keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Perjantain pakopaikkana ALCATRAZ ER

Koska emme nykyään tee muuta kuin palele tai syö, kertoo tämä päivitys jälleen jommasta kummasta, eli syömisestä.

Tosin tarinaan liittyvät myös teho-osasto ja vankila. Sekä rehevät reidet.

Kävimme viime perjantaina laajentamassa teemaravintolarepertuaariamme. Aiemminhan käytyjä ovat The Lockup ja Princess Heart. Tällä erää testasimme Lock Upin esi-isän, Alcatraz ER:n Shibuyassa.





Lockupiin verrattuna paikka oli vanhempi, eikä niin tyylikäs kokonaisuutena, mutta ellei vastaavassa ravintolassa ole ennen käynyt, on tämäkin kokemisen arvoinen. Kyseessä on izakaya-tyyppinen ihan perusravintola, jonka merkittävin ero muihin ravintoloihin nähden on se, että ruokailu tapahtuu telkien takana.

Aluksi jännitystä tuotti tällainen sisäänkäynti:



Piti painaa jostakin napista, ja pelkäsimme sähköiskua tai vastaavaa. Onneksi vain ovi ravintolaan aukesi. Sisällä meidät vastaanotti lääkärijoukko, joka kytki innokkaimman porukasta käsirautoihin, ja me muut seurasimme kiltisti vankia samaan selliin.

Koska kameraa ei ollut mukana, joudutte nyt tyytymään netin valikoimiin. Ehkä tästä saa hieman kuvaa ravintolan miljööstä.



Kalteriovi vedettiin kiinni, joten ruokailla sai omassa rauhassa. Listalla oli yllättävän paljon vegellekin sopivaa sairaalasapuskaa, muun muassa tomaattipizzaa, herkullisia avokadomakeja, kurkkua, juustopäällysteisiä keksejä, tietysti ranskalaisia perunoita, salaatteja. Oluet saapuivat kapeissa, muovisissa laboratoriomittalaseissa, ja tilasimme myös mielenkiintoisen näköisiä tuttipulloja.



Lockupista tuttuja ruiskujakin oli tarjolla:



Ruisku tultiin oikein kädestä antaen syöttämään potilaan suuhun.

Tarjoilijat olivat pukeutuneet valkoisiin minihameasuihin ja he olivat merkille pantavan reheviä. Monia koristi pieni tatuointi. Hurjia hoitsuja. Käytävillä pyyhälsi myös valkotakkisia nuoria lääkärismiehiä. Hyvää huolta meistä kyseisellä vankilateho-osastolla pidettiin.

Mutta se on sanottava, että jännittävämpikin kokemus olisi voinut olla. Tietysti kyseessä ei ollut kauhuteema, kuten Lockupissa, mutta jollain tavalla esimerkiksi musiikki olisi voinut olla tunnelmallisempaa kuin paikallista listahittikimaraa. Odotimme myös koko ajan jonkinlaista yllätystä - no tulihan sellainen, pieni ainakin, sitten lopuksi, kun vankeja pääsi karkaamaan!

Vessalle erityispisteitä: todella ankea, aivan kuin vankilassa olisi ollut! Miljööstä myös sen verran kiitosta, että kaksikerroksiset sellit näyttivät hauskoilta. Ruoka taas oli kaiken kaikkiaan keskinkertaista, mutta ihan kelvollista. Jälkiruuat olivat ihania, ainakin pudding ja jätski-parfait. Hintataso oli korkeahko, mutta aika ookoo 100 minuutin tabe- ja nomihoodailla (3500 jenskua per pää tämä yhdistelmä).

Huippuhetkemme taisi olla, kun olutta tuotiin - kusikuikassa! Niin aitoa!

--

Teho-osastokokemuksen jälkipuintia menimme harrastamaan hauskaan, anonyymiksi jääneeseen baariin Center-Gain päässä. Paikka oli ihanasti sisustettu, katosta roikkui pehmoeläimiä, käärmeitä, silmälaseja... Pöytinä oli vanhoja pulpetteja, joiden sisältä löytyi hurmaavia tulitikkurasiakokoelmia. Vessassa roikkui kaksi jääkarhuasua, joihin kuuluvat valtavat päät kellottivat sohvalla vieressämme.

Arvatkaa, pitikö ne työntää omaan päähän... No niin kai piti...

3 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Kuulostaa mahtavala, jääkarhupäästä olisi ehdottomasti pitänyt olla kuva!

Marco kirjoitti...

Onhan siitä.. ;)

Yan-san kirjoitti...

Saa muuten laittaa niitä kuvia sähköpostiin
(mutta ei kiitos julkiseen jakeluun) :)