keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Retkipäivä Gunmaan: Haruna Shrine

Tein muutaman ystävän kanssa upean retken maalle viime perjantaina. Koska ma-ke oli ollut tieliikenteen tukahduttavaa loma-aikaa, oli arkiperjantai ihanan hiljainen. Olimme vuokranneet auton, ja karaokekamu T oli suostunut urheaksi kuskiksi kolmelle suomalaisnaikkoselle. Hän oli myös matkailuihmisenä suunnitellut koko reitin ja päivän. Josta tulikin hieno!

Lähdimme aamulla matkaan kohti Gunmaa. Aikansa kesti päästä pois kaupunkivilinästä, joka toisinaan tuntuu jatkuvan loputtomiin, mutta pari tuntia suhattuamme olimmekin äkkiä näteissä maisemissa.


Kyseessä oli Haruna-järvi, joka on itse asiassa kraaterijärvi. Järveä ympäröi Harunan tulivuoristo, jonka korkein huippu on Mount Kamonga (1449m). Edellisestä laavavyörystä on jo aikaa; se tapahtui vuonna 550.


Ajoimme yhä korkeammalle ja tulimme Haruna Shrinen alueelle. Auto parkkiin ja metsään!

Kyseinen shintotemppeli on tosi vanha, 500-luvulla perustettu. Siltä se näyttikin, vaikka tietysti jonkun verran renoveeraustakin varmasti on tehty. Mutta temppeli sopi upeasti vehreään vuoristomaisemaan.


Minnehän nämä portaat johtavat? Ties minne, joten emme kokeilleet.


Temppelialueella asusteli jos jonkinlaisia hahmoja.


Siltoja, portaita, kapeita metsäpolkuja...




Mekin kaula kenossa samalla tavoin taisimme ihmetellä VAL-TA-VAN suuria seetripuita. Ne ovat kasvaneet niillä sijoillaan varmasti satoja ja satoja vuosia. Uskomattoman paksuja!


Kovin oli kaunista.




Vesiputouskin vielä!


Paluumatkalla temppeliltä maistelimme jännän makuisia luumuja luumupuodissa.


Rinteellä sijaitsi myös lounasravintolamme. Nautimme täällä...


... tällaiset sobat, tempurat ja muut herkut...


... tunnelmallisesti lattiatyynyillä istuskellen. Ravintola oli hyvin hiljainen, zeniä henkivä, kaunis. Ulkoa kuului vain veden (lähde?) liplatus, tatami tuoksui. Sobat maistuivat, ja koko annos ravunpyrstöjä lukuun ottamatta oli vegeystävällinen. Saimme myös hyvää teetä sekä jälkiruuaksi raikkaita nashi-hedelmän paloja (hieman kuin omenan ja päärynän risteytys - jolle en ole allerginen, vaikka omenalle ja päärynälle olen!!).


Aitoa Japania! Nam!


Tarina jatkuu...

Ei kommentteja: