tiistai 30. joulukuuta 2008

Juhlaa ja yöelämää

Eilen alkoi töistä tammikuun viidenteen asti kestävä loma, ja nyt onkin hyvää aikaa vähän tyhjentää juttutulvaa.

Työpaikan bōnenkai vietettiin toissa viikon perjantaina. Ilta oli hyvin vapaamuotoinen, koska juhlimaan mentiin läheiseen ravintolaan suoraan töistä. Meille varatussa tilassa oli kaksi isohkoa pöytää, ja istahtamisen jälkeen ei tarvinutkaan kuin syödä ja juoda mitä eteen kannettiin.

Tarjolla oli mm. sashimia, kanasalaattia, makeassa kastikkeessa olevia pinnasta paistettuja perunoita ja noin viittä muuta ruokalajia. Ja lopuksi totta kai kylmät soba-nuudelit. Olutta kaadettiin vieressä istuvien laseihin isoista kannuista ja kannuja tuotiin lisää sitä mukaa, kun edellisestä oli n. 1/4 jäljellä. Kaikki ruoka oli hyvää alkupaloista lähtien, ja joinpa myös yhden oolong hai -drinkin, joka koostuu oolong-teestä ja shōchūsta. Kyseinen drinkki ei ole missään nimessä mikään suosikkini, mutta työkavereille sen tilaaminen tuntui olevan tärkeää, vaikka sanoinkin juoneeni sellaista jo aiemmin.

Kun jälkiruoaksi tuodut jäätelötkin oli syöty, pidettiin kierros, jossa jokainen vuorollaan piti pienen puheenvuoron. Aiheet käsittelivät pääasiassa tulevaa vuotta ja siihen liittyviä odotuksia. Tai pelkoja. Talousasioistakin totta kai mainittiin. Kaikille puheille taputettiin ja hauskoille jutuille naurettiin.

Ravintolan ulkopuolella otettiin vielä vähän kuvia ja sitten päätettiin, että lähdetään viettämään iltaa Shibuyaan. Olin melkeinpä yllättynyt, että meitä lähti kohti metroa peräti 15. Shibuyassa suunnitelma kiteytyi nopeasti karaokeboksin hankkimiseen, ja aseman lähellä olevasta Karaoke-Kanista saimmekin riittävän ison huoneen. Tässä vaiheessa kaikki mukanamme olleet pomot olivat kadonneet, joten menimme kymmenestään laulamaan.

Karaokeboksin sydämenä toimii karaokelaitteen suuri ruutu ja iso pöytä, jota reunustavat sohvat. Laulettavat kappaleet valitaan joko langattomalla päätelaitteella, jossa on kosketusnäyttö tai kaukosäätimella paperikatalogissa olevien numeroiden avulla. Lisäksi huoneessa on juoma- ja ruokalistat sekä puhelin, jonka kautta tilaukset välitetään henkilökunnalle.

Kun ensimmäinen juomatilaus toimitettiin, boksissamme vedettiin jo toista kappaletta. Ei mitään "laula sää" -nihkeilyä tai muutakaan jännittämistä, vaan nopein laittaa biisitoiveensa koneeseen, nappaa mikrofonin ja alkaa laulaa. Minullekin löytyi ulkomaalaisten kappaleiden katalogi, joten sieltä tutuimmat rokkikappaleet koneeseen ja laulamaan. Huvitti, kun muutama kuvasi minun esityksestä videota ja joku otti kuvia. Kaikkien esityksille taputettiin ja monesti myös joka kertosäkeistön jälkeen. Onneksi Okusanin kanssa käytiin karaokeboksissa jo viime keväänä, niin nyt ei tarvinut isommin jännittää.

Muutamaa tuntia myöhemmin pomot soittelivat ja liittyivät mukaan karaokeiloitteluun. Kaikki lauloivat, ja esitysten taso oli yllättävän hyvä. Jotenkin japanilaisten karaokesta on saanut sellaisen kuvan, että kukaan ei osaa laulaa, mutta tässä porukassa oli todella hyviä esiintyjiä. Koska junat lakkaavat kulkemasta noin yhden aikaan, niin tässä vaiheessa sovittiin, että ollaan saman tien koko yö viihteellä.

Ilta eteni todella hauskasti, mutta karaoke pysyi jatkuvasti pääjuttuna. Koneessa oli koko ajan kappale ja joku myös mikrofonin varressa laulamassa. Muutama stereotyyppinen japanilaisjuttu tuli nähtyä, kuten salaryman, joka on töissä hiljainen, mutta nyt aivan irti. Heh, välillä kaveri riekkui niin hauskasti, ettei voinut kuin nauraa. Muutamaa myös väsytti ja he näyttivät ottavan istualtaan pienet unet. Tosin, yksi lepäilijä havahtui vuorollaan laulamaan ja lauloi vaikean kappaleen virheettä. Noin viisi tuntia saapumisestamme boksin vuokra-aika loppui. Koko show maksoi juomineen ja ruokineen kohtuulliset 4000 jeniä per maksaja.

Nyt meillä olikin ongelma, sillä ensimmäiset junat lähtisivät vasta reilun tunnin kuluttua. Tässä vaiheessa kuulin, että eräs työkavereista on autolla ja voisi käydä viemässä meistä osan kotiin. Pääsin mukaan ja lähdimme käymään öisellä ajelulla Yokohamassa. Tämä olikin mielenkiintoinen matka, koska en ollut aiemmin matkustanut Japanissa henkilöauton kyydissä. Matkalla muuten selvisi, että Tokyo Tower sammuttaa valonsa keskiyöllä. Sama tapahtuu myös Rainbow Bridgelle.

Suunnilleen kaikki tiet olivat hyvin kapeita kaksikaistaisia, jotka tekivät paikoitellen aika tiukkoja mutkia. Liikennettä ei kuitenkaan ollut muutamia kuljetusautoja lukuun ottamatta ollenkaan, ja saimmekin edetä kohti Yokohamaa aivan omaa tahtiamme. Mielenkiintoinen matka - ja öinen Tokio vaikuttaa autosta käsin aika mukavalta suurkaupungilta. Kyyti toi kylmään kotiin noin puoli kuudelta.

Maanantaina kuulin, että osa porukasta oli mennyt vielä keilaamaan, ja olipa heillä näyttää muutama hauska videokin keilaradalta. Tokio tarjoaa yölläkin vaikka mitä aktiviteetteja, jos vain voimia riittää. Tällä kertaa autoreissu tuntui antoisammalta vaihtoehdolta, mutta öinen keilailu olisi vielä jossakin vaiheessa mukava kokea.

Ei kommentteja: