Sairaalareissu Shin-Urayasuun

Työkaverini joutui viime maanantaita vasten yöllä sairaalaan sappirakon tulehduttua. Hän tulikin jo muutamana aamuna myöhässä töihin vatsavaivojen takia. Niin, Japanissa kyllä tullaan töihin vaikka kuumeessa. Otetaan lääkettä, laitetaan postia töihin, että odottelen kuumeen alenemista, ja saavutaan töihin 2-3 tuntia myöhässä. Ja tietenkin illalla istutaan sitten sen mukaisesti pidempään. Tosin, joissakin tapauksissa sairauspoissaoloja voi paikata esim. lauantaina. Japanilaisessa firmassa (käsittääkseni aika usein) sairaslomapäivät ovat pois lomapäivistä (joita meidän firman tapauksessa on vuodessa peräti kymmenen), joten saikulle ei jäädä huvikseen lomia polttelemaan.

Koska Yoshida-san joutuu olemaan sairaalassa puolitoista viikkoa, kävimme työkavereiden kanssa tänään sunnuntaina aitoon japanilaiseen tyyliin tervehtimässä häntä. Kukkien kera - totta kai. Hän ei saa toistaiseksi syödä tai juoda mitään, joten sen herkullisemmin emme häntä voineetkaan muistaa. Itse käynti oli hyvin mielenkiintoinen oppitunti japanilaiseen työpaikkakäyttäytymiseen, joten pois jääminen ei ollut missään tapauksessa vaihtoehto. Varsinkin, kun oman ryhmäni kaikki neljä muuta jäsentä ja kaksi entistä työntekijääkin saapuivat paikalle. Kyläily tiesi matkaa Chibaan, joka vaati kotiovelta tunnin ja 20 minuuttia kahdella eri metrolla ja yhdellä junalla.

Japanilainen sairaala vaikutti ihan samanlaiselta kuin suomalainenkin. Vaaleita sävyjä, pitkiä käytäviä, tilavia hissejä, hoitajia, desinfiointiaineen tuoksua, pyörätuoleja jne. Sillä erolla, että omat reissuni ovat olleet aina kuuden hengen huoneisiin, mutta Yoshida-sanilla oli pieni yksityishuone, jossa oli oma tv, wc ja suihku. Tällaisella ylellisyydellä on tosin hintaakin vaatimattomat 20000 jeniä päivältä, joten toivottavasti hänellä on työpaikan vakuutuksen lisäksi jokin kattavampi oma sairausvakuutus.

Sairaalan pyjamasta ja käsivarteen kiinnitetystä tippaletkusta huolimatta potilas oli pirteä, joten vitsailtiin ja naureskeltiin. Se, mistä suunnasta tähystys tehtiin ja kuinka paksulla letkulla, selvitettiin tarkasti. Lääkäri oli jopa piirtänyt kuvat, että millainen ongelma on kyseessä. Huvitti, kun nörtin koko laitevalikoima oli sukulaisten toimesta tuotu paikalle: PSP, netbook 3G-kortilla ja iPod. Aika erikoista, että sairaalassa saa käyttää 3G:tä, mutta niin siinä näytti olevan tyttöystävä Messengerin päässä.

Kuulin, että yksi toinenkin vanha työkaveri oli käynyt vierailulla, joten emme olleet ainoat kyläilijät. Esimiehemme ei ollut mukana, mutta hän antoi omasta pussistaan rahat kukkiin. Viime kesänä eräs työkavereista oli joutunut sairaalaan auton telottua hänen jalkansa, ja silloinkin kaikki olivat käyneet katsomassa. Siitäkin huolimatta, että sairaala oli ollut parin tunnin matkan päässä Tokiosta.

Tuskinpa tätä vierailutapaa voi kaikkiin japanilaisiin työpaikkoihin ja työntekijöihin yleistää, mutta ainakin meillä on sen verran hyvä yhteishenki, että muista välitetään vähintään vierailun ja "kuinka voit?" -tiedustelun verran. Olisi mielenkiintoista tietää, että tulisiko tällaista ulkkaria kukaan katsomaan, mutta ehkä on parempi toivoa, ettei tämä tule koskaan minulle selviämään.