lauantai 7. maaliskuuta 2009

Soittoa koko rahalla

Kävin kaverin bändin keikalla ja shown jälkeen oli hyvää aikaa jutella bänditoiminnasta Tokiossa. Keikkojen määrästä päätellen kaupungissa riittää orkestereita ja kilpailu näkyvyydestä onkin kovaa. Pienbändikeikoilla Helsingin ja Tokion kesken vaikuttaa olevan yhteistä, että bändin kutsumat kaverit ja tuttavat ovat merkittävä osa yleisöä.

Varsin monet bändit harjoittelevat ns. treenistudioissa, jossa maksetaan käytetyn ajan mukaan. Ilmeisesti näihin studioihinkin on välillä vaikeaa saada vuoroa, vaikka hinnat tuntuvatkin korkeilta. Jos Helsingissä saa 2-3 bändin kesken jaettavan vuokratreeniksen kuukaudeksi muutamalla kymmenellä eurolla per soittaja, niin täällä kolmen tunnin treenit maksavat n. 2500 jeniä (tätä kirjoittaessa 20e). Ajattelin ensiksi, että eihän tuo nyt kauhean kallista ole, mutta se olikin kolmihenkisen bändin kustannus jäsentä kohti.

Aloittelevan bändin kannalta studion käyttö on hyvin käytännöllistä. Kaverini luetteli, että heidän suosimassa paikassa varustukseen kuuluu rumpusetti, PA-kamat laululle, bassokaappi ja -nuppi, kitaralle Marshall JCM-2000, Roland JC120 ja Fender Twin. Kunhan on omat kielisoittimet ja kapulat, niin sitten ei tarvitsekaan rahaa kuin treeniksen käyttömaksuun. Toisaalta tällaisessa paikassa ei ole tietoakaan oman soittokämpän sellaisista mukavuuksista, että kitaran voisi vain jättää telineeseen tai laukkuun odottamaan seuraavia treenejä. Vahvistimista puhumattakaan. Kaveri joutuukin roudaamaan Sunnin T-mallin ja kaappin joka treeneihin.

Yhden tokiolaisen treenistudion sivut hinnastoineen löytyvät täältä.

Tokiossa täysin tuntematonkin bändi saa järjestettyä keikan varsin helposti, koska se onnistuu rahalla. Zher The Zoo Yoyogi on Yoyogin aseman läheisyydessä olevan rakennuksen kellarikerroksessa sijaitseva baari, johon mahtuu n. 150 ihmistä. Heillä on bändi-iltoja kuukauden jokaisena päivänä. Saman kokoluokan paikkoja Tokiossa on muutama kymmenen ja käyttöaste on samaa tasoa.

Tässä paikassa bändi saa käyttöönsä lavan, siistin takahuoneen, miksaajan, valot, savukoneen ja lipunmyyjän. Talolla näytti olevan tarjolla myös Marshallin nuppi ja 4x12" kaappi, mutta yksikään bändeistä ei käyttänyt sitä. Tällainen keikkapaikka vaikuttaisi pyörivän kolmen hengen voimin: lipunmyyjä istuu eteisessä, yksi huolehtii tarjoilusta baaritiskin takana ja äänivastaava huolehtii miksauksesta, lavan valmistelusta bändien välissä ja laittaa tauolla levyjä soimaan.

Neljän bändin ilta maksaa lähtökohtaisesti n. 15000 jeniä bändiä kohden. Tästä sitten vähennetään lipunmyynnin mukainen summa. Sitä en huomannut kysyä, että saako bändi hyvitystä, jos juomaa myydän erityisen hyvin. Maanantai-iltana bändille jäi maksettavaa vielä 5000 jeniä, kun keikkaa oli seuraamassa parikymmentä ihmistä. Jos katsoo asian positiivista puolta, niin nämä julkiset treenit tulivat bändille silti 2500 jeniä halvemmaksi kuin treenistudiolla käyminen.

3 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Tänään käydessäni höntsäämässä katselin, että olimme viimein saaneet ensimmäisen tytön mukaan sillä tukkaa pakkiparikseni joutuneella riitti aina perssiisiin asti.

Kyllähän sieltä kypärän alta mies kuitenkin löytyi vaan enpä silti kehdannut kysyä jotta missä toimistossa tuollainen letti menee läpi.

Treenien jälkeen kaveri kysäisi sitten mahdanko olla Suomesta ja tuntea sellaista pändiä kuin Hanoi Rocks. Kun tunnustin molemmat synnit niin kertoi juuri käyneensä hakemassa ukot lentokentältä eli hoitelevansa pändin asioita kiertueen ajan.

Helpotukseni maailmankirjojen järjestyksessä pysymisestä oli suuri kun tajusin, että kaveri onkin varmaan duunissa Creativemanilla eikä missään oikeassa firmassa olekaan hyväksytty moista hippitukkaa.

PS: Sunnuntaina pilvijuhlat Studio Coastissa ja perjantaina Club Cittalla Kawasakissa.

Anonyymi kirjoitti...

No voi nyt nekku!!
Nyt mä en ole pitänyt silmällä olenkaan ja te olette asunut sielä vaikka miten kauan!!
Kävin pitkästä aikaa sillä entisellä blogilla kun taas tuli hinku suunnitella tämän vuoden Japaninreissu.
Nyt on paljon kiinnilukemista...
//Soile S. , Tukholma

Yan-san kirjoitti...

Päätin skipata Hanoi Rocksin, kun liput olivat sen verran kalliit ja bändi on edelleen mielessä alle kahden vuoden takaa. Voisihan bändi toki vetää Japanissa vähän eri tapaan verrattuna QStockin tylsähköön standardivetoon.

Minun tuntemat/tietämät pitkätukat ovat töissä levy-yhtiössä, hoitoalalla ja freelance-toimittajana. Ei todellakaan toimistohommissa japanilaisessa firmassa. Tosin, yhdellä managerilla on tuollainen n. 30 cm pitkä tukka, mutta hiukset on aina niin hyvin hoidetut, että menee melkein taiteesta.