Kylpien kylmyys kaikkoaa

Uskomatonta, että ehti vierähtää yli kaksi kuukautta ilman kunnon kylpyä. Lomamatkoilla olemme lilluneet kuumassa furossa suunnilleen samana iltana, kun olemme Japaniin saapuneet. Lomalla kylpeminen onkin helpompaa, koska ryokanissa on yleensä oma kylpypaikka vieraille, joten kuuman altaan löytämiseen ei tarvita omaa aktiivisuutta. Nyt paikkojen löytäminen on täysin omatoimisuuden varassa, joten kylpyyn pääsemisestä tulee konstikkaampaa. Olen koittanut pitää silmät auki kotikulmilla kylpypaikan toivossa, mutta toistaiseksi tuntuma on, että ainakaan länsipuolella kaupunkia ei joka kulmalla ole höyryävää keidasta.

Suunnistimme Korakueniin vilkaisemaan Tokyo Dome Cityä ja siellä sijaitsevaa LaQua-kylpylää. Tokyo Dome City on huvipuiston ja Tokyo Domen ympärille rakennettu ostoskeskuskompleksi, jossa on runsaasti putiikkeja ja ravintoloita. Ja huikealta näyttävä vuoristorata. Käytännössä perhe voi tulla heti aamusta metrolla suoraan kotiasemalta Korakueniin ja viettää koko päivän samalla alueella ja illalla koti on taas lyhyen metromatkan päässä.

Kuten odottaa saattoi, niin LaQua toivotti vieraansa tervetulleeksi kyltillä, jossa tehdään selväksi, että tatuointien kantajat eivät ole tervetulleita kylpemään. Tatuoinnin kokoon ja näköön katsomatta. Tähän Okusan olikin varautunut, joten jakaannuimme kylpylään ja ostoksille. Tosin, jakaantuminen olisi ollut edessä joka tapauksessa, koska naisille ja miehille on omat kylpyosastot altaineen.

Vastaanotossa minulle esiteltiin kartasta paikan palvelut. Heti sen jälkeen, kun oli vielä mainittu, että valokuvaaminen ja tatuoinnit ovat kiellettyjä. Kassalta sain rannekkeen, jossa luki kaappini numero. Lisäksi sain muovisen palikan, joka vaihtui toisella tiskillä pieneen laukkuun, jossa oli iso valkoinen pyyhe, pieni valkoinen kylpypyyhe, sekä kylpylävieraan paita ja housut. Kylpylässä liikuttaessa käytetään paikan omia vaatteita ja näin jokainen vieras on tasa-arvoinen. Ja siisti.

Kaapilla ruuvailin vaivihkaa lävistykset irti, koska oletin niidenkin olevan japanilaisten silmissä kylpylän ilmapiirille haitallisia. Eipähän tarvitse poistua ennen kuin on varmasti puhdasta ja rentoutunutta. Kylpypuolelta löytyi tutut muovijakkaroilla varustetut istumasuihkut pesuvateineen, joten sinne kertakäyttöisen partahöylän ja hammasharjan kera aseistautuneena.

Koska olin liikkeellä ilta-aikaan, niin paikassa ei ollut ollenkaan lapsia. Alle 18-vuotiaat saavat tulla kylpylään vain vanhempien seurassa kello 18 asti. Todella mukavaa, kun tunnelma oli hiljainen. Asiakaskunta koostui pääasiassa mahakkaista keski-ikäisistä ja luisen laihoista eläkkeellä olevista japanilaisista ja he näyttivät olevan suurelta osin yksin. Ehkä vaimot olivat kylpemässä naisten puolella. Saatoin nähdä vilaukselta toisen länkkärin.

Altaita oli muistaakseni kuusi: Viisipaikkainen lämmin poreallas, joka hieroi tehokkailla vesisuihkulla kehon eri osat, 38- ja 40-asteiset kuuman lähteen vedellä täytetyt altaat, 18-asteinen hyytävän kylmä allas, 22-asteinen vilpoinen poreallas ja kaksi lämmintä allasta ulkona. Ulkoaltaassa oli erikoista olla, kun olimme kuudennessa kerroksessa ja vieressä oli valoissa kylpevä Tokyo Dome.

Saunaa muistuttavia kuumia huoneita oli kolme. Kuumin oli peräti 110-asteinen kuiva huone, jonka seinällä oli iso kello muistuttamassa olemasta kuumuudessa liian kauaa. Jo kolmen minuutin jälkeen olo alkoikin tuntua kevyeltä, joten siirryin jäähdyttelemään viileään porealtaaseen. Suunnilleen 80 asteeseen lämmitetty "löylyhuone" oli varustettu suomalaisella IKI-Kiukaalla, mutta pienestä ilmassa olevasta kosteudesta huolimatta sielläkään ei ollut löylyä. Oven vieressä oli aikataulu, jossa ilmoitettuina aikoina löylyseremoniamestari luultavastikin tulee sirottelemaan vettä kiukaalle ja löyhyttelemään höyryt seremonialiinalla istujoiden suuntaan. Tällaisesta ainakin muistan lukeneeni. Isoin saunoista oli 90-asteinen kolmelauteinen tila, jossa oli myös iso telkkari. Se vaikutti saunoista suosituimmalta. Siellä katsottiin televisiosta, kun hömppäohjelman juontaja kameraryhmänsä kanssa koitti arvuuttaa shinjukulaisilta kauppiailta, että mistä päin näitä kulmia tämä mustavalkoinen valokuva on otettu joskus 50 vuotta sitten.

Tarjolla olisi ollut myös ihan oikeaa hierontaa hierojanaisten käsittelyssä, mutta olo tuntui kyllin rennolta jo muutenkin. Siellä nämä naiset hierovat päivästä toiseen, kun alastomat miehet patsastelevat vieressä olevissa altaissa. Ei kai Suomen kylpylöissä ihan tällaista ole.

Pois lähtiessä jotkut miehet suihkuttelivat peräpäähänsä suihkepullosta jotakin. En viitsinyt kokeilla, kun ilmankin kai pärjää. Kylpylävaatteessa pääsi kampaamoa muistuttavaan tilaan, jossa oli lasikaapissa siistissä rivissä kampoja ja harjoja. Föönillä tukka kuivaksi ja loraus hiusvettä yhä harveneville haivenille. Asiointi tapahtuu rannekketta käyttäen, joten sen vilauttaminen juoma-automaatille tipautti käteen raikasta juotavaa. Kätevää ja myös ovelaa, koska maksulliset tuotteet ja lisäpalvelut tuntuvat ilmaisilta, kun ei tarvitse käsitellä rahaa. Tosin, juomavettä saa ilmaiseksikin eikä sentään tarvitse ranskalaista mikrobivettä viidellä eurolla ostaa.

Nyt hyödynsin vain kuudennen kerroksen palveluita ja tutustumatta jäi mm. seitsemännen kerroksen "Rendezvous Zone" (mitä siellä sitten mahtaa ollakaan) ja 8. ja 9. kerroksien "Healing Baden Zone". Tosin, nämä olisivat olleet maksullisia lisäpalveluita, jotka pitää varata etukäteen. Myös hiukset olisi voinut leikkuuttaa kylpylän kampaamossa. Kylpeminen maksoi vähän alle 3000 jeniä, johon sisältyi reilu 300 jeniä viikonloppulisää. Toki Beppun korttelikylvyssä olevassa yhdessä furossa pääsi kastautumaan sadalla jenillä, mutta onhan tällainen miellyttävä kokemus.