Vuosi on kulunut nopeasti, mutta siihen on mahtunut valtavasti. Enemmän, kuin tajuaa tässä hetkessä ajatellakaan. Olemme saaneet uusia ystäviä, nähneet paikkoja, kokeneet vaikka mitä ja eläneet ihan uutta elämää. Sellaista tilaisuutta ei kaikille suodakaan.
Japani on jo jättänyt sellaiset jäljet, että tietää, että sitten kun täältä joskus pitää poistua, tulee se olemaan kova pala! No, ei vielä sitä mietitä!
Mietitään vuoden kohokohtia! Vaikkapa viittä kappaletta. Vain viiden valitseminen on toki tosi vaikeaa, joten paljon kohokohtia jää poiskin, ja muutamia on sellaisiakin, joita julkisesti ei tässä paljasteta.
Lista on kronologisessa järjestyksessä.
1. Omaan, uuteen kotiin astuminen ja tokiolaisen elämän aloittaminen. Tullessamme lämpöä oli vielä 30 astetta, mikä tuntui uskomattomalta. Uskomattomalta tuntui ylipäänsäkin se, että tässä sitä ollaan, tekemässä töitä kirjoituspöydän ääressä samalla, kun Tokio - maailman suurin kaupunki - tuossa kuhisee ikkunan alla!
2. Tokyo International Film Festival 2008. Jo ensimmäisen asumiskuukauden aikana pääsin osallistumaan filmifestareille työn merkeissä, ja oli vain jotenkin tosi hienoa matkata joka päivä Roppongi Hillseille katsomaan elokuvia ja tapaamaan leffantekijöitä, näyttelijöitä ja muita vieraita.
3. Kirsikankukat, hanamijuhlat. Kirsikankukat keväällä olivat vielä kauniimpia kuin etukäteen kuvittelikaan. Myös se yleinen parin-kolmen viikon juhlinta-aika lukuisissa ihanissa puistoissa oli hulvatonta katseltavaa! Sekä japani- että suomiseurassa!
4. Okinawan reissu. Miyakon saarelle mieli halajaa takaisin joku päivä, turkoosin veden huomaan.
5. Yan-sanin synttärit pilvenpiirtäjähotellissa! Huimaa! Ja yllätysten järjestäminen on aina niin hauskaa.
Yan-san mainitsee omalta osaltaan vielä keikat, joille ei Suomessa olisi ikinä päässyt sekä levyt, joita ei olisi Suomessa ikinä mistään saanut!
Kohokohtien kunniaksi kohosimme viime torstaina Lost in Translation -leffasta tuttuun Park Hyatt Tokyo -hotellin 52. kerrokseen New York Bariin. Kyläily oli jo kolmas kyseisessä "kuppilassa", mutta edelliskerrasta oli aikaa.
New York Bar on ylevä kohde juhlapäivälle kuin päivälle, sillä tunnelma on aina taattu. Niin nytkin. Paikalla oli jazzbändi, joka sykähdytti fiiliksiä Tokion yönäkymän ohella. Ilta ulkona oli kirkas, joten maisemaa riitti pitkälle. Bellinit lasissa riittivät myös niin pitkälle, ettei sisäänpääsymaksun (2000 jeniä per henki) lisäksi tarvinnut köyhtyä kuin yhden juoman (1800 jeniä per juoma) verran. Selvisimme siis tällä erää noin 60 euron laskulla - vain!
Hieno päätös hienolle vuodelle ja aloitus seuraavalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti