maanantai 7. joulukuuta 2009

Ruokahöpinää muun muassa

Kuinka olenkaan ihastunut tuollaiseen paahtovanukkaaseen, tai mitä ikinä sitten onkaan! Joku kermaisa pudding, karamellikastiketta alinna. Muutoinkin japanilainen pudding, purin, on niin nannaa. Jos izakayassa on sellaista jälkkärinä, oku ottaa, aina ottaa!



Mietin tuossa äsken kaupan kassalla, että mitenhän ikinä ostokset jossakin Alepassa tai vastaavassa enää sujuvat. Eivät voi sujua. Täällä on jo ihan kaavoihinsa kangistunut kauppatoimissaan. Kummassakin lähistön isommassa supermarketissa toimitaan samoin. Otetaan mennessä ostoskori, jonka tahtoessaan voi laittaa työntökärryyn (jonka alaosaan mahtuu toinen kori tarvittaessa, isompia ostoskärryjä ei ole). Lapataan se täyteen kaikkea hyvää. Mennään kassalle. Asetetaan kori kassatiskille, ja myyjä siirtää ostokset viivakoodin kautta toiseen koriin, tarkkaan harkitussa järjestyksessä. Touhun katselu on joskus kuin palapelin kokoamisen katselua. Tekisi melkein itse mieli mukaan asettelemaan jogurttipurkki juuri tuonne koloon tofun viereen.

Toisinaan ostoskoripalapelin suorittaa toinen myyjä, ja toinen iskee tavarat kassaan ja pyytää rahat. Ja ellei ole tarkkana, saattaa koriin livahtaa myös muovilusikka tai syömäpuikot jogurtteja ja makeja varten. Blogissamme on kenties jo mainittukin joskus, että kyseisiä muovilusikoita meillä on ainakin 100, koska alussa ei millään muistanut kieltäytyä ajoissa. No, koriin lykätään myös (aina liian monta) pari muovipussia, ja sitten pääsee tämä uuden korin kanssa pakkaustason ääreen kaupan seinustalle. Siinä sullotaan itse tavarat kasseihin, vieressä toki märkä pyyhe sormia varten eli sitä varten, ellei pussin suu aukea helposti. Pakkauspisteellä on yleensä myös vedenkeitin ja mikro, jos tahtoo alkaa heti syömäpuuhiin, kuten esimerkiksi laskea nuudelikuppiinsa kuuman veden.

Pienemmissä kaupoissa kuten konbineissa myyjät pakkaavat ostokset pusseihin saman tien ihan itse, ja vielä isommissa kaupoissa taas on yleensä pakkauspuuhiin erikoistunut henkilö erikseen. Joskus kassalla on vielä kolmaskin tyyppi, joka häärää muuten vain.

Esimerkiksi tässä taannoin Ikeassa olin ihan hämilläni, kun seisoin yhtäkkiä kassaliukuhihnan toisessa päässä hihna täynnä ostoksiani. Siinä vain lojuivat, siitä piti alkaa noukkia kassiin, joka vielä itse oli pitänyt muistaa napata mukaan ja vieläpä maksaa kassista rahaa! Huh huh - liikaa skandinaavista vapautta & vaivannäköä! Ja ylipäänsä - liukuhihna! Mikä se on?

--

Ruokaostoksista kaiken kaikkiaan, että Elmereiden alkuaikoina tein päivityksen kaikesta kummallisesta, mihin kaupoissa on saanut törmätä. No, kaikkeen siihen törmää yhä, eikä minkään merkitys ole vieläkään sen kummemmin valjennut. Japanilaiset antimet, joihin olen erityisen höyrähtänyt, ovat: se pudding, tuore ananas purkissa, japanilainen kurpitsa (valmiiksi keitettynä), reikäjuures eli renkon eli lotus root (no se sentään on selvinnyt, että mikä se on) valmiiksi keitettynä seesaminsiementen kanssa, kausittaishedelmät eli tällä hetkellä mandariinit ja syksymmällä taivaallinen nashi (omena-päärynä) ja kohta mansikat, kylmä vihreä tee, genmaicha-tee kuumana, maustamaton jogurtti, sobasämpylä (sobanuudeleita sämpylän sisällä), kaikki tofu ja silloin tälläin, sopivin väliajoin makit, inarit ja perunasalaatti.



--

Viime perjantaina Suomen suurlähetystö järkkäsi oivalliset itsenäisyyspäivän juhlat, joissa finskit herkutkin taas muistuivat mieleen. Oli porkkanalaatikkoa ja lanttulaatikkoa, rosollia ja karjalanpiirakoita munavoilla, ruisleipää ja smetanaa. Toki myös kinkkua ja kalaa. Sekä viinejä, viskejä ja vodkia. Kerrassaan runsasantimelliset juhlat, kiitos vain kaikille asianosaisille! Ja jotta herkuttelu ei tähän jäisi, ensi lauantainakin suomimieliä hemmotellaan isohkojen pikkujoulujen merkeissä. Ei täällä siis lanttulootaa ehdi ikävöimään, vaikkei kotiuunia omistakaan! Joulutortut lienevät nyt ainoa jouluinen laji, jota maistamaan ei ole päässyt. Pipariakin on kodin joka nurkka täynnä, ei kylläkään itse leivottua.

--

Koleus on vallannut Tokion. Päivisin auringossa on yhä lämmin, mutta iltaisin ei suinkaan. Tuuli on toisinaan julma, ja kesätakki vaihtui suoralta kädeltä talvitakkiin ilman välivaiheita. Alakerrassa on pysyvästi 13 astetta, yläkerta sentään sinnittelee 16-18 asteessa. Varatoimenpiteet on otettu käyttöön, hokkairoja ei sentäs vielä.

--

Bling bling on myös vallannut Tokion. Jokainen kaupunginosa panee parastaan talven valotaideteoksineen. Kävelimme eilen Shinjukun Southern Terracen valomaailmassa, jonka valkoisten puiden siimeksessä lähestulkoon sokeuduimme. Toinen vallitseva väri oli sininen. Missä punainen ja vihreä, joulun värit? No, varmaankin maissa, joissa joulua todellisesti vietetään. Nämähän ovat vain talvi-seasonin illuminaatiota. Täällä aika hieno kuva.

Loppupäässä aluetta oli kotamainen valohässäkkä, kai se kuusi oli olevinaan, jolle jonotettiin kymmenien henkien voimin. "Kuusen" sisällä pääsi painamaan nappulaa, jolloin jokainen painaja sai puun syttymään satunnaiseen väriin. Vau? Tai saattoi touhulla olla jokin muukin funktio, jota emme hoksanneet. Seurasimme pariskuntaa, joka antoi sylimäyräkoiransa painaa tassullaan nappulaa. Koiralla oli ihan taatusti päällään joku söpö mekko.

Tokiolaiset!! :)


6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos mulla olis Corgi, niin sekin sais kyllä painaa kuusen valonappulaa!

-Riina

Okusan kirjoitti...

No sais muuan raidallinen karvatassukin - joka onneksi ei ollut mukana... Suomalaiset!!

Anu kirjoitti...

Hahhahaa -mä tunnustan, että meillä on laatikossa muovilusikoita ja pillejä vaikka tusinan lastenjuhlan järjestämiseen. Olen vasta hiljan oppinut ymmärtämään kuulemaani sen verran, että osaan kietäytyä sopivassa kohtaa, jos halukkuutta vastaaottaa niitä kirottuja muovihärpäkkeitä nyt ylipäätään kysytään...

riikka kirjoitti...

Mun yks yllättäväksi suosikiksi noussut ruoka-aine Japanissa oli 'nata de coco'. Makuahan siinä ei juuri ole, mutta suutuntuma on niin jännä!

Okusan kirjoitti...

Joo, tiedän tuon suutuntuman. Mäkin kesällä vedin niitä paljon, niin kookosta kuin hedelmämakujakin. En olis aluksi uskonut tykkääväni moisesta, mutta siihen jäi kummasti koukkuun! Tahtoikin aina lisää!

soile kirjoitti...

Voi vanukas!!! Se oli heti ensimmäisestä japaninreissusta selvä!
Sen jälkeen ei koskaan nukkumaan ennen iltapuddingia lähikaupasta!
Myoubanissa Beppun ulkopuolella tehdään omaa versiota kuumissa lähteissä. Kaikki toimii, aina hyvää:)
Oma favoriitti (vasemmalla):
http://www.chayron.com/zenphoto/Travels_world/japan07/kyoto07/IMG_4869.jpg.php

Myoubanvanukas:
http://www.chayron.com/zenphoto/Travels_world/japan08/Kyushu/Myouban/IMG_1410.jpg.php