Gyozat stadionilla

Omaa blogia lukiessa huomaa kuinka aika rientää. Kävimme Okun kanssa viime vuoden helmikuussa Ikebukuron Namco Namja Townissa katsastamassa kummitukset ja mussuttamassa jäätelöä. Jo silloin vannoin, että palaisin pian Namja Townin Gyoza Stadiumille syömään kuvun pullolleen gyozaa, mutta näköjään harkinta-aikaa tarvittiin peräti 13 kuukautta.

Gyoza Stadium on Namja Townin ensimmäinen teemaruokapaikka. Siellä on 11 erilaista kojua/ravintolaa, jotka tarjoilevat kaikki gyozaa eri puolilta Japania. Tarjolla on paistettuja, keitettyjä ja höyrystettyjä versioita, ja vielä vähän päällekin. Erikoisuus, jota en yksin käydessäni jaksanut enää kokeilla on versio, johon on laitettu päälle okonomiyakin lisukkeet kastikkeineen. Sitä syödessä voisi kuvitella makuvastaanottimien huutavan vaikka mitä virhetilaa, kun ymmärrys loppuu kesken.



Pienenä varoituksena täytyy mainita, että paikka on todellakin täysin teennäinen ja siellä saattaa olla hyvin paljon lapsia, joten tämä kannattaa pitää mielessä vierailua suunnitellessa. Toisaalta ruoka on todellakin aitoa ja annosten koko on melko hyvin mitoitettu maisteluun sopivaksi. Lauantai-ilta oli yllättävän hyvä hetki pistäytymiselle, sillä kaikkiin ravintoloihin pääsi sisään ilman jonotusta.



Ensimmäisenä katselin, että tuollaisia kolmion muotoisia voisi olla hauska kokeilla. Niinpä tilasin kolmen kappaleen setin nankotsugyozaa. Kymmenen minuuttia odottelua ja sain laatikon eteeni, jossa kolmiot odottelivat syöjäänsä...



Tässä vaiheessa muuten selvisi, että nankotsu tarkoittaa rustoa. Olihan siinä ainakin hampaille tekemistä, vaikka ei se missään nimessä pahaa ollut. Seuraava!



Utsunomiya nimisestä kaupungista peräisin oleva Kirasse tarjoili vähän omaan makuuni perinteisempää yakigyozaa. Tarjoilija suositteli, että kannattaa ottaa "näytelautanen", jossa on kolmea erilaista gyozaa kaksin kappalein. Sellainen eteen, ja hyvää oli. Ihmekään, että Utsonomitassa on patsas, joka johdattaa syömään muun muassa Kirasseen, sillä herkut oli paistettu juuri sopivasti ja täytteet mainion tasapainoisia.



Kahden yakigyoza-annoksen jälkeen oli aika ottaa kevyempää tarjontaa eli suigyozaa. Keitetyt versiot ovat selvästi armeliaampia vatsalle, kun kuoreen ei ole imeytynyt paistorasvaa.



Tännekään ei ollut jonoa, joten sisään vain.



Kolme kappaletta näitä herkkuja oli ehkä aavistuksen turhan vähän. Tuplasetti olisi mennyt maun puolesta helpostikin, mutta täälläkin ruuan valmistuminen kesti noin 10 minuuttia, joten en viitsinyt odotella enää toista kertaa.



Viimeisenä söin Osakalaista yakigyozaa miso-voikastikkeella. Hyvää ja ähkyhkö olo oli varmistettu. Varsinkin, kun näitä tuli peräti viisi kappaletta.



Itse gyoza oli aika peruskamaa, mutta misolla ja voilla on vaikeaa mennä metsään. Tosin, kastike käytännössä peitti koko gyozan maun alleen, että siinä mielessä tähän annokseen olisi ollut turha tehdäkään mitään maailman parasta herkkua.

Nyt siis jäi höyrystetyt gyozat syömättä, mutta niitä olin syönyt jo aiemmin viikolla. Lisäksi tästä matka jatkui kapselihotellin kylpyosastolle, joten 17 kappaletta taisi olla jo aavistuksen liikaakin kuumassa lillumista ajatellen.

Kotimatkalla osui silmään rankahkolta vaikuttava yakitori-paikka. "Sisäänheittäjäkin" oli puettu pelkkään bondage-köyteen, joten olisikohan asiakkaallekin annettu irashaimasen jälkeen köyttä eikä kuumaa pyyhettä. Jos tämä mysteeri joskus selviää, niin lupaan kertoa siitä täällä heti ensimmäisenä.