vältytty! Parin kaverin kanssa käväisimme vielä Toyama-puistossa iltapäivää istumassa. Siellä oli muutama tosi kaunis puu ja maltillisemmin porukkaa. Metakkaa toki, kuten kaikkialla näinä vaaleanpunaisina viikkoina.



Siinäpä sakurasaldo tältä erää. Jospas nyt lähtisi - puistoon!

Happy hanami for all!

3 kommenttia:

kiiluva kirjoitti...

Tulee välttämättä mieleen, että tuo on vähän niin kuin Japanilainen vappu. Ruuhkaa, ulkosyöminkejä, vessajonot...

Voi tietty olla, että japanilaiset eivät örvellä oksennukset rinnuksilla ja sotke joka paikkaa.

Yan-san kirjoitti...

Tällainen muistikuva on suomalaisesta vapusta: Helsingin puistot täyttyivät roskista viikonloppuna.

Ainakin tokion puistoissa oli hyvät lajittelupaikat roskille. Jonkin verran siellä sitten porukka nakkeli roskaa lajittelematta (sentään roskikseen), mutta jotkut availivat sitten ihan roskapusseja ja kalastelivat sieltä tölkit talteen (ja laittoivat pussit siististi takaisin keräyspaikalle).

Meidän leiristä kerättiin talteen vielä jonkun muun jättämä tupakantumppikin. Ja viereisissä leireissä näytettiin kynivän maa myös puhtaaksi omien kekkereiden päätteeksi. Siistiä oli ainakin noissa meidän vierailemissa puistoissa. Hyvä japanilaiset.

eija kirjoitti...

Ja täällä pöllyää vain LUMI! Sen kauneus ei enää oikein jaksa innostaa, mutta KIITOS tosi ihanista hanami-kuvista! Edelleen nameja nautintoja!