Tuli esimerkiksi reissattua viikoksi Thaimaahan! No.1 Travel kauppasi edestakaiset liput Taipein välilaskun kautta noin 250 eurolla, mikä ei ole ihan halpa Bangkokin lennoiksi täältä käsin, mutta inhimillinen summa kuitenkin. Nyt on meneillään kaikkea lomahässäkkää, Silver Weekiä ja muuta, joten lentojen hinnat ovat aika koholla vaikkapa ylihalpaan kesäkuuhun verrattuna.
Tekee ihan hyvää käydä tsekkailemassa muutakin Aasiaa välillä. Thaimaa oli tuttu jo ennestäänkin, mutta erot näin japanilaistuneesta näkökulmasta olivat ihan mielenkiintoisia.
Voisinkin tehdä tässä pientä vertailua!
IHMISET
Thaimaalaisia on kautta aikojen kehuttu ihaniksi ja ystävällisiksi, ja sitä varmasti peruskansalaiset ovatkin, mutta Bangkokin palveluhenkilökunta oli kyllä aika ihmeellisen töykeää - ja Tokion jälkeen tämä tuntui hyvin rajulta. Hotelleissa ei hymyilty, kiitosta ei juuri kuullut, kysymyksiin vastattiin lyhyesti ja ynseän oloisesti, ikäviä asioita ei pahoiteltu jne. Tämä kaikissa kolmessa majapaikassa, joissa olimme, vaikkakin viimeisessä ystävällisyyttä sentään yritettiin.
Lienevät kyllästyneet turisteihin, ja kylläpä minäkin taitaisin Khaosan Roadin tuntumilla olla aika tympääntynyt hippejä leikkiviin juopuneisiin länkkärimassoihin.
Muutaman thaikkuihmisen kanssa juttelimme enemmänkin, ja ne tapaukset olivat kyllä oikein mukavia. Hauskinta oli tutustua Koh Samet -saaren oman rantamme baarimikkoon, joka oli entinen mafioso ja kertoili kiintoisaa elämäntarinaansa niinä kolmena iltana, joina biitsibaarissa istuskelimme. Hauska oli myös lempiravintolamme Ladyboy, joka jaksoi viljellä vitsejä illasta toiseen, kaikki enemmän tai vähemmän huonoja. Bangkokissa vietimme yhden illan istuen kadulla livemusabaarin edustalla erään hollantilaisen pojan, kanadalaisen tytön, baarissa työskentelevän thaikkutytön ja niin ikään paikallisen trubaduurikitaristipojan kanssa. Juttua riitti aamuneljään saakka, ja kyseiset thaimaalaiset osaavat nyt paljon suomea - ja saksaa...
Ulkoisesti thaimaalaiset ovat lyhyempiä, tummempia ja jotenkin nuhruisempia kuin japanilaiset, mikä johtunee siitä, että pukeutumiseen ei todellakaan Tokion tyyliin panosteta. Japanilaiset nyt muutenkin ovat ehdottomasti Aasian komeinta ja kauneinta kansaa! :)
Thaimaassa reissasi myös paljon japanilaisia, ja aina tuntui, että tuollahan on kotiväkeä, kun kuuli japania! Lämmin tunne!
KIELI
Thain kieli on tosi vaikeaa, emmekä oppineet kuin terve ja kiitos. Thaikut puhuvat englantiakin jopa hankalammin kuin japanilaiset, sillä nuotti ja ääntäminen ovat vielä enemmän oman kielen mukaisia. Kohtuullisesti pärjäsi kuitenkin, eikä kukaan silti ollut ehkä niin ummikko englannin suhteen, kuin Japanissa joskus ollaan.
RUOKA
Oih ja voih, kuinka hyvää! En muistanutkaan, että noin hyvää! Ja kasvissyöjän taivas tätä nykyä! Vegeilyn suhteen Thaimaa vetää kyllä pidemmän korren suhteessa Japaniin. Ja se mausteiden monivivahteisuus! Annosten kauneus. Vielä kun ruoka on tosi halpaa, on Thaikkula kyllä kulinarismin huippua ja ehdotonta lempiruokaani Aasiassa.
Japanissa toki panostetaan ruokaan valtavasti, mutta melkein kaikessa on kala- tai lihatuotteita, ja se on kurjaa. Japanissa myös keskitytään kunkin ruokalajin omaan ominaismakuun, eikä mausteita käytetä samaan tapaan kuin Thaimaassa. Pidän kyllä molempien maiden ruuista erittäin paljon.
Uuh tuo kookoskeitto!! Oishiioishiioishii!
SIISTEYS
Thaimaa on paljon enemmän "oikeaa" Aasiaa kuin Japani, joten hygienian taso vaihtelee paljon. Aika likaista oli ympäriinsä, ja muutamat vessat olivat tosi järkkyjä. Usein vessa "vedettiin" kauhomalla itse pönttöön (tai reikään) vettä, kuten Intiassakin. Mutta maassa maan tavalla. Mahavaivoilta kumminkin vältyttiin, niukasti tosin.
LÄMPÖ
Bangkok oli melkoinen kiehumispiste. Tokiosta kosteus on jo kadonnut, mutta Bangkokissa sai taas palata märän paidan olotilaan. Lämpöä oli noin 35 joka päivä. Meneillään oli myös sadekausi, mutta oikeastaan vain yhtenä päivänä vettä tuli kunnolla - ja sitten sitä tulikin niin, että kaduilla vesi nousi puoliväliin pohjetta! Kengät käteen ja kahlaamaan!
RANNAT
Koh Samet on saari, jolle menimme siksi, että se sijaitsi vain 3,5 tunnin matkan päässä Bangkokista. Näin lyhyellä reissulla ei nyt ehtinyt pitemmälle. Samet täytti kyllä ihan mukavasti vaatimukset: hyviä rantoja, lämmintä merivettä, mökki rannalla, kauneutta ja rauhaa ja ihania rantaravintoloita, joissa kynttilöiden ja paperilyhtyjen valossa saattoi loikoilla värikkäillä tyynyillä hiekalla, syödä herkkuja ja juoda vastapuristettuja hedelmämehuja. Väkeä oli hyvin vähän, lähes liian vähän, mutta toisaalta saipahan ottaa rennosti, nauttia vapaista rannoista ja hiljaisuudesta. Ja tietysti ihanasta thaihieronnasta!
Japanin Miyakoon (Okinawaan) ei Sametia kuitenkaan oikein voi verrata, sen verran ylivoimainen oli Miyakon vesien kirkkaus ja turkoosius, hiekan valkoisuus ja vielä syvempi rauha. Toisaalta Miyakolta puuttuivat tunnelmalliset rantarentoiluravintolat ja merenrantabungalowit sekä viidakkomainen fiilis.
Sametin nätein ranta, Ao Phrao.
HINNAT
Thaimaa on hyvin halpa Tokion tasoon tottuneelle. Ravintolassa sai mahan täyteen alle kahdella eurolla, saman verran maksoi 0.65 litran Singha-pullo. Yö ilmastoidussa, ihanassa mökissä meren rannalla maksoi noin 10e per pää, samoin yö Bangkokissa super deluxe twin -huoneessa hotellissa, jonka katolla oli iso, kiva uima-allas.
Olisipa Thaikkulaan voinut jäädä kauemmaksikin aikaa, ehkä viikoiksikin. Helppoa, halpaa ja ikuinen kesä. Mutta täytyy silti sanoa, että Japaniin oli upeaa palata. Jo heti lentokentällä vastassa oli hymy ja toinen ja kolmas, ja olipa se kuinka feikkiä vain, niin hyvän mielen se tekee!
Kyllä Japani näin vuoden asumisen jälkeen on ihan koti. Ihana koti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti